Yöpöydälläni on tällä hetkellä  Anna-Leena Härkösen  "Kaikki oikein".  Ajattelin että luen sen, ennen kuin käyn lunastamassa edellisen leffakerran yhteydessä voittamani edun, joka siis lupasi seuraavasta leffalipustani tuntuvan hinnanalennuksen. Kävin kuitenkin edellis viikon keskiviikkona TYKSissä silmänpainekontrollissa, ja sen jälkeen päädyimme ihan extempore J:n kanssa Kinopalatsiin suunnitellun kotiinpaluun sijaan. Kirjasta vain 1. luku luettuna.  Olen iso Antti Luusuanniemen fani, eikä Elsa Sainiossakaan mitään huonoa ole. Sen sijaan ihmettelen, miksemme näe häntä useammin valkokankaalla?  Tämä elokuva oli siinä mielessä erikoinen, että sen pääasiallinen teema, (lottovoitto) jäi puhuttelemaan minua niin pitkäksi aikaa, että ajattelin istuuntua kirjoittamaan mietteitäni siitä. 

 

Mietipä hetki tätä; on ihan tavallinen lauantai-ilta, olet juuri tullut saunasta ja sihautat ehkä auki yhden kylmän juoman. Ah, miten ihanan rento&euforinen olotila. Vilkaiset kelloa ja huomaat sen olevan sen verran, että lottonumerot on arvottu. Haet kukkarosta yhden, mahdollisesti muutaman lottokupongin tarkastettavaksi, ja nopealla silmäyksellä alat ympyröidä numeroita toisensa perään. Sitten tajuat sen; sinulla on kaikki, siis KAIKKI oikein.  Mitä tekisit ihan ensimmäiseksi? mikä olisi ensimmäinen reaktiosi?  Suomalaiset maksavat viikottain siitä, että saavat hetken unelmoida.  Ajattelepa hetki, mitä jos niin todella kävisi -  tästä tuhansien ihmisten haaveesta tulisikin sinun kohdallasi täyttä totta? jos sinulla olisi kaikki oikein? Elämä varmasti muuttuisi, mutta mihin suuntaan juuri sinun kohdallasi? 

Wikipedia määrittelee rahan seuraavasti; "Raha on yleinen vaihdon väline, arvon mitta, omaisuuden muoto sekä valuutta. Sen tärkein tehtävä on toimia yleisesti hyväksyttynä maksuvälineenä eli sen voi vaihtaa hyödykkeisiin eli palveluihin ja tavaroihin."   Totta tämäkin, mutta minun mielestäni raha on myös valitettavasti asia, joka tänäpäivänä määrittelee ihmiset ns kategorioihin. Hyväksyimme sen tosiasian tai emme, raha asettaa tahtomattamme ihmiset eri arvoiseen lähtökohtaan. Se on ihan yhtä väärin kuin naisen ja miehen euro. 

Vaikka raha ei kasva minunkaan pihapuussani, olen aina ollut mieltä, että raha ei tuo onnea. Se korkeintaan helpottaa asioita, ja niiden hoitoa mutta onnellisuus kumpuaa ihan jostain muusta. Arkisimmista asioista, joita turhan usein pidämme itsestäänselvyyksinä. "Raha on vain rahaa" ajattelevat jotkut, ja  minusta tuntuu että etenkin ne henkilöt, joilla sitä tuntuu olevan jo hyväpalkkaisen työnkin kautta. Voin vilpittömästi sanoa, etten tunne kateutta tästä, mutta valehtelisin jos väittäisin etteikö pienimmätkin lisätienestit olisi iha jees juttu. Olisi kiva välillä ostaa "vähän parempaa makaroonia," eikä miettiä riittääkö raha nyt kaikkeen mitä tarvitsen. 

On totta, että asumme maassa jossa kaikki vaikuttaa tänä päivänä maksavan. Välillä tuntuu että pelkästä hymystäkin pitää maksaa euroja, vaikka sen pitäisi olla ihan itsestäänselvä ilmainen asia, ja kaikkien tavoitettavissa. Mutta se ei tunnu menevän niin.  Lisäksi asioiden hinnoittelu  nousee Suomessa vuosi vuodelta vain entisestään, ja tiedän ettemme ole J:n kanssa ainoita, jotka kamppailee ajoittain taloudellisten vaikeuksien kanssa erilaisista syistä johtuen. Ehkä juuri se saa kansamme unelmoimaan - Suomessa kun muutoinkin vallitsee  suurimman osan vuodesta pimeys ja kylmyys, niin  taloudellinen ahdinko tekee ajoittain elostamme vielä turhankin haastavaa ja masentavaa.  Monin tavoin ajateltuna. Ehkä viisi, kuusi tai jopa seitsenlukuinen numero pankkitilillä toisi jonkintasoista toivoa ja uskoa elämäämme. Mutta jos siitä mahdollisuudesta tuleekin totta, osaammeko arvostaa sitä ja olla kiitollisia...?  Entä miten älkillinen rahantulo muuttaisi meitä lottovoiton myötä? uskallan väittää, että käyttäytymisen osalta ainakin...  Vaikka kuinka sanoisimme että mikään ei muutu, ja että jatkamme kuten ennenkin niin epäilen ettet uskoisi sitä itsekään. 

Otetaanpa esimerkiksi nyt hetki sitten Suomeen tullut Eurojackpot-voitto, joka toi joillekin onnekkaille 90 miljoonan euron voiton. Ensinnäkin olen niin iloinen, että tämä potti meni viisihenkiselle porukalle, eikä vain yhdelle henkilölle. Silti tämän yhdenkin henkilön osuus tulee olemaan niin järjettämän suuri summa rahaa, (18 milj.)  että ei sitä pysty mitenkään ymmärtämään.  

Kun yllättäen varaa onkin kaikkeen, sitä ensimmäiseksi aina miettii mihin rahaa on halunnut ja sitä haluaisi käyttää. Perus matkustelu, kesämökki, oma talo, "uusi elämä" kodin sisustuksen, vaatekaapin sisällön yms toimesta jne. ovat varmaan monien suomalaisien listojen kärkipäässä. Myönnetään, kaksi ensimmäistä minunkin.  Jaettu ilo on kuitenkin paras ilo. Jos minulla olisi varaa miljönäärin tavoin, haluaisin hemmotella hyviä ystäviäni ja läheisiäini itseni lisäksi. En ainoastaan antaisi rahaa kirjeessä, vaan viettäisin kokoisen päivän/päiviä näiden ihmisten kanssa, kuitenkin niin että he saisivat tehdä/mennä mihin ikinä unelmissaan haluavatkin.  Tämä on klisee, mutta aika rakkaiden kanssa on arvokkainta.  Ja vaikka emme sitä rahaa(kaan) saa hautaan mukaan, niin laittaisin toki  myös osan säästöön ihan normaali elämisen asioita varten. Ehkä myös tukisin jotakin itselle tärkeää asiaa hyväntekeväisyyden merkeissä. Tälläisiä voisivat olla esim, jokin lapsiin ja nuoriin liittyvä, tai taho joka ajaa meidän erilaisten ihmisten etuja ja oikeuksia. Brother Christmas tekee myös niin arvokasta työtä, että hänkin voisi olla ihan vakavasti otettava vaihtoehto. Jos olisin töissä, lopettaisin työn ehkä jonkun ajan kuluttua voitosta, mutta tekisin jotakin itselle mieluista rutiininomaisesti, vain koska haluan säilyttää myös mielenterveyteni. 

Toisaalta kun ei ole ns. rajoja sille mitä hankkia, on sekin huono. Kun pystyy haalimaan itsellensä kaiken, mitä kuvitella voi mikään ei riitä eikä enää tunnu miltään. Näin monet pienet arkisetkin ilon aiheet menettävät nopeasti merkityksensä. Olen itse perheeestä, jossa olen saanut paljon, mutta en läheskään kaikkea sitä mitä ehkä  vielä nuorempana tyttönä olisin halunnut ja mitä pidin tärkeänä. ( oih, ihana materialismirakkaus)  Näin jälkikäteen ajateltuna kiitän vanhempiani siitä, sillä se on taas yksi niitä asioita,  joka on muovannut minusta sellaisen kuin nykyään olen ja miten asioista ajattelen. 

Joten kun Jaajo seuraavan kerran kysyy "Haluatko miljönääriksi" ? tiedän mitä vastata. En halua, sillä olen onnellisempi näin. Jos on pakko sanoa summa, jonka haluaisin vaikkapa tuossa  kyseisessä formaatissa voittaa, niin 60.000€ olisi reilusti riittävä. Siitä saisin mennen tullen laitettua käytäntöön kaikki tyämänhetkiset unelmani, ja suuremmaksi osaksi parin muunkin. :) 

 

With love; 

-Ninni- 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Näppiksen takana kirjoittelee; 

31-vuotias harvinaisen sairauden kanssa elävä nainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, musiikkia ja kaikkea kesään liittyvää rakasta avomiestään unohtamatta. Nainen joka unelmoi suurista, pitää kaikesta tyttömäisestä ja ihastuu ja innostuu välillä asiasta kuin asiasta liiankin kanssa. Mutta ennenkaikkea ihminen jonka toinen nimi voisi olla aitous, ja joka haluaa kyseenalaistaa juttuja ja haastaa itseään mahdollisimman useasti, mahdollisimman monipuolisella otteella. Ihan vaan "pisaran verran"

Tervetuloa moninaiseen arkeeni!

 

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Heinäkuu

Kategoriat