Vihdoin, sain istutettua itseni penkkiin, ja kirjoittamaan teille ekaa juttua kotimme sisustukseen liittyen. Olen aina ollut vähän yksityisyyttä suojaavaa tyyppiä, siksi blogissani en esim ole pahemmin kertonut läheisieni/ystävieni nimiä, tai paikkojen tarkkoja sijainteja. En myöskään ole kertoillut kodistamme sen suuremmin, koska mielestäni tälläiset jutut ei kuulu kaikille. Erityisen tarkaksi tästä muutuin sen myötä kun KK:n lukijabloggaajana aloitin. Kun  sitten viime keväänä kotimme sai uuden sisustuksen, moni ystävistä toivoi sen esittelyä blogiin, ja hetken asiaa punnittuani ajattelin tehdä poikkeuksen Vaikka pääsette jatkossa kuvien kautta kurkistamaan kotiimme, sen tarkka sijainti on vain sellaisten tiedossa joiden se tarvitsee tiedostaa. :) ja hyvä niin. 

 

Koti on aina merkinnyt minulle paljon. Se on jo lapsuudesta asti ollut pohja kaikelle; kasvatukselle, ja sen kautta mm elämässä menestykselle. Lapsena ajattelin kotia paikkana paljon vähemmän kuin nykyään, mutta minulla oli hyvä sellainen. Pikkuinen Ninni jakoi huoneen pikkusiskonsa kanssa, joka ei aina ollut niin kivaa kun aluksi oli kuvitellut johtuen 8 vuoden ikäerostamme. Kun sitten muutimme toiseen paikkaan (josta olen myös lähtenyt 19-vuotiaana omilleni)  ja sain oman huoneen, se oli unelmien täyttymys nuorelle naisenalulle. Uskon että sen myötä innostus sisustukseen on vahvemmin syntynyt.  

Olen aina myös pitänyt väreistä. Vähän kausittain vahvoista ja hempeistä, kylmistä ja lämpimistä.  Eka itse luoma "sisustus" omaan huoneeseen oli ihanan räväkän oranssi. Seiniä ja huonekaluja lukuunottamatta, kaikki tekstiilit ja pienet koristemaiset yksityiskohdat joita vielä silloin Tiimarista haalin, löytyi appelsiinin ja persikan eri sävyssä. Nykyään en enää ensimmäiseksi valitsisi oranssia edes tehosteväriksi, ainakaan niin suuressa määrin mutta silloin 15-17 vuotta sitten siitä näköjään pidin erityisen paljon... :D 

Jossain vaiheessa kyllästyin energiseen tulensävyyn, ja  kaikki siihen viittaavakin sai väistyä hempeän vaaleanpunaisen tieltä. Sen ohella muut pastellisävyt tulivat myös kuvioihin. Ensimmäiseen omaan kotiin muuttaessani mulla oli meneillään limenvihreä kausi, ja sen jälkeen aina viime kevääseen asti mukana on pyörinyt ruskeaan ja valkoiseen yhdistettynä oma lempivärini;  turkoosi, ja sen eri sävyt. 

Viime keväänä näihin aikoihin istuskelin olkkarissa sohvalla, ja katselin ympärilleni.  Vaikka pidin silloisesta turkoosistakin todella paljon, tuli vain tunne että ei hitto, tää kämppä pitää saada näyttämään "aikuismaisemmalta". En tiedä oliko se päähänpisto osa sitä kuuluisaa 3kympin kriisiksikin kutsuttua vaihetta, mutta olen iloinen että tartuin nopeasti toimeen. Seuraavana päivänä J:n vielä ollessa töissä, otin ja mittasin ja kuvasin kaiken mitä keksin; matot, verhot, tyynynpäälliset, torkkuhuovat... Taisi mukaan eksyä ihan pari huonekaluakin, ja laitoin ilmoitukset Tori.fi:n. Yllättävän lyhyen ajan sisällä olin saanut kaiken haluamani myytyä, ja vielä ihan hyvin hinnoinkin. Olin erittäin tyytyväinen, ja J nauroi, että joku päivä kun tulee kotiin, ilmoitan että sekin on jo myyty :D Ei nyt sentään, vaikka sain mä meidän entisen sohvankin sitä kautta menemään.

Tähän projektiin on ymmärrettävästikin uponnut rahaa, ja olen edelleen suurinpiirtein kärryillä miten paljon. Me sovittiin J:n kanssa kun tää aloitettiin  että ei sen enempää aleta jälkeenpäin laskemaan, muuten tulee vain harmitus.  Hankintavaiheessa tietysti oltiin tarkkoja mistä maksetaan ja kuinka paljon. Laitetaan koti nyt kerrankin mieluisaksi sillä mitä on, tämä on kuitenkin harvinaista herkkua meidän taloudessa.  Nykyinen sisustuksemme on siis pääasiassa koottu niitä rahoja hyödyntämällä, joita Tori-myynnit ovat mahdollistaneet. Siihen on myös sijoitettu jonkin verran ns. synttärilahjaksi viime vuonna saamiani rahoja, ja J omalta osaltaan on myös jonkun verran raoittanut kukkaron nyörejään. Mä kokoan silti loppuun allekkain kaikki hankinnat teille, ettei teidän tartte yksitellen alkaa niitä multa kyselemään, jos joku jäi erityisesti kiinnostamaan tai mietityttämään. 

On kivaa kun on yhteinen projekti, ja mahdollisuus uudistaa kerrankin kaikki kerralla, mutta silti sisustaminen on astetta kalliimpi harrastus. Meillä siihen ei olisi todellakaan ollut varaa näin suuressa mittakaavassa ilman tori.fi myyntejä yms.  Toki paljon on ostettu uutta, mutta hyödynsimme uusien juttujen hankinnoissa  myös paljon niin Toria, kuin tarjouksiakin. Olen tyytyväinen yhdessä luomaamme lopputulokseen ja siihen että nyt voidaan vaan olla ja nauttia noiden kaikkien touhujen jälkeen, mutta myös onnellinen että nykyisellä yleisilmeellä menee kevyesti seuraavat 20 vuotta. Ehkä pienin, kausiluonteisin tekstiilimuutoksin, mutta kuitenkin. 

Nyt kun kattava alustus on tehty, on aika jättää löpinät sikseen ja  ottaa askel ensimmäiseen "esittelyhuoneeseen" joka loogisesti asuntoon tultaessa on eteinen.  Meillä se on melko pieni, mutta pienillä muutoksilla saimme mielestäni siitä toimivan, eikä se enää ahdista minua niin paljon kuin ennen.  En muuten tajunnut ottaa mitään "ennen & jälkeen" kuvia, pahoittelut. 

Eteisen pienuus tuntui aluksi aika suurelta haasteelta; se on tila, johon pitäisi mahduttaa kengät, (joita siitäkin huolimatta että asukkaita on vain 2 on monta paria) ulkovaatteet, ja mahdolliset kausiluonteiset välineet siististi. Lisäksi eteisessä "kuuluu" mielestäni olla taso, johon laskea postit avaimet jne, mennen tullen. 

Koska asumme vuokratalossa on lattiat muovimattoa, mutta luojan kiitos ihan siedättävän sävyinen sellainen. Lattia "määräsi" aika paljon tulevan maton väriä.

Ulko-oven välittömässä läheisyydessä on Vallilan turkoosisävyinen kelohonka kynnysmatto, jonka kaivoin kellarin kätköistä. (Ostin sen aikoinaan prismasta johonkin 10€ tarjoushintaan.)  se siis söi kukkaroamme nyt pyöreät 0 euroa.  Kuvan alanurkassa näkyvän virkatun maton bongasin eräästä FB:n sisustusryhmästä, jossa eräs porilaisnainen myi tekeleitään. Se kustansi minulle posteineen 40€. Se onkin lipaston ja kaapin sivuseinämässä olevan lokerikon lisäksi ainoa suurempi juttu, joka hankittiin uutena eteiseen. Korkeamman peltikulhon olen saanut lahjaksi, ja lampun joka on joskus uutena hommattu Ikeasta löysin ovimaton lailla kellarista. Tuo "lokerikko" jossa nyt säilytetään käytössä olevat kengät lattian sijaan, (loput kengät lipaston laatikoissa) on aiemmin ollut vaatekaapissani.  

Matto oli itseasiassa luokseni saapuessani maitokahvin värinen, (koska silloin oli vielä tarkoitus sisustaa sillä sävyllä) mutta ajatuksien vaihtuessa värjäsimme sen J:n kanssa hiirenharmaalla tekstiilivärillä. Lopputulosta jännitettiin, sillä se oli elämämme eka värjäyskokemus ikinä tällä saralla. Mielestäni lopputulos on odotettua parempi, ja matto tulee nyt lattiastakin paremmin esiin nykyisessä värissään.  Lipaston runko oli myös ostovaiheessa puunvärinen, mutta hioimme ja maalasimme sen erään toisen huonekalun maalaamiseen tarkoitetun maalin ylijäämillä. Kun kokonaisuutta nyt katsoo, niin koen että on parempi näin.  Päädyimme pitkän pohdinnan jälkeen poistamaan perus kenkätelineen, ja hommaamaan lipaston jo aiemmin mainitsemieni seikkojen takia; tarvitsimme säilytystilaa kengille ja asusteille, mutta myös tason johon laskea tavaroita hetkellisesti. Muut ulkovaatteet, kuten takit on piilotettu  lipaston viereiseen henkarikaappiin, joka tähänasti on ollut vain täynnä epämääräistä romua. VIHDOIN saimme sillekin jotain järkevää käyttöä.! Lokerikko seinään hankittiin posteja/mainoksia varten, koska lattialla ei ole tilaa korille, johon esim luetut ilmaisjakelulehdet voisi laittaa. Mun olisi jossain vaiheessa tarkoitus vielä hankkia sellainen dymo, jolla voisi mm. tarroittaa lokerikot ns. kategorioittain. Tuo sulaketaulu ei häiritse mua, koska oon niin pätkä, etten tajua noin ylös kurkkia, mutta jotain sen eteen voisi kyllä kehittää... Olisiko teillä ideoita? 

Kulman taakse jää vielä liinavaatekaappi ja siivouskomero sekä kylpyhuoneen ovi.  Olin sitä mieltä että eteisen kruunaisi jokin, pieni  väripilkku. Sen virkaa on toimittanut tuo joltain lukuisista ikeareissuista mukaan tarttunut "juliste" joka ei ikinä päätynyt kehyksiin asti. Tuo matalampi saviruukku on Jyskistä, ja hintaa sillä oli muistaakseni joku 8€. Mun oli aivan pakko saada joku kivannäköinen purnukka kaikille niille irtotavaroille, joita eteisen tasoille aina jää. Tiedättehän;  avaimet, huulirasva, bussikortti, mp3-soitin... En voi sietää sitä miten sekavan oloiseksi se heti yleisilmeen tekee. 


 

Olohuoneen (jonka esittelen teillä myöhemmin) suuaukolla on eteisen "pärstäkertoimen tarkastuspiste" Peili  on joskus oli aiemmin vastakkaisella seinällä ja vaakassa sohvan yläpuolella. Uuden sisustuksen, ja järjestyksen myötä se löysi paikkansa "eteisen" peilinä. Pikkulipaston olen saanut äidiltäni pitkän kuolaamisen jälkeen, ja se kätkee sisällensä kaikkea pientä härpäkettä. Se on eräs lempihuonekaluistani kotonamme.  Olohuoneestapäin peiliin katsottaessa näkyy myös Naantalin kartta-juliste, jonka sain viime keväänä paikallisen kiinteistövälityspaikan avajaisissa käydessäni mukaani. 

Kerrataanpa vielä loppuun eteisen pääjutut;

-  Kynnysmatto kellarista takaisin käyttöön  0€ (Vallilan kelohonka, aikoinaan n 10€ /tarjous Prismassa) 

- Virkattu matto FB-ryhmästä ostettuna 40€ sis. postikulut. (+ tekstiilivärit ja suolat 12€, yhteensä siis 52€.)

-  Askvoll-lipasto 3 laatikolla Ikea 59€ (+ ostetun maalipurkin jämät) 

-  "posti"lokerikko Ikea muistaakseni 8-12€  (& "kenkä"lokerikko 0€ uutena silloin joskus  5€) 

- matala saviruukku irtotavaroille JYSK. n 8,00€ 

- korkea peltikulho (lahjaksi saatu)

- lamppu alunperin Ikeasta hankittu nyt tuonti kellarista käyttöön 0€. 

- peili alunperin Jyskistä ostettu  vaihdettu vain paikkaa, 0€  (tarjoushinta ostohetkellä 30€)

- pikkulipasto (äidiltä saatu) 

- Naantali-karttajuliste (saatu avaisista) 

Kukkaro keveni siis uuden ilmeen myötä; 131,00€ 

Tälläiseltä meidän eteinen siis suuremmaksiosaksi näyttää. Tästä mä pidän, pieni kompakti tila, mutta silti se oikeasti toimii. Ja vieläpä näyttää kivalta omiin silmiin. 

 

With love; 

-Ninni-

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Näppiksen takana kirjoittelee; 

32-vuotias harvinaisen sairauden kanssa elävä nainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, musiikkia ja kaikkea kesään liittyvää rakasta avomiestään unohtamatta. Nainen joka unelmoi suurista, pitää kaikesta tyttömäisestä ja ihastuu ja innostuu välillä asiasta kuin asiasta liiankin kanssa. Mutta ennenkaikkea ihminen jonka toinen nimi voisi olla aitous, ja joka haluaa kyseenalaistaa juttuja ja haastaa itseään mahdollisimman useasti, mahdollisimman monipuolisella otteella. Ihan vaan "pisaran verran"

Tervetuloa moninaiseen arkeeni!

 

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
Heinäkuu

Kategoriat