Koska olen saavuttamassa tuon maagisen kolmenkympin iän tässä lähitulevaisuudessa, on aihe tullut puheeksi enemmän ja vähemmän. Vaikka ikä onkin vain numeroita, on kolmekymmentä silti eräänlainen symbolinen merkkipaalu lopullisesta aikuistumisesta, ainakin parikymppisen silmin. Niin, se on nyt sitten edessä tasan kuukauden kuluttua. Aloitin potemaan tätä kuuluisaa kriisiä jo vuosi etukäteen kausiluontoisesti, vaikken itsekään tiedä sille syytä. Olen ehtinyt  tämän vuoden aikana käymään päässäni läpi vaikka ja mitä. Mutta silti päässä pyörii väistämättä se yksi kysymys:  pitikö ennen kolmenkympin merkkipaalua tehdä jotain tärkeää, jonka olen unohtanut tehdä?

Varsinkin nuoret aikuiset tekevät usein pieniä ajallisia suunnitelmia siitä, mitä kaikkea pitää tehdä tai saavuttaa ennen kuin täyttää kolmekymmentä. Yhdelle on tärkeää, että opiskelut on opiskeltu, joku haluaa tiettyyn ammatilliseen asemaan. Jollekin on tärkeää löytää puoliso ja tehdä lapset, kun taas toiselle vapaus ja hauskanpito on se juttu. Tunnistan tästä ajattelumallista myös itseni  - ehkä vähän liiankin hyvin. Välillä tulee olo, että tuntee elämänsä jotenkin epäonnistuneeksi, kun ei ole saavuttanut jotain sellaista, mitä selkeästi odottaa loppujenlopuksi vain itse itseltään. Mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä enemmän mietin; MIKSI? miksi näin "kuuluu" olla?!

Olen tässä muistellut, että mistä minä silloin vuosia sitten haaveilin? Naimisiin olin kuvitellut itseni jo pari vuotta aiemmin kun 30  rajapyykki lähenee, mutta sellaista "ihmettä" tuskin tapahtuu seuraavan kuukaudenkaan kuluessa. Lapsista ajattelin aina, että jos (ja kun)  niitä haluan, hoidan homman alle kolmekymppisenä. No, eipä niitä vielä ole, enkä usko että on seuraavan parin vuoden sisälläkään, ja jos olen rehellinen niin kelatessani aikaa taaksepäin en olisi nähnyt itseäni äitinä menneinä vuosinakaan.  Ihan omasta (siis rahallisesti) kodista me haaveillaan avopuolison kanssa edelleen - ja varmaan ikuisesti :D.  

Muut haaveeni ovatkin olleet aika paljon pienempiä, ja nyt kun oikeen pysähdyin niitä miettimään, osa niistä on ollut ehkä jopa turhankin pinnallisia. Esim tästä vaikkapa nyt painonpudotus. Se mistä haaveilin, ja mistä haaveilen edelleen yllämainittujen lisäksi on mm. matkustelu. Mulla on niin kova, ja palava halu nähdä maailmaa, pieniä murto-osia siitä ainakin. Lentopelkoisen lähipiirin, suuren kielimuurin ja kevyehkön kukkaron omaavana en kuitenkaan uskalla edelleenkään haaveilla siitä liikaa, ettei pettymys tunnu niin pahalle. Olen kai sitten valmis täyttämään kolmekymmentä ilman turhia pilvilinnoja.

Mitä odotuksia, haaveita tai tavoitteita sinulla on tai on ollut kolmenkympin merkkipaalun saavuttamisen suhteen? Tai olisiko jollain jotain viime hetken vinkkejä siitä, mitä minun tulisi kuukauden aikana ehdottomasti tehdä? Ehkä tästä saadaan vielä kriisin multihuipentuma aikaiseksi loppumetreillä!

 

                                        

With love;

-Ninni-

 

 

 

Kommentit (4)

Hunnykeeper87
1/4 | 

Tuttu tunne. Itselläni mittariin tulee kolmekymmentä ensi syksynä ja jotenkin sitä ajatellessa tulee tunne kuin olisi jäänyt paljon tekemättä.
Jotenkin sitä aina ajatteli, että olisi ainakin se sormus sormessa, mutta nyt en usko sen tapahtuvan. Ajattelin, että lapsia ehtii tehdä sen rajapyykin jälkeen, mutta olen kuitenkin nyt jo melkein kaksivuotiaan äiti. Ajattelin, että minulla on paljon aikaa olla villi ja vapaa, mutta loppuviimeksi en ole ollut sellainen koskaan. Muutamia pieniä asioita kuvittelin jo tähän mennessä tehneeni, mutta niiden tekeminen nyt ei sovi kuvioihin. Täytyy kai hyväksyä mitä kolmekymppiset tuovat tullessaan ja miettiä uusia juttuja ennen seuraavaa vuosikymmentä.

nakymatonninni
Liittynyt3.12.2015

Moikka, Hunnykeeper87!

Mulle kerran sanottiin, että ikinä ei saisi sanoa "ei ikinä"  Haluan uskoa että tuolla jossain on joku kaikille - myös sulle. Ette ole vielä vain löytäneet toisianne.  Lapsen vanhempana kuuluu varmasti olla tietynlainen esikuva toiselle, ja on vastuu hänestä - mutta älä silti unohda ottaa omaa aikaa ja heittäytyä hetkeksi olemaan se villi ja vapaa, sitä voi olla monella eri tavalla! Mitä tulee niihin mainitsemiisi pikkujuttuihin, mieti voisitko tehdä ne tulevaisuudessa? jos voit, tee suunnitelma niiden toteuttamiseksi. Haaveet on tehty toteutettaviksi, ei niiden tarvi muuttua vaikka asiat ympärillä muuttuisikin  ;)   Mukavaa alkukevättä sulle! 

- Ninni - / Pisaran verran poikkeavampi

Tellu
2/4 | 

Voi älä stressaa moisella, kaikkea voi tehä sen kolmenkympin jälkeenkin. Mun tekemisillä on ikäraja ollu tyyliin ennen kuolemaa, hyvin toimii. :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Näppiksen takana kirjoittelee; 

32-vuotias harvinaisen sairauden kanssa elävä nainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, musiikkia ja kaikkea kesään liittyvää rakasta avomiestään unohtamatta. Nainen joka unelmoi suurista, pitää kaikesta tyttömäisestä ja ihastuu ja innostuu välillä asiasta kuin asiasta liiankin kanssa. Mutta ennenkaikkea ihminen jonka toinen nimi voisi olla aitous, ja joka haluaa kyseenalaistaa juttuja ja haastaa itseään mahdollisimman useasti, mahdollisimman monipuolisella otteella. Ihan vaan "pisaran verran"

Tervetuloa moninaiseen arkeeni!

 

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
Heinäkuu

Kategoriat