Cheekin suurena fanina, ja elokuvan kuvauksissa mukana olleena avustajana voisin hehkuttaa ja ylistää elokuvaa mennen tullen ihan 6-0. Ehkä minun vähän oletetaan tekevänkin niin... Mutta mikään tai kukaan ei voi aina olla ihan täydellinen, joten siksi en tee sitä. Viime elokuusta asti olen odottanut kuin kuuta nousevaa, että näen sen. Elokuvan joka on vähintäänkin joka toisen huulilla erityyppisistä syistä. Elokuvan joka on puheenaihe ja jakaa mielipiteet, kuten tosielämän artistikin.  

 

Vihdoin se päivä koitti. Se ei kuitenkaan ollut 30.1 kuten alunperin suunnittelin; jolloin Finnkino näytti elokuvan erikois ennakkonäytöksen kautta maan, ja johon olin lipunkin hommannut että pääsisin sen heti ekojen joukossa näkemään. ( Virallinen ensi-iltahan oli edellispäivänä, 31.1)  Pääsin nimittäin jo 27.1  medialle järjestettyyn pressitilaisuuteen, johon otettiin myös 100 onnekkasta fania mukaan katsomaan elokuvaa ilmaiseksi ja tapaamaan leffan tähtiä. (mahdollisuutena ja kokemuksena tämä oli hieno juttu)  Odotimme jonottaen omia VIPpasseja aamusta ulkona parisen tuntia, ja sen jälkeen muissa oloissa vielä toiset pari tuntia. Viimein siirryimme malttamattomina popcornin tuoksuiseen saliin, ja sitten se alkoi. 

En tiedä johtuiko se jännityksen laukeamisesta vai jostain muusta, mutta leffaa oli kulunut alle 10min, kun ensimmäisen kerran silmänurkkani kostuivat. Jokin siinä kohtauksessa vain liikutti minut hetkellisesti. Ekan kerran leffaa katsottaessa -   mä olen kyllä nykyään aika herkkis, ja liikutun tosi pienistäkin jutuista. Toisella kerralla meni siihen hetkeen, jolloin Olympiastadikka mainitaan ekaa kertaa. Olin lukenut muutamia kriitikoiden julkaisemia arvosteluja ennen omaa, ekaa leffannäkemiskertaani, mutta uskoin silti että se minkä kriitikot lyttää täysin, sitä kansa rakastaa -  tässä kohtaa ainakin TeamCheek. Nyt tulee yllätys osalle lukijoistani, sillä rehellisesti sanoen ja siitäkin huolimatta että liikutuin pariinkin otteeseen,  olen aavistuksen pettynyt. 

Leffa alkoi hyvin Cheekkimäisesti bileillä veneessä, jossa näkyy paljon tuttuja kasvoja,  ja odotukseni olivat edelleen korkealla. Hetkessä oltiin siinä, mikä mua itseäni kiinnosti  eniten; Jaren lapsuudessa ja nuoruudessa, josta 10 vuotta matkassa kulkenut fanikin sai kyllä ripauksen uutta tietoa, mutta ei niin paljoa kuin olin kuvitellut. Sen sijaan pidin erityisesti elokuvassa  siitä, miten veljesten yhteenkuuluvuus ja Cheekin kasvutarina näkyy alphasta tämänhetkisen kautta omegaan läpi puolentoistatuntisen. Kuinka Tiihoset pitävät yhtä, vaikkakin välillä hyvin kyseenalaisin  keinoin, ja  kuinka hämilleen "Noora" katsojan saa. Jäin siihen mielikuvaan leffan loputtua että tämä "Noora" olisi yhä kuvioissa. 

Näyttelijävalinnoissakaan ei ole valittamista päin vastoin; Antti Holman sivuprofiili on jopa jossain kohdissa kuin kopio Jaresta, eikä kukaan voi väittää, etteikö hän olisi töitänsä rooli(e)nsa eteen tehnyt. Antti on hyvin sisäistänyt Cheekin maneerit ja räppää suhteellisen uskottovasti, mutta Jerenä Holma on ehkä vieläkin uskottavampi. :)  Armi Toivanen taas Carlana (Cheekin managerina) ei voisi olla parempi valinta, mutta  miksi hitossa hänen roolinsa oli jätetty niin pieneksi?!  Carla olisi todellakin ansainnut isomman palan tätä kakkua; onhan hän helvetin paljon muutakin kuin pelkkä manageri jos minulta kysytään. Ja Armiakin oisi ollut kiva nähdä valkokankaalla enemmän.  Jaren & Jeren vanhempina nähdyt Anna-Leena Härkönen & Kai Lehtinen ovat myös ihan osuva valinta rooleihinsa. Myös elokuvan nuoret juniortähdet ja nuoret aikuiset  jotka esittävät veljeksiä lapsena sekä teini-iässä tekivät vaikutuksen, ja toivon että heitä nähdään jatkossakin jonkintyyppisissä rooleissa.  Ainoat seikat jotka omaa silmääni häiritsivät valkokankaalla olivat luokkahuoneen lavastus ja eään sponsorin ns. ylinäkyvä mainonta eräässä kohtauksessa. :D Muutoin leffa oli ihan ok, ja tunnistin kohtauksen jossa olin itse avustajana. 

Vaikka elokuva on fiktiivinen, sen taustalla oleva tarina on oikeasti jonkun elettyä elämää. Siksi en halua alkaa sen suuremmin spekuloimaan, oliko Veljeni Vartija mielestäni erityisen huono tai hyvä.  On hienoa, ja ihailtavaa kuinka joku uskaltaa avata tarinansa koko kansalle ensin kirjan, ja sitten elokuvan muodossa. Kaikilla meillä on menneisyys. Toisilla se on värikkäämpi ja rosoisempi kuin toisilla, mutta ei se tarkoita etteikö se tai kyseessä olevan henkilön elämä ylipäätään olisi ollut yhtä arvokas. Siitäkin huolimatta että se on saattanut vaatia uhrauksia, menetyksiä, ehkäpä kaduttuja tekojakin, on se varmasti myös tuonut paljon hyvää, hienoa ja ansaittua.  Tässä se tarina kerrottiin Jaren näkökulmasta, mutta olisi hienoa kuulla ja nähdä se toinen näkökulma myös. Esim. Jeren kertomana. Kuljin tämän leffan ohella aikajanaa omassa fanitusajassani, vuoden 2008 kesästä tähänhetkeen. Kävin pikakelauksella läpi kaiken mitä vuodet ovat tuoneet omalta osaltani mukanaan, ja mitä niiden asioiden kautta päässyt kokemaan. Niin paljon hienoja muistoja. <3

Elokuvalta, jonka budjetti on n 1,8 miljoonaa euroa, ja joka kertoo suomen ykkösjulkkiksen tarinan, olisin silti  odottanut vielä vähän enemmän. Jokin jätti vähän viileäksi tällä kertaa, ja minua vähän harmittaa kirjoittaa näin.  Ainoa syy jonka perusteeksi mielipiteelleni keksin on kai tietyntyyppinen ennalta-arvattavuus, ja koko elokuva kokonaisuutena oli odotettua koomisempi kokemus vaikkakin siinä käsiteltiin vakaviakin ongelmia menestyksen takana.  Kaikella rakkaudella Jare, leffan tarina ideana on hyvä, mutta toimii tällä kertaa ehkä juonellisessa mielessä  kirjana paremmin. Kiitos kuitenkin mahdollisuudesta päästä tapaamaan sut, ja nähdään vielä kahdella keikalla ennen Lahden mäkimonttua <3


With love; 

-Ninni- 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Näppiksen takana kirjoittelee; 

31-vuotias harvinaisen sairauden kanssa elävä nainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, musiikkia ja kaikkea kesään liittyvää rakasta avomiestään unohtamatta. Nainen joka unelmoi suurista, pitää kaikesta tyttömäisestä ja ihastuu ja innostuu välillä asiasta kuin asiasta liiankin kanssa. Mutta ennenkaikkea ihminen jonka toinen nimi voisi olla aitous, ja joka haluaa kyseenalaistaa juttuja ja haastaa itseään mahdollisimman useasti, mahdollisimman monipuolisella otteella. Ihan vaan "pisaran verran"

Tervetuloa moninaiseen arkeeni!

 

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Heinäkuu

Kategoriat