Eikä kyllä pidäkään. On se vaan jännää, miten ihmisillä on varaa arvostella toisia, enemmän tai vähemmän tuntematta henkilöä tai taustoja. Tästä esimerkkinä nyt esim tämä kuopiolainen nuori nainen, joka on 5. kuulla raskaana ja ollut hakemassa pizzaa.  En vain ymmärrä, miten se tai mikään muukaan oikeuttaa ketään ihmisiä huutelemaan tuollaisia törkeyksiä.  Pistää niin vihaksi tuollainen. !!! 

Mutta auta armias jos he itse ovat arvostelun kohteena, on se maailmanluokan vääryys. Ihmettelen vaan miten muka?! Sama asia se on käännettynä vain päälaelleen... On aivan sama, mistä syystä arvostelun kohteeksi on päätynyt, se jättää jokatapauksessa kohteeseen jäljen.  Toisiin isomman, toiseen pienemmän silti vaikutus on melko lailla sama.

En voi sanoa että olen koskaan ollut koulukiusattu, mutta ala-asteella mua haukuttiin todella paljon. Etenkin ensimmäiset vuodet. Kun äiti ilmoitti asiasta kouluun ja opettaja puuttui asiaan, se loppui aika nopeasti.  Ylä-asteelle siirtyessäni kieltämättä hieman jännitin mitä tulevan pitää, kunnes kerran kuulin käytävällä kun eräs pieni ryhmä  puhui "mustikasta".

Uteliaisuuteni heräsi, ja menin tämän pienen porukan luoja kysyin että kenestä he puhuvat. Heidän ilmeensä oli vähintääkin näkemisen arvoiset. Kun he viimein saivat suustaan sanotuksi, että puhuivat minusta, kiitin hauskasta lempinimestä & esittäydyin. Sanoin että älkää ihmeessä keskenenne asioita pohtiko, tulkaa vastaisuudessa kysymään jos joku askarruttaa.  Lopuksi toivotin hyvää tuntia ja poistuin omalle tunnilleni. Ja hymyilin koko tunnin kuin Naantalin aurinko - kerrankin sain jonkun sanattomaksi. ! :)

Sen jälkeen en mustikasta kuullut puhuttavan - koulussa ainakaan.  Tiesin kyllä että jutut liikkuu muualla, mutta en antanut sen häiritä itseäni. Miksi olisi edes pitänyt?

Siirryin ammattikouluun, eikä mitään tietoa ulkonäköön liittyvästä  haukkumisesta ole sen jälkeen ollut.  Osan ihmisten kanssa ei kemiat alussa oikeen amiksessa kohdanneet, ja se näkyi pieninä nimityksinä ja piilov***uiluna toisille  ( kyllä minäkin osaan olla ilkeä, jos tarve vaatii ) mutta nykyään heidänkin kanssaan ollaan hyvissä väleissä ja satunnaisesti pidetään yhteyttäkin.

Järvenpäässä opiskellessani minuun itseeni ei kohdentunut yhtä henkilökunnan jäsenen kommenttia lukuunottamatta mitään, mutta opiskelutovereihini kyllä. Se pisti vihaksi. Varsinkin kun syyt olivat mitä uskomattomimmat ja  kyseessä oli Invalidiliiton ylläpitämä koulu, jossa kaikenlaisille kiusaamiselle pitäisi olla nollatoleranssi.

Jokin aika sitten kaverini linkitti minulle facebookin chatissa sivuston, josta oli löytynyt erään, monen vuoden takaisen kuvani joka on otettu  tilanteessa kun palasin pidemmältä lomamatkalta kotiin. Sen alle oli suomeksi & englanniksi kirjoitettu toinen toistaan törkeämpiä kommentteja siitä miten ruman näköinen olen, ja kuinka joku ei koskisi minuun pitkällä tikullakaan. En selannut sivustoa pitkään, mutta päällimmäiseksi katseeni nosti mm seuraavat ( hieman vähemmän törkeät ) pinnalliset lausahdukset pitkästä kommenttitulvasta;

 

- "Tukiainen taas julkisuudessa"

   - " leikkii neekeriä"

- " Sääliks käy tollasta... ois vaa jätetty synnärille"

 

Lukiessani kommentteja totesin vaan että "VOI LUOJA, netti on ihmeellinen paikka! "  Huomasin miettiväni kuinka monella olisi pokkaa sanoa samat asiat päin naamaa,  ja kaverini chatissa oli huolissaan olenko ihan OK asian kanssa.  Hän lisäsi vielä että häntä ainakin satuttaisi tuollaiset kommentit. Eivätkä ne kyllä mitään kivaa luettavaa olleet, Kiitin kaveriani että hän linkitti sivuston. En siksi että saisin aikaan mielipahan itselleni, vaan koska on mielenkiintoista nähdä että mä edelleenkin  ( vanhimmat kommentit olivat siis vuodelta 2010 )  erilaisuudellani aiheutan noinkin kiivasta keskustelua. Ja kyllä tähän maailmaan ja bittiavaruuteen kommentteja mahtuu.  Osa niistä on vaan osattava jättää omaan arvoonsa, laittaa toisesta korvasta sisään ja toisesta pikavauhdilla ulos. Kuten minä tässä tilanteessa. Kiitän vaan onneani, että mulla oli tällöin hyvä päivä kuten yleensä. Huonona päivänä suhtautuminen asiaan olisi ollut  ehkä hieman negatiivissävytteisempi, 

 Linkitin sivun facebookissa omalle seinälleni, ja kirjoitin siihen johdannoksi; 

"Mä en voi lakata nauramasta sitä, miten tylsää ja sisällötöntä elämää jollain on. Täytyy jälleen kerran todeta, että ei hemmetti, miten jotkut jaksaa... "  

 

Sain ystäviltä monia, ihania kommentteja, jotka muistuttivat siitä että minulla on oikeasti ympärillä niitä ihmisiä jotka oikeasti ovat ystävyyteni arvoisia. Sain myös kommentin, joka muistutti minua siitä, miksi olen asenteeltani tälläinen, ja miksi haluan olla sitä myös jatkossa. Se kommentti tuli tyypiltä nimeltä Roope Salminen.  Roope kirjoitti näin;

 

" hei Nina!

 paljon tsemppiä tuon paskan sietämiseen. haluun muistuttaa sua kahdesta asiasta:

1) nuo kommentoijat ovat lapsia. he ovat aivan korkeintaan yläasteikäisiä keskenkasvuisia urpoja, jotka emuloivat muilta sivustoilta oppimaansa kieltä. heiltä mitä todennäköisimmin puuttuvat kaikki valmiudet edes ymmärtää miltä tuollaisen lukeminen saattaa oikeasta ihmisestä tuntua, saati sitten käsityskyky siitä mikä on maailmassa merkityksellistä (teot, sanat, se mitä saat ympäristössäsi aikaan) ja mikä ei (ulkonäkö, kulloisen ajan vaatimaan muottiin mahtuminen). jos se yhtään lohduttaa, niin nuokin tyypit kasvavat joskus ja heitä hävettävät menneet toilailut. sinua satuttava kommentti on heille kirjaimellisesti 20-40 sekunnin hupi, kunnes he menevät eteenpäin. kukaan kommentoijista ei todellakaan vihaa sinua aktiivisesti, tuo on tiettyyn ikään tietyllä ihmisryhmällä kuuluvaa käytöstä jonka kohteeksi joutuu kuka milloinkin.

2) kukaan kommentoijista ei tiedä sinusta mitään. sen oletko hyvä tyyppi määrittävät lähelläsi olevat ihmiset (ja eläimet kans). en itse tunne sinua henkilökohtaisesti, mutta muistan nähneeni sut pari kertaa yleisössä keikoilla ja ainakin siellä susta paistoi positiivinen energia. toivottavasti jaksat pysyä positiivisena jatkossakin.

lämpöä ja valoa kevääseesi ja paljon tsemppiä!!!! "

 

Suuni loksahti auki. Roope löytyy kyllä kamulistaltani, mutten ikinä olisi osannut odottaa häneltä mitään tälläistä. Tämä merkitsi paljon. ja lämmitti mieltäni enemmän kuin Thaimaan helle, jossa yksi ystäväni parasta aikaa loikoilee. Halusin kiittää Roopea muistutuksesta, joten kirjoitin takaisin;

 

" Vaikka heräsin juuri järkyttävään poraamiseen (ja se ei tod. ole kivaa) nii Roope Salminen KIITOS!  <3

 Vaikka tiedän tasan kaiken tuon mitä kommentissasi kerroit, niin tarvitsen välillä muistutuksen siitä. Kiitos, että teit juuri päivästäni javiikonlopustani niin paljon paremman. Oli kyllä paras ja mieltä lämmittävin kommentti pitkään aikaan! Eikä siis siksi että sen kirjoitti julkkis vaan koska muistutit mulle miksi mä jaksan olla aseenteeltani vahva. Välillä se unohtuu vaikka olis kuinka aikuinen :)

ja jos sua Roope kiinnostaa käy kurkkaa tän räp-musan suurkuluttajan & äärettömän fanin blogi, niin  tässä linkki siihen, niin sullekin selviää mistä oikeasti on kyse... IHANAA viikonvaihdetta sulle ja terkkuja koirille !

Terv. Innolla uutta ohjelmaasi odottava. 

 

Netin keskustelupalstat ovat nykyaikaa ja niillä osataan olla tosi julmia.  Ensimmäisen kerran kun löysin itse itsestäni tälläisen kommenttiketjun ja sen yläpuolelle jostain kopioidun kuvani, Annoin olla.  Toisella kertaa laitoin sivun ylläpidolle viestiä ja pyysin poistamaan asiattomuudet koska tiesin niiden häiritsevän enemmän avopuolisoani kuin minua. Tällä kolmannella kerralla, minua ohjeistettiin tekemään rikosilmoitus mutta en näe sille mitään erityistä tarvetta, koska mitä loppujen lopuksi poliisi(kaan) voisi tehdä anonyymeille kommentoijille ??? Ja koska olen joskus kuvan itse nettiin lisännyt...  Onhan tämä väärin, ja törkeää mutta en jaksa välittää.  Kuten Roope totesi kommentissaan, niistä kommentoijista ei kukaan tunne minua tai taustojani, ja hyvä niin. :)

Onni on kuitenkin ne ihmiset, jotka ilmoittavat mitä susta missäkin liikkuu, ettei tarvi alkaa itse itseään googlaamaan säännöllisin väliajoin. :D  Vuodet ovat kuluneet, ja elämä on opettanut matkanvarrella kaikenlaista. En tiedä, mistä juontaa juurensa hyvä itsetuntoni/itseluottamukseni josta saan usein kuulla. Mutta sen voin sanoa että jollei se olisi muokkautunut sellaiseksi kuin mitä se nyt on, olisin jättänyt paljon, siis todella paljon asioita tekemättä. 

Minä olen minä juuri tälläisenä kuin olen ja  siihen kuuluu myös "mustikkana" olo. - se on asia, joka ei ikinä muutu. En aio ikinä olla mitään muuta, kuin oma aito itseni joten  jos se on jollekin ongelma niin voi voi.  Vaikka välillä sairaus, ulkönäkö tai rajoitteet ottavat kupoliin, olen iloinen kaikesta siitä mitä se on tuonut mukanaan. Niin hyvässä ja pahassa.  Lopulta kuitenkin asenne ratkaisee.

Haluan kiittää vielä  Roopea muistutuksesta, joka merkitsee minulle todella, paljon. Huonona päivänä luen sen uudestaan ja uudestaan. 

Lopuksi haluan myös  lähettää terveiset tälle kuopiolaisnaiselle;  ymmärrän hyvin sinua, ja reagointiasi tilanteessa. Kiitos sinun uskaltauduin kirjoittamaan tästä aiheesta omakohtaisesti, vaikka eri elämäntilanteissa olemmekin.  Tsemppiä sinun ja ja miehesi kevääseen, ja ihanaa odotusaikaa teille.<3  Syö seuraavalla kerralla pizza minunkin puolesta  - sillä meistä kahdesta sinulla on varaa siihen  :)   

 

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa tältä erää, muistakaa tekin että

" Vihaajat vihaa / meitsi vaan takas vilkuttaa /antaa niiden hiillostaa / ei vois vähempää kiinnostaa "

 

 - Ninni - 

 

                       

Kommentit (1)

Z444

Upea kirjotus! Ei voi muuta sanoa. Ja Roope oli erittäin mukava kun muistutti sua.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Näppiksen takana kirjoittelee; 

30-vuotias harvinaisen sairauden kanssa elävä nainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, musiikkia ja kaikkea kesään liittyvää rakasta avomiestään unohtamatta. Nainen joka unelmoi suurista, pitää kaikesta tyttömäisestä ja ihastuu ja innostuu välillä asiasta kuin asiasta liiankin kanssa. Mutta ennenkaikkea ihminen jonka toinen nimi voisi olla aitous, ja joka haluaa kyseenalaistaa juttuja ja haastaa itseään mahdollisimman useasti, mahdollisimman monipuolisella otteella. Ihan vaan "pisaran verran"

Tervetuloa moninaiseen arkeeni!

 

 

Blogiarkisto

Instagram