"Jos yhden sekunnin talteen saan / ei oo hetkeä oikeampaa / Jonka sun kanssas jaan / parasta aikaa aa aa ..." 

Näin iskostuivat sanat jo otsikonkin nimeä kantavan tv-sarjan tullessa televisiosta. 

Tästä superhienosta viikonvaihteesta taas on pian 2 viikkoa, mutta ihan tarkoituksella jätin tämän jutun julkaisun hieman myöhempään enkä tehnyt sitä heti keikan jälkeen.  Miksikö? no koska mielestäni on kiva palata tälläisiin hetkiin, kun aikaa on hiukan kulunut mutta jonka tapahtumat vielä tuoreessa muistissa, joten palataanpa hetkeksi toukokuun tokavikaan lauantaihin.!  

Matkustimme Helsinkiin kumpikin mieheni kanssa ensimmäistä kertaa Onnibussilla, ja mikä mahtavinta edullisien lippujen lisäksi pääsimme määränpäähän nyt suoraan Naantalista. Matka kesti n 2,5 tuntia, ja täytyy kyllä myöntää että yhtään enempää en olisi jaksanutkaan ainakaan ilman jaloittelutaukoa - mutta tältä matkalta ei kauheasti edullisuutensa vuoksi voinut odottaakaan. Päästyämme päätepysäkillemme Kamppiin, suunnistimme heti mihinkäs muualle, kuin Starbucksiin sillä aamukahvi oli kotona jäänyt juomatta, eikä sitä matkan aikana mistään ollut haettavissa. Joten tilanne vaati ISOn kupillisen kahvia.  

Starbucksin jonosta päästyämme  ja kroppa tarpeeksi kofeiinia saatuaan otimme reippaan kävelytahdin, ja matkasimme jalan hotellillemme, joka sijaitsi n 1km päässä keskustasta. Ajatus matkan kävelemisestä herätti aluksi epäilyjä, mutta jälkeenpäin ajateltuna se teki vain hyvää.  Hotelli on meille jo "vanha tuttu", sillä yövymme lähes poikkeuksetta aina siellä, jos matkamme kohde on Helsinki. Mitä sitä hyvää vaihtamaan?  Kirjauduimme sisään, ja asetuimme. Pidin siitä, että olimme jo aikaisin hotellilla, niin aikaa jäi tehdä kaikenlaista (kuten katsoa Suomen peliä) ennen illan keikkaa.  

Kello kuitenkin eteni etenemistään, ja pian oli Hartsuun lähdön aika. Tällä kertaa matkasimme Taxilla, ja kiersoimme jalan vain Areenan pihan poikki, koska taxit eivät saa ajaa VIP-sisäänkäyntien edustalle.  Meillä oli VIP-paketit, koska minä (tässä kohtaa suurempana fanina)  halusin kokea kummankin lempiartistini keikat edes kerran VIPpinä. Cheekin kohdalla tämä toteutui jo helmikuussa, samassa paikassa kuin nytkin. 

Ilta alkoi Dinnerillä Areenan Power Play ravintolassa. Saimme heti ovelle VIP-passit, ja alkoholittomat tervetuliaismaljat. Meillä oli käytössämme oma pöytäkohtainen tarjoilija, joka tulikin ovimiesten meitä tervehtiessä jo hakemaan meitä, ja ohjasi pöytään ottaen samalla mahdolliset juomatilauksemme. Pöydissä odotti myös lippupakettiin kuulunut yllätyslahja. Pian pääsimme nauttimaan ihanan kevyestä, mutta kuitenkin täyttävästä ruuasta. En tiedä, kuinka paljon itse artisti vaikuttaa näihin, mutta voin sanoa että Cheekin ja Elastisen dinnerit erosivat toisistaan todella paljon. Ainoa yhteneväisyys oli se että jälkkäri oli sama. Tällä kertaa illan menu sisälsi seuraavaa; 

Osasin syödä juuri sopivasti. Ja aikaa oli ihan riittävästi vaikka sitäkin mietin moneen otteeseen, täytyykö kiirehtiä - se ei nimittäin tollasessa tilanteessa/paikassa oo oikee kiva juttu...  Mutta ruoka, se oli jälleen kerran hyvää.

Pikkuhiljaa  siirryimme ravintolasta, hallin puolelle katsomoon, jossa meitä odotti mainiot paikat. Keikka alkoi lennokkaasti Elastisen ja Lauri Tähkän "Lempo" -biisillä ja oli juuri sitä, mitä ELA oli luvannut; yllätyksiä täynnä oleva ilta. Hitti toisensa jälkeen kajahti ilmoille, ja yleisö oli messissä alusta alkaen ihan hamaan tappiin asti. Itse odotin enitin kappaleita "Oota mua" & "Täytyy jaksaa" joiden feattaajina olivat siis Johanna Kurkela ja Sami Hedberg. Yksi illan kohokohtia, ehkä jopa hieman odotettu sellainen oli myös se, kun  ihana Cheek tuli lavalle parin biisin ajaksi. Illan mittaan nähtiin lavalla myös Kelastinen, ( Anssi Kela), Hector, Samu Haber, Paula Vesala, joka muuten sai ihoni kananlihalle - mikä upea tulkinta!, Robin, Anna Puu, JVG:n jäbät,  Jenni Vartiainen, Iso H, Uniikki...  Jos joku nyt unohtui, niin pahoittelut siitä.  Alla ne kännyllä parhaiten otetut kuvat eli vain muutama niistä sadasta. Osa biiseistä kun on videoina, niin läheskään kaikki artistit ei kuvissa näy. 

 

Ilta oli vaihtelevia fiiliksiä täynnä ja juuri siksi kokemuksena niin rikas.  Pidin erityisesti siitä, miten lava oli rakennettu, se takasi hyvän näkyvyyden istuitpa missäpäin tahansa. Kappaleita joratessa ajantaju hävisi, ja kun keikka päättyi kellon näyttäessä 22:30 tuli olo, että ei tää nyt vielä voi loppua. :)  Juurihan me päästiin vasta vauhtiin. Siksi oli pakko lähteä vielä hetkeksi virallisille jatkoille kun tanssijalka vipatti niin. Kauan jatkoilla ei kylläkään viihdytty, sillä aamulla piti olla taas menossa. ;)  Otimme taxin kohti hotellia, ja kun pääsimme hotellille jäimme vielä aulabaariin parille ja pienelle yöpalalle, ja kun valomerkki tuli lähdimme kiltisti nukkumaan.   

Aamulla heräsimme n klo 8:00, ja  aamutoimien jälkeen suuntasimme alustavalle aamupalle. Rakastan hotellien aamupaloja, ja sitä kun voi kerrankin istua valmiiseen pöytään - etenkin aamuisin. Nyt en kuitenkaan ottanut  lautaselleni hirveästi mitään, sillä edessä oli vielä upea parituntinen, josta vielä kotona kun Hesaan lähdimme en osannut edes kuvitella; Saimme nimittäin hotellilla sisäänkirjautumisen yhteydessä kutsun Meet&Greet brunssille. Näitä kutsuja oli kuulemma rajoitettu erä. Olin revetä liitoksistani kun kuulin tästä mahdollisuudesta päästä mukaan. Se kruunasi koko reissun, eikä haitannut että kotiinpaluuta piti hieman lykätä. Emmekä siis tienneet tästä mitään, ennen hotellille menoa.  Kuvan herkut kuuluivat valitsemaani pakettiin huonetta varatessa, mutta olin ihan tyystin unohtanut niiden kuuluvan hintaan - siksi sekin oli kiva "ylläri"

Brunssi järjestettiin hotellin ylimmässä kerroksessa, hotellin kokoustiloissa. Ovilla oli vastassa nainen,  jolta sai pienen muiston tapahtumasta. Sisäänmentäessä tultiin siis vähän coctailtilaisuuden tapaiseen tilaisuuteen.  Yleisen hälinän "rauhoittuessa"  keittiön väki esitteli "menun" ja pian pääsimme taas nauttimaan.  Kun itse olin pääsemässä takaisin jonosta pöytäänpäin,  sisään astui itse artisti; Elastinen oikeutusti ablodien saattelemana. 

Brunssi oli ihana. Siellä oli ihan kaikkea mitä brunssilta voi odottaa; salaatteja, leipää, leikkeleitä, mausteisia nakkeja, hedelmiä, smoothieta... Ja paljon,paljon muuta. Tietysti myös asiaankuuluvat jälkkärit ja juomat kuului kuvioon.  Elastinen kiersi jokaikisen pöydän tavaten fanit ja jutellen heidän kanssaan. Mekin juttelimme varmasti n 15 min kaikesta maan ja taivaan välillä. Lisäksi hän antoi nimmarin ja lopuksi napattiin vielä yhteiskuva.  Yhteiskuvaan pääsin myös Pekka Hyysalon kanssa, joka oli myös brunssilla. Tämä(kin) kokemus sai taas niin kiitolliseksi kaikesta mitä viikonloppu toi mukanaan. Fiiliksiä ei oikein voi pukea sanoiksi. Sanompa vaan että jollei olisi siirretty kotiinlähdön aikaa, olisi harmittanut - ja paljon! 

Tilaisuus päättyi, ja lähdimme hakemaan tavaroita sekä suuntaamaan taxille, päästäksemme Kamppiin josta Onnibuss lähtisi suunnistamaan aurinkoista Naantalia kohti. Väsyneenä, mutta sitäkin onnellisempana tämä tyttö seuralaisineen palasi kotiin  sunnuntaina 22.5 iltakymmeltä. Kiitos vielä kerran Elastiselle huikeasta viikonvaihteesta, nyt on taas energiat kohdillaan! 

 

With love;

  -Ninni- 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Näppiksen takana kirjoittelee; 

30-vuotias harvinaisen sairauden kanssa elävä nainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, musiikkia ja kaikkea kesään liittyvää rakasta avomiestään unohtamatta. Nainen joka unelmoi suurista, pitää kaikesta tyttömäisestä ja ihastuu ja innostuu välillä asiasta kuin asiasta liiankin kanssa. Mutta ennenkaikkea ihminen jonka toinen nimi voisi olla aitous, ja joka haluaa kyseenalaistaa juttuja ja haastaa itseään mahdollisimman useasti, mahdollisimman monipuolisella otteella. Ihan vaan "pisaran verran"

Tervetuloa moninaiseen arkeeni!

 

 

Blogiarkisto

Instagram