I <3 Disney stories ever.! 

Ne oli tosi isossa roolissa jo lapsena, ja nyt aikuisiälläkin ne on ihanan terapeuttista katseltavaa esimerkiksi sunnuntaiaamuna kun ei ole kiire mihinkään niin peiton alla vähän unisena aamukahvi vierellä. :)  Ensimmäinen Diney klassikko, jonka muistan nähneeni, oli Pocahontas jota kävimme yhdessä äitini kanssa silloin joskus katsomassa. Nykyään mä keräilen klassikkopiirrettyjä ( tai ainakin ne itselle tärkeimmät ) , just sen takia että voin välillä palata niihin terapeuttisiin lapsuushetkiin - ja muistoihin.  

Muistan, kun viime vuonna ilmestyi Tuhkimosta tuo "oikean elokuvan" versio. Mulla oli aika ristiriitaiset fiilikset siitä. että näitäkin aletaan nyt pikkuhiljaa  muuntamaan toisenlaiseksi. Olen kuitenkin iloinen että kävin katsomassa tuonkin version, ja pienen totottelun jälkeen aloin pitämään siitä myös.  

Mulle elokuvat on muutenkin ollu aina tärkeitä. Tykkään niistä tosi, tosi paljon ja niitä tulee myös katseltua paljon mielummin kuin esim televisiosarjoja, vaikka niitäkin katson monenmoisia. Tänä keväänä on ehkä ollu eniten sellasia ensi-iltoja, jotka on trailerista asti tuottanu sen fiiliksen, et "tää on nähtävä".  Ton listan ehkä top 10 kärjessä oli myös viime viikonloppuna teattereihin tullut The Jungle Book.  

Koska olimme kullan kanssa  tuolloin Itämeren aalloilla risteilemässä, leffaanmenosuunnitelmat jäivät. Eilen oli kuitenkin Finnkinolla superpäivä, eikä meillä ollut muita suunnitelmia illaksi joten  löysimme itsemme leffasalista monen muun tavoin. Häkellyin useaan otteeseen siitä, miten tämä viidakkokirja -  täysin tuttu stoori sai mut tuntemaan juuri nyt tässä päivässä niin monia tunteita, ja ajatuksia  niin eri tavoin näin aikuisiällä. 

Heti täytyy todeta, et oli kyllä hyvä valinta superpäiväksi. Mä oon edelleen tosi tyytyväinen, & musta tuntuu että tämä(kin) tulee päättymään ajallaan myös leffahyllyyn kotiin.   Ajattelin kuitenkin tehdä leffasta  teille pienen, tosi tiivistetyn yhteenvedon, joten tässä pari mietettä multa leffaan liittyen; 

The Jungle Book - Viidakkokirja.  ( v 2016 elokuva ) 

elokuva oli mielestäni... 

 

- Visuaalisesti tosi hyvin toteutettu.  - Upeat puitteet oikeasti tai koneella tehtynä. 

- 3D teki sen että välillä tuntu kuin ois itsekkin ollu  siinä keskellä villiä viidakkoa.  HUIKEAA! 

- Tarinassa oli tosi hyvin pysytty uskollisena sille lapsuudesta tutulle animaatiolle muutamaa poikkeusta, ja kohtausta lukuunottamatta joista kylläkin pidin myös..

- Mikä parhainta, kaikki tunteet sai käydä läpi; ilo, suru, pelko, jännitys, into, onnellisuus.  Jollain tasolla myös yllätyksellisyys

- Trust me... Trust me... Khaa oli ihan huippu :D  Samaten se kohtaus johon siirrytään Khaan silmästä oli minusta kiva. 

 

MUTTA..

.- Yllätyin, miten ilkeä/julma hahmo kuningas Luisista oli tehty. 

- Shere Khanin silmät olivat pelottavat

-  Miksi Akela kuolee ?

-  Mietin oliko tämä ihan ok elokuva, n 9 vuotiaille, jotka saavat elokuvan katsoa huoltajan seurassa. 

-  Missä olivat korppikotkat joilla oli animaatiossa isompi rooli???!!! 

 

Onko joku muu jo käynyt katsomassa kyseisen leffan?  jos, kertokaa mielipiteitänne!

Ps. Mun lempihahmo tässä oli ehdottomasti Baloo, mut oli Pagherakin aika ihana <3 

 

 With love; 

-Ninni-

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Näppiksen takana kirjoittelee; 

30-vuotias harvinaisen sairauden kanssa elävä nainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, musiikkia ja kaikkea kesään liittyvää rakasta avomiestään unohtamatta. Nainen joka unelmoi suurista, pitää kaikesta tyttömäisestä ja ihastuu ja innostuu välillä asiasta kuin asiasta liiankin kanssa. Mutta ennenkaikkea ihminen jonka toinen nimi voisi olla aitous, ja joka haluaa kyseenalaistaa juttuja ja haastaa itseään mahdollisimman useasti, mahdollisimman monipuolisella otteella. Ihan vaan "pisaran verran"

Tervetuloa moninaiseen arkeeni!

 

 

Blogiarkisto

Instagram