Vielä maaliskuun alun jälkeenkin Facebookini chattiin tuli kymmenittäin viestejä tuntemattomiltakin ihmisiltä, jotka kehuivat minua, ja lähettivät pääasiassa posiitivista palautetta minusta tehdyn lehtijutun takia. Sain myös muutamia yhteydenottoja koskien sitä, miten eräät ihmiset niin kovasti haluaisivat tehdä kanssani töitä, ja tietäisivät minulle juuri sopivan työn. He jättivät muutaman ihan pikkuisen asian kertomatta, ja onnekseni sain ne omin kysymyksin selville.  Ne bisnekset saivat todellakin jäädä siihen.  

Eräänä iltana chattini piipahti taas saapuneen viestin merkiksi. Viesti-osion "muut"- kansiosta löytyi seuraava viesti; 

                                                                                             Hei Nina,

Luin sinusta Kodin Kuvalehdestä ja tutustuin blogiisi. Minulla voisi olla sinulle tarjolla koulutustasi vastaavaa osa- ja määräaikaista työtä. Voit tutustua minuun ja yritykseeni osoitteessa  X, Jos kiinnostuit, niin olepa minuun yhteydessä. Numeroni on xxx-xxxxxxxx Ystävällisesti, XX. 

Edellisten "työtä" tarjonneiden henkilöiden vuoksi, suhtauduin tähän viestiin aluksi melko epäilevästi mutta vastasin silti viestiin, ja kiitin yhteydenotosta, samalla tehden tarkentavia kysymyksiä viestin lähettäjälle. Melko pian, muutamien asioiden tarkentamisen jälkeen, olimme siinä pisteessä että olin menossa työhaastatteluun. Koska tapaaminen tuntemattoman kanssa oli sovittu netin välityksellä, pyysin kultaa mukaan. (Normaali olosuhteissa työhaastatteluun olisin mennyt yksin.)  Hiemanko sydämeni hakkasi... 

En ollut aiemmin yrityksestä kuullut mitään, joten ennen haastattelua olin jo tehnyt pakolliset googletukset ja selvitellyt millaisesta paikasta oikeen onkaan kyse. En muista paljoa itse haastattelutilanteesta, mutta ilmeisesti se meni jotenkin oikein, koska 2 viikkoa tämän jälkeen olin jo allekirjoittamassa työsopimusta. :). Työsopimusta osa -ja määräaikaisesta työsuhteesta asiakassihteerinä yritykselle nimeltä Ergomentor Oy.   

Nyt tämä 2,5kk on takanapäin, enkä oikeen tiedä,  mitä ajatella. Koko tää alkukuvio yksistään on niin absurdi, että sitä on edelleen vaikea ymmärtää todeksi. Olen kuitenkin enemmän kuin kiitollinen että vielä hetken nykyinen esimieheni antoi minulle tämän mahdollisuuden. Haluan kiittää häntä siitä, että hän näki tämän mahdollisuutena, vaikkakin oli hänelle melko uutena yrittäjänä myös tietynlainen riski. 

 Vaikka työsuhteeni oli hetkellinen, sekin tuntui pieneltä lottovoitolta.  - toivottavasti molemminpuolin. Ymmärrän täysin, jos työsuhdettani ei jatketa tänään, sillä yrittäjänä esimieheni pitää ajatella asioita myös yrityksen kannalta.  Määräaikaisuuden perusteena oli myös, liiketoiminnan vaihtelevuus ja kausiluonteisuus. 

Pidin työnkuvastani .erittäin paljon, ja toivon että se pääasiallisesti välittyi myös työnantajalleni. Valitettavaa on, että pahin allergiakauteni saattoi hetkellisesti antaa ymmärtää, että motivaationi olisi kadoksissa mutta se oli pelkästään allergian ja sen aiheuttaman väsymyksen syytä. Minä kyllä varoitin työsuhteen alkuaikana, että saatan olla kuin kävelevä zombie... 

Työtehtävät olivat monipuolisia ja alkukankeuden jälkeen opin pikkuhiljaa hallitsemaan itselleni uusia tapoja ja työohjelmia kuten  laskutusohjelma, verkko-oppimisympäristön työstämisohjelma yms. Eniten jännitin työtehtävää, joka oli yrityksen kannalta se tärkein; asiakashankinta puhelimitse. Vaikuttaa ehkä helpolta, mutta sitä se ei todellakaan ole. Sain työsuhteeni aikana yritykselle tasan 1 asiakkaan. Parempi sekin kun ei mitään, mutta pidemmän päälle... Noh ymmärrätte varmaan.   

Työntekijänä koin että vaikka jokin yksittäinen työtehtävä veikin aikaa, olin oikeasti tarpeellinen sen tehdessäni. Siitäkin huolimatta, että itsestä se työskentelytahti tuntui harmittavan hitaalta niin lopulta aloin uskomaan, että sekin työpanos on arvokas, kun esimies sen tarpeeksi usein kertoi. Alkuaikoina minua myös ihmetytti, miten paljon vastuuta minulle annettiin uutena työntekijänä. Onhan se hieno ele työnantajalta, mutta se tietyllä tavalla myös hieman pelotti, kun ei vielä hallitse kaikkea. Loppua kohden sekin tuntui jo luontevalta osalta työnkuvaa. Muutenkin pelkäsin ehkä hieman liikaa virheitä, ja se saattoi myös näkyä. Vasta nyt, kun olemme tulleet "tien" päähän, alan vasta kunnolla sisäistämään ja ymmärtämään nuo ohjelmat sekä yrityksen arkiset tavat toimia. Sain olla myös osana mahdollisia uusia tuulia, ja olen erittäin otettu siitä. Oli hienoa nähdä yritys ja sen toiminta niin monesta eri kulmasta.   

 

Jottei tämä nyt menisi pelkäksi hehkutukseksi, niin yhden miinuksen työpaikastani haluan sanoa; ammattitaitoisena - ja tietoisena ihmisenä, esimieheni on paljon liikekannalla ympäri Suomea. Vaikka pidin työstäni, ja vaikka siinä vaadittiin oma-alotteisuutta, ja itsenäistä työskentelyä monessakin suhteessa, olisin toivonut toimivani enemmän ihmisten parissa. Mitä lähemmäs toukokuun loppua tultiin, sitä enemmän aloin kaipaamaan ihmisiä ympärilleni. Yhtenäkin viikkona tuntui, etten näe edes toimistohotellissa muita läsnäolevia ihmisiä - edes vilaukselta taukotiloissa. Radiosta, ja radio Novan juontajista alkoi tulemaan kuin työkavereita, sillä heidän ansiostaan seinät eivät "kaatuneet päälle".  

Joka tapauksessa kaikesta tuosta huolimatta opin paljon, eikä se oppiminen lopu vaikka työt loppuisivatkin. Sain tutustua uusiin , hienoihin ihmisiin, ja he tietämättään - etenkin esimieheni opetti(vat) minulle lisää siitä miten omalla tahdonvoimalla, ja asenteella voi saavuttaa erilaisia asioita. Vaikka välillä tuntuisikin että olisi helpompaa vaan antaa periksi. 

iimeinen työpäiväni Ergomentorilla päättyi n. 3,5h sitten. Viimeisen työpäiväni kunniaksi esimieheni tarjosi lounaan Turun upeassa jokirantamiljöössä. Kiitos vielä siitäkin - hyvää oli! 

Juuri nyt olo on aika tyhjä, hieman haikeakin. Kaikki loppuu aikanaan, mutta jonkun pitää loppua, että jotain uutta voi alkaa joten tämä on teille kaikille siellä toimistohotelilla: 

 

" On aika hiljaa kiittää, ja kättä puristaa, nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa. 

Jäi jälki sydämiimme, jälki unelmiin teille laulan nyt mä näkemiin" 

ISO KIITOS teille kaikille siellä ihan kaikesta. on ollut ilo tutustua. 

, hymyillään kun tavataan!

 

With love;

-Ninni- 

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Näppiksen takana kirjoittelee; 

30-vuotias harvinaisen sairauden kanssa elävä nainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, musiikkia ja kaikkea kesään liittyvää rakasta avomiestään unohtamatta. Nainen joka unelmoi suurista, pitää kaikesta tyttömäisestä ja ihastuu ja innostuu välillä asiasta kuin asiasta liiankin kanssa. Mutta ennenkaikkea ihminen jonka toinen nimi voisi olla aitous, ja joka haluaa kyseenalaistaa juttuja ja haastaa itseään mahdollisimman useasti, mahdollisimman monipuolisella otteella. Ihan vaan "pisaran verran"

Tervetuloa moninaiseen arkeeni!

 

 

Blogiarkisto

Instagram