Viime perjantai oli päivä, jota odotin ehkäpä eniten koko menneen huhtikuun osalta. Osittain siksi, että se oli vapaapäivä, mutta myös siksi että pääsin pitkästä aikaa kampaajalle. Edellisestä kerrasta kun on kulunut jo  ainakin 6,5kk!  Käyn kampaajalla n 2-4x vuodessa. Joidenkin mielestä se on paljon, toisten taas vähän. Jokainen kerta on kuitenkin tarkoin (rahallisestikin) suunniteltu, ajoitettu ja harkittu. 

Se on hieno fiilis, kun voi joka kerta mennä kampaajalle luottavaisin mielin. Se että kampaaja tietää ja tuntee sut ja sun tyylin kuin omat taskunsa on vaan plussaa. Ja vaikka tää kampaaja on myös sun ystävä  niin silti sille uskaltaa antaa välillä vapaat kädet pelkäämättä,  etteikö hän uskaltaisi kokeilla jotain ihan täysin uutta, ja soveltaa niitä omiin, välillä villeihinkin ideoihin. 

En tiedä keneltä olen perinyt hiukseni mutta saan aina kuulla miten nätit ja paksut ne ovat. Mulla on tapana useasti suunnitella tosi tarkkaan mitä mä haluan hiukselleni tehtävän.  Nykyinen vakkarikampaajani välillä nauraakin sitä, miten Ninnillä on selkeät visiot ja paljon ideoita taas kun hänen luokseen menen.  

Nyt mun pää löi ihan tyhjää näiden visioiden osalta. Niitä ei yksinkertaisesti ollut, tai jos oli ne oli tosi läpällä heitettyjä. Olin ajatellut että 3cm pituinen, aikuisiällä maantienharmaaksi muuntunut juurikasvuon  nyt taas ainakin on piilotetteva, ja että pituudesta ei luovuta. Muutoin kampaajallakäynnin suhteen ajatukset olivat kuin iso musta aukko.

Hiukset ovat mussa se ainoa osa minua, jota itse itsessäni pidän hyvänä ja kauniina. Tiedän, ettei niin  ehkä muiden mielestä ole, mutta itse koen vain niin. Sen takia haluan panostaa niihin hieman normaalia enemmän. Sen takia olen myös valmis maksamaan hieman enemmän palvelusta koska tiedän saavani  varmasti onnistuneen ja päivitetyn lookin lisäksi, aikaa ja hemmottelua itselle, Lisäksi kannatan paikallista yrittäjää.  

Mä oon ollu läpi elämäni vaaleaverikko. Blondeista blondein. Mutta vain hiustenvärin osalta. Vaikka väitetäänkin ettei hiukset ja järki pysy samassa päässä, niin uskallan ihan pikkusen asiaa epäillä.  En vain ole ikinä osannut ajatella itseäni muuna kuin blondina, joten vaalean eri sävyt  ja sakset ovat taanneet monipuolisen vaihtelun sitä kaipaavalle kutrien kantajalle.  Niin ja vakkarikampaajani ammattimainen näkemys ja luovuus. 

Mulla oli joskus yli 10 vuotta sitten permanentti, mutta se meni pannaan erään kampaajan huonon työn vuoksi. Olin ihan varma että EI IKINÄ ENÄÄ. Olin valmis leikkauttamaan itseni kaljuksi, sillä häpesin hiuksiani silloin niin paljon. Itkin ja raivosin mm äidille etten lähde huoneestani mihinkään. Jos itseluottamukseni on joskus horjunut, niin tämä oli se hetki. Siitä lähtien oon ollut suorien hiuksien omistaja.  Pidän kuitenkin kiharoista, ja tuosta menneisyyden "haamusta" huolimatta vähän jo heräsi houkuttava ajatus kevyestä permiksestä. Näin kesää ajatellen, olisi ollut kiva saada sellaiset loivat kikkurat, kun on paljon menoja tiedossa joihin voisi ajatella laittautuvansa. En kuitenkaan pysty itse mitään paplareita laittamaan, enkä halua olla "riesa" muille jatkuvasti. Tämä olisi ratkaisu kumpaakin "ongelmaani"  Kampaajani romutti kuitenkin ajatukseni melko nopeasti, pääasiassa raskaan pehkoni vuoksi.  

Se sai minut hetkellisesti jotenkin pettyneeksi ja surulliseksi. Olisin halunnut välillä räväyttää jotenkin odotetusta poikkeavammalla tavalla. Toisaalta taas se oli helpotus, sillä tiesin etten tulisi ainakaan samaan sitä pelkäämääni 90-luvun käkkärää. Ajatukseni alunperin kun oli saada ns, enkelimäiset, luonnollisen näköiset laineet. Huolettoman helppo mutta samalla hyvällä tapaa näyttävä look, jossa on ripaus seksikkyyttä. (Jos sitä mussa edes voi olla missään muodossa)  

Vaikkei ihana kihara unelmani tällä kertaa  toteutunutkaan, niin perjantain kampaajan jälkeen jälleen kerran, en voi kun kiittää hymyillen ja todeta että rakastan lopputulosta.!  Jotenka antaapa loppupostauksen ajan kuvien puhua puolestaan. Tämä on ehkä sittenkin 1000x parempi näin!!!  Pituudesta lähti vain vähän, kun otettiin kuivat latvat ja hiukan kerrostettiin. Mutta silti jaksan ihmetellä, mistä tätä karvaa oikeen riittää??!! Onneksi hius on uusiutuva luonnonvara!  

5 tunnin istuskelun ja kaiken maailman vaiheiden jälkeen, lopputulos näytti tältä. Uskotteko, että oli vappuaaton iltana ihana liikkuu tällä kampauksella! 

Vappupäivän aamuna luovuin vasten tähtoani kampauksesta, koska se oli jo lässähtänyt. Kuivashampoon, föönin ja hiuskiinteen avulla sain kuitenkin melko vähällä, ja nopeasti päivitettyä lookin ihan hyväksi: 

Maanantai aamuna, ennen töihinlähtöä oli kuitenkin pakko pestä hiukset ekaa kertaa kunnolla kampaajareissun jälkeen. Tiedättekö sen tunteen kun tuntuu että sulla ei oo hiuksia siinä ollenkaan, kun ne tuntuu niin kevyiltä. Se on niin IHANA fiilis! Tässä alla vielä se arkisempi, päivitetty look kampaajan  ha ekan suihkun jälkeen. 

Ehkä tää suora malli on sittenkin enempi mun juttu, kja siitä hyvä että on useammin muokattavissa haluamaksee vaikkakin joutuisi vaivaamaan muita... 

 

With love; 

-Ninni- 

 

PS. Tuo sininen raita on ihana! Se tehtiin alla olevassa kuvassa näkyvien sävyjen sekoituksella. Harmittaa vaan kun  se haalenee joka pesukerta huikan niin pitää varmaan viimeistään kuukauden päästä käydä vahventamassa. 

 

                   

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Näppiksen takana kirjoittelee; 

31-vuotias harvinaisen sairauden kanssa elävä nainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, musiikkia ja kaikkea kesään liittyvää rakasta avomiestään unohtamatta. Nainen joka unelmoi suurista, pitää kaikesta tyttömäisestä ja ihastuu ja innostuu välillä asiasta kuin asiasta liiankin kanssa. Mutta ennenkaikkea ihminen jonka toinen nimi voisi olla aitous, ja joka haluaa kyseenalaistaa juttuja ja haastaa itseään mahdollisimman useasti, mahdollisimman monipuolisella otteella. Ihan vaan "pisaran verran"

Tervetuloa moninaiseen arkeeni!

 

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Heinäkuu

Kategoriat