Minusta tuli tällä päiväyksellä vuonna 1995 isosisko. Eli tänään on rakkaan, ja ainoan pikkusiskoni  21-vuotissyntymäpäivä. Itse olin tuolloin 8-vuotias (voi herranjumala!) ja se kesäinen päivä oli pikku-Ninnin maailmassa todella merkittävä.  
 

Muistan miten innoissani olin, kun äiti tuli vauvan kanssa kotiin, ja silloinen ala-asteen opettajanikin tuli kesälomalla meillä käymään, ja onnittelemaan tuoretta isosiskoa. Olin innokas seuraamaan vierestä kuinka vaipat vaihdetaan, tai miten vauvaa syötetään. Omasta mielestäni en ollut lainkaan mustasukkainen uudesta tulokkaasta perheeseen.   

 Lapsuudenkodissamme, Naantalin Nuhjalassa jaiomme siskoni kanssa hänen hieman kasvettuaan ( olisiko ollut 4-5 vuotiaasta ylöspäin) huoneen. Vaikken edelleenkään tuntunut mustasukkaisuutta siskoani kohtaan, niin  uskotteko kun sanon että tuolloin se ei minua kauheasti ilostuttanut - päin vastoin; siskoni osasi vetää välillä liiankin hyvin  oikeista naruista, ja tiesi tasan miten minut saa ärsyyntymään. Niin se vaan menee - välillä on koeteltava toisia :D  Onneksemme tuosta ajasta  on myös monta hyvää, hauskaa ja hullunkurista muistoa, ja VIDEOpätkää -  kiitos iskän silloisen intoilun! Niihin onkin sitten moneen otteeseen palattu näin  jälkeenpäin  ja naurettu vedet silmissä. :).   

            "Aika kultaa muistot" on sanonta, joka sopii niin moneen tilanteeseen, eittämättä myös tähänkin.

Nyt, n 17 vuotta myöhemmin, kaiken tuon jälkeen tuo vauva on aikuinen,nuori nainen jolla on poikaystävä, kihlasormus vasemmassa nimettömässä, ammatillinen tutkinto taskussa, työ ja ajokortti.  <---- Jotenkin hurjaa... Huvittavinta tässä on se, että olen huomioinut hänen kasvun, ja vanhenemisen, mutta itse en ole kokenut vanhentuneeni kuin korkeintaan pari vuotta. :D 

Hänellä on kaikesta tuosta ( ja vähän muustakin ) ihan älyttömän ylpeä isosisko, joka on aina ollut varma että pikkusisko kyllä osaa, pystyy ja pärjää teki hän sitten mitä vaan. Tosin äitimme ei ole ihan aina ollut samalla kannalla minun kanssani.  Mutta äitienhän pitääkin vähän kyseenalaistaa asioita. ;)  Minä sen sijaan olen alusta asti ollut sitä mieltä, että pikkusiskoni on ikäisekseen yllättävän kypsä, ja fiksu ihminen. 

Olen onnekas, ja otettu siitä, että pikkusiskoni on vuosien varrella ymmärtänyt sen, että minuun voi turvautua ja tukeutua jos sille kokee tarvetta. Olen iloinen että hän haluaa välillä uskoutua salaisuuksiensa kanssa minulle, ja että kuulen mitä hänen elämäänsä kuuluu. Sillä sitä vartenhan me siskot olemme olemassa. Itselläni ei isompia sisaruksia ole, joten olen itse yrittänyt olla  parhaan kykyni mukaan omalle puikkusiskolleni sellainen isosisko, jollaista itse olisin toivonut minulle oltavan.

Olen myös iloinen että meidät on kasvattaneet juuri meidän vanhempamme tälläisiksi sisaruksiksi kuin nykyään olemme. Uskon että silläkin seikalla on suuresti väliä tässä asiassa. Meidän ei ikinä ole tarvinnut kilpailla vanhempiemme huomiosta, ja meidät on opetettu välittämään, ja huolehtimaan toisistamme eri tavoin. 

En ehkä enää iltaisin lue hänelle iltasatuja, emme enää ehkä juokse pöydän ympäri toisiamme kiinniottaen ja kirkuen. Emme ehkä enää leiki hiekkalaatikolla ja maistele äitimme "iloksi" hiekkaa, emmekä me enää jaa huonetta, jossa lähes päivittäin koettelimme toistemme sietokykyä. Vaikka niin erilaiset yhdessä ollaankin, mut  siitä huolimatta sinä olet minun siskoni, ja olen äärettömän iloinen siitä. Sellaista se sisarrakkaus on, niin monivaiheinen ja ainutlaatuinen side. 

 

 Ja ihan siltä varalta, jos ihana siskoseni päädyt lukemaan tämän, niin tämä on sulle; 

EI artistin vaan sanojen takia ;) <3 

                        

Hyvää synttäripäivää, ja hurjasti onnea!

 

With love; 

-Ninni- 

Kommentit (2)

Eveliina - Kodin Kuvalehti
Liittynyt2.6.2015

Kirjoititpa kauniisti siskostasi ja sisarussuhteesta. Omat isosiskoni ja -veljeni ovat minua kahdeksan vuotta vanhempia, ja olen tainnut siskosi tapaan heitä pienempänä vähän ärsyttää... Jaan tekstisi muidenkin iloksi tänään KK:n Facessa! :) 

nakymatonninni
Liittynyt3.12.2015

Kiitos, Eveliina! Musta on tosi ihanaa, kun voidaan siskon kanssa luottaa toisiimme puolin ja toisin.  Elämä ilman häntä olisi ollut, ja olisi edelleen paljon tylsempää. Jos pienempänä ikäero näkyi tai kuului, niin ei ei enää ja hyvä niin. :) 

- Ninni - / Pisaran verran poikkeavampi

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Näppiksen takana kirjoittelee; 

30-vuotias harvinaisen sairauden kanssa elävä nainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, musiikkia ja kaikkea kesään liittyvää rakasta avomiestään unohtamatta. Nainen joka unelmoi suurista, pitää kaikesta tyttömäisestä ja ihastuu ja innostuu välillä asiasta kuin asiasta liiankin kanssa. Mutta ennenkaikkea ihminen jonka toinen nimi voisi olla aitous, ja joka haluaa kyseenalaistaa juttuja ja haastaa itseään mahdollisimman useasti, mahdollisimman monipuolisella otteella. Ihan vaan "pisaran verran"

Tervetuloa moninaiseen arkeeni!

 

 

Blogiarkisto

Instagram