Vuoden 2014 syksyllä lähdimme viettämään hiihtolomaviikkoa Hankasalmelle, vuokratulle mökille. Syksy oli minulle henkisesti melko raskas, ja päätin että lomaviikon ajaksi suljen kaiken ylimääräisen pois. Halusin hetkeksi pois kotimaisemista ja olla kenenkään tavoitettamattomissa, jotta saisin akut ladattua ja jaksaisin loppuvuoden opiskeluiden ja muun parissa. Välillä on hyvä irrottautua ja löytää itsensä kaukana kaikesta ajattelin. 

Haastoin oma-aloitteisesti  itseni suorittamaan täysin puhelitonta ja sometonta viikkoa. Aluksi haaste tuntui todella vaikealta jo pelkän ajatuksekin tasolla, ja muistan miten kaverit epäilivät minun pystymistäni tähän,  mutta kun sai jotain muuta tekemistä, (ja sitähän täysin ilman hienouksia olevalla mökillä riitti)  niin sen parissa touhuillessa unohtui houkutukset käydä vilkaisemassa some:n ihmeellistä maailmaa edes puhelimen kautta - läppäriähän mulla ei edes mukana ollut. Viikko kului nopeasti ja yllätin itsenikin kun asettamani tavoite sitten onnistui. Se tunne oli upea, sillä normaalisti tämän tyyppisissä jutuissa mun itsekuri ei todellakaan aina kestä. 

Kun sitten loman jälkeen kotiin palattuani avasin läppärin, ja pelkästään vain Facebookin joka oli sadottain päivityksiä ja kymmeniä viestejä täynnä, tajusin miten vapauttava kokemus somettomuus oli ollut. Hetkellisesti tuntui kuin olisi palannut joltain toiselta planeetalta nykytodellisuuteen. Puhelimeen ei ollut tullut kovin montaa puhelua koska olin informoinut kaikille tarpeeksi ajoissa aikomuksistani. Sen viikon jälkeen päätin että tästä pitää tehdä tapa. Olin saanut lomasta paljon enemmän irti kuin silloin kun kaikki elektroniset vempaimet olisivat olleet läsnä. Jaksoin keskittyä asioihin ja ihmisiin eri lailla ja stressitasonikin oli huomattavasti alentunut. 

Tänä vuonna olen päättänyt, että "operaatio" #SOMEton 24/7 alkaa huomenna tiistaina, 21.6. klo 21:00 tämä ajankohta/kellonaika siksi, että olemme tuolloin ensimmäistä päivää meille myönnetyllä, tuetulla lomalla. kohteessa jonka tietävät vain harvat ja valitut joille se on päätetty kertoa. Meinasin ensin aloittaa somettomuuden ja puhelittomuuden jo tiistai-aamusta, mutta se ei oikein onnistu kun on esim ilmoitettava kotiväelle päässeensä perille kohteeseen yms.

Jokatapauksessa tiistai-illasta 7 päivää eteenpäin elän hiljaiseloa näiltä tiimoin. Erityispoikkeuksen tähän käytäntöön tekee puhelut jotka tiedän olevan todella, todella tärkeitä näistä esimerkkinä nyt vanhempani taikka henkilö, jonka luo olemme menossa mahdollisesti kylään tuon viikon aikana. Siltikin ideana on pystyä selviytymään puheluista mahdollisimman nopeasti, tai niin että parhaimmillaan avopuolisoni vastaa puhelimeeni.  

Sosiaalisen median merkitys  2010-luvun arkipäivässä on suuri. Itselläni esimerkiksi on henkilökohtaiset tilit 5 eri somekanavassa, ja käytän niitä kaikkia lähes päiviittäin.  Blogilla taas on tilit 4:ssa Youtube mukaan lukien.  Blogin kohdalla näkyvyys näissä kanavissa on suositeltavaa, ja hyvä tapa mainostaa,  joten en koe sitä millään lailla huonona asiana. Huomaan kuitenkin että omat henkilökohtaiset tilini ovat jääneet hieman vähemmälle päivitykselle blogin muuttaessa Kodin Kuvalehden lukijablogiyhteisöön., mutta eipä tuokaan nyt niin iso harmitus ole.

Olen myös huomioinut että päivitän henkilökohtaisia tilejä enemmän loma-aikoina ja vapaalla kuin ollessani opiskelija tai työelämässä.  Ainoa selitys jonka keksin tälle havainnolle on se, että nykyään opiskellaan ja tehdään töitä kokopäiväisesti tietokoneilla. Ei sitä jaksa enää sen 6-8h pituisen päivän jälkeen istua koneen edessä, jollei ole pakko. En minä ainakaan. 

Facebook on nykyajan tietotoimisto- sen tietää jokainen joka sitä käyttää. Jos jokin asia on jäänyt ilmaisematta facessa, on se elämän suurin vääryys. Olen itsekin aika aktiivinen facessa, mutta en ymmärrä ihmisiä jotka kuvittelevat jotain kamalaa tapahtuneen, jos olet päivän, tai viikon päivittämättä mitään. Mitään luonnollista selitystä asiallehan ei vaan voi olla. ;)

  Vaikka sosiaalinen media, ja sen eri kanavat ovat oiva väline pitää yhteyttä ystäviin ja kaukana asuviin sukulaisiin, niin se hallitsee elämäämme ja arkeamme liikaa. Se on valittavasti läsnä kokoajan ja kaikkialla,ja kaikki energiamme menee siihen heti herättyämme aina siihen asti kunnes nukahdamme. Herää kysymys mitä oli aika ennen suurta ja hallitsevaa somea - muistammeko sitä edes?  Entä miten tulimmekaan toimeen ilman sitä ?  

Mitäkö halusin tällä postauksella teille sanoa?  En muutakuin että: 

 

" Mitä me venataan,voitas välillä elää  jätän laturit himaan, paan kiin läppärin ja mennään

millon viimeksi muistat hetken kun sä päästit irti  sun sydän käski kielsi järki,  mut sä lähdit silti

mun täytyy rykästä ulos oravan pyörästä / pitää sykähtää ennen ku liian myöhästä ... 

... Ja jos et tajuu niin anna mä suomennan  elämä on nyt eikä huomenna  ooo, ooo tänään tähtiin pudotaan kai sitä liikaa vaan stressaa, ylianaalysoi, pidättelee ja murehtii mitä tapahtuu vois mut aina pahempi ois jos ei tapahtus mitään, vanhana havahtuis sit ettei aikaan saanu ku ikää voit sanoo kaheliks mul on pitkä bucket list, sekota pakettis ja lähe messiin kaveriks tätä ei siirretä enää koht on kiire jo elää, levitä siivet ja ala lentää... "    

 Näin osuvasti riimittelivät; Elastinen feat. Anssi Kela  kipaleessaan "Voitas välillä elää"  Näiden sanojen jälkeen, on hyvä vähin ääniin poistua läppärin ääreltä pakkaamaan reissua varten. Blogi jää siis nyt pienelle kesälomalle, ja sen kirjoittaja palaa viikon päästä toivottavasti  taas paljon fressimpien ajatusten kanssa. Niin kiva kun se onkin päivittää lomatunnelmia eri kanaviin, niin jättäkää some edes hetkeksi.  Se ihan oikeasti kannattaa! 

Toivotan kaikille oikein ihanaa alkanutta juhannusviikkoa, ja mukavaa juhannusta! - Juhlia saa ja pitää mutta muistakaahan pitää viikonloppunakin järki päässä ja huolehtia kanssa juhlijoista.   :) <3 

 

With love; 

-Ninni- 

 

PS. Jos blogiin ilmestyy jotakin tamän loman aikana, on jutut ajastettu valmiiksi ilmestymään. (En ole varma onko niitä juttuja tuolla odottamassa, enkä ehdi nyt tarkastamaan.) en siis kirjoita realiajassa. 

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Näppiksen takana kirjoittelee; 

32-vuotias harvinaisen sairauden kanssa elävä nainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, musiikkia ja kaikkea kesään liittyvää rakasta avomiestään unohtamatta. Nainen joka unelmoi suurista, pitää kaikesta tyttömäisestä ja ihastuu ja innostuu välillä asiasta kuin asiasta liiankin kanssa. Mutta ennenkaikkea ihminen jonka toinen nimi voisi olla aitous, ja joka haluaa kyseenalaistaa juttuja ja haastaa itseään mahdollisimman useasti, mahdollisimman monipuolisella otteella. Ihan vaan "pisaran verran"

Tervetuloa moninaiseen arkeeni!

 

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
Heinäkuu

Kategoriat