Enpä olisi ihan äkkiä uskonut että tämäkin päivä tulee joskus koettua, mutta hyvä niin. Eilen illalla nimittäin tuli eräänlainen sivistyksen aukko jälleen täytettyä. Olin viettämässä naistenpäivää, ja sitä kuuluisaa äidin ja tyttären välistä laatuaikaa Logomossa, Pietarin valtiollisen jääbaletin muodossa.  Erityisen odotusrikkaan illasta teki se, että se oli elämäni ensimmäinen kerta baletissa.  

Äiti oli voittanut liput eräästä radiokisasta, ja kysyi minua seurakseen. Kun kuulin sanan "baletti" ajattelin hiljaa mielessäni että "ihan mielenkiinnosta voin lähteä. mutta ei ehkä oo mun juttu,"  mutta kun kuulin että kyseessä on vielä yksi lempibaleteistani, Tšaikovskin   Joutsenlampi ei  lähtemistä tarvinnut miettiä kauempaa. Olen näin jälkeenpäin niin iloinen, että äiti pyysi juuri minua seuraksi ja että lähdin - oli nimittäin yksi hienoimpia teatterityylisiä esityksiä jossa olen ikinä ollut!!! en voi kuin ihailla: mikä pukuloisto, mikä taito, mikä vahvuus tanssijoilla onkaan, kunnosta  nyt puhumattakaan. Ja tietysti myös tuo upea musiikki.  menisin kyllä ehdottomasti uudelleen. !

Otin muutamia kuvia näytöksen aikana muistoksi, ja tätä juttua ajatellen, mutta koska en osaa vielä lisätä tänne montaa kuvaa yhtäaikaa, yhden sijasta niin liitän tähän tämän, mielestäni onnistuneimman ja selkeimmän kännykän kameralla otetun.  Kuvien otto oli aika haastavaa kun kuvauksen kohde on liikkeessä, mutta onnistuin saamaan muutamia hyviä -  tästä otoksesta olen erityisen ylpeä! 

 Jälleen kerran sitä huomasi miten väärässä sitä ihminen voi olla, kun on jo valmiiksi asettanut asioiden ympärille tietynlaisen näkökannan. Jatkossa pyrin välttämään tätä niin paljon, kuin omaltani osaltani suinkaan voin. Sillä ethän voi tietää mitä mieltä olet jostain, jollet ensin ole kokenut sitä edes kerran. :) Tämän lyhyen jutun avulla yritän kai sanoa että opin erään tärkeän asian, jonka nyt haluan jakaa teille:  pitäkää mielenne avoinna kaikelle. Saatat päätyä tilanteisiin, jotka yllättävät itsesikin mutta jotka rikastuttavat elämääsi tavalla tai toisella.  Ei kaiken  aina tarvitse olla niin tuttua&turvallista.

 

                                                                                  With love;

                                                                                   - Ninni -  

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Näppiksen takana kirjoittelee; 

31-vuotias harvinaisen sairauden kanssa elävä nainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, musiikkia ja kaikkea kesään liittyvää rakasta avomiestään unohtamatta. Nainen joka unelmoi suurista, pitää kaikesta tyttömäisestä ja ihastuu ja innostuu välillä asiasta kuin asiasta liiankin kanssa. Mutta ennenkaikkea ihminen jonka toinen nimi voisi olla aitous, ja joka haluaa kyseenalaistaa juttuja ja haastaa itseään mahdollisimman useasti, mahdollisimman monipuolisella otteella. Ihan vaan "pisaran verran"

Tervetuloa moninaiseen arkeeni!

 

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Heinäkuu

Kategoriat