Vappu tosiaankin oli ja meni jo melkeimpä viikko sitten, tuoden mukanaan ihanan keltaisen ja lämmöntäytteisen toukokuun.  Itselläni toukokuu alkoi sairasloman parissa,  sillä nautin vapusta ehkä hieman liikaakin ja sen myötä sain kiusakseni vapunjälkeisen flunssan lämpöineen.  Siksi olenkin pitänyt pientä hiljaiseloa blogissakin eiliseen asti.  Onneksi olo alkaa nyt pikkuhiljaa helpottamaan, kun on vaan pääasiassa huilannut. Minulla kun ei ole aikaa sairastella, tälläisillä ilmoilla. Eikä kyllä muutenkaan!  

Tänä vuonna oli jo pelkästään siitä harvinainen vappu, että ilma oli mitä parhain. Yleensä vappuna sataa vettä, ja siksi suut loksahti kirjaimellisesti auki, kun ulkona paistoi aurinko täysin pilvettömältä taivaalta ja mittari näytti parhaimmillaan +18 lämpöastetta.  Vappuaaton aamupäivä meni äidin, pikkusiskon ja tämän poikaystävän kanssa kaffetellen ja uusia hiuksia esitellen. 

 

                               

Iltapäivän ja illan olimme Salosta kotiutuneen avopuolisoni kanssa kotosalla ja nautimme parvekkeella lämpökylvystä, grillailusta & kylmistä asiaankuuluvista juomista. ;)  Ruoka oli hyvää, ja "terassilla" syötynä maistui vielä paremmalta. Olin iloinen, että vasta toisen kerran itse tekemäni perunasalaattikin onnistui odotettua paremmin.   

Jälkiruuaksi nautittiin tietysti itsetehtyä passion - ja mustaherukkasimaa & munkkeja, (jotka paistettiin to-pe välisen yön pikkutunneilla) perinteiden mukaan                            .   

                                            

Vappupäivänä heräsimme ajoissa ja jo puolenpäivän aikaan olimme matkalla Turkuun. Suunnitelmamme oli käydä vapputorin meininkejä katsomassa, ja olihan siellä hulinaa pikkuisen erilailla kuin täällä Naantalissa. Oli kyllä kivaa!  Kotimatkalle seuraamme pääsi, kuten vappuun kuuluu: vappupallo. Löysin myös pari muuta juhlahumuun liittyvää juttua, jotka ovat moni-vuotisia ja käyttöisiä.  

  Kotiin päästyämme olimme paikoillamme sen aikaa, että saimme puhelimiin lisää virtaa ja minä päivitettyä & paranneltua hieman vappulookkia. Sen jälkeen suunnistimme Naantalin wanhaan kaupunkiin loppupäiväksi. Kävimme ensin syömässä juuri avatussa "Hasta la pasta"ssa avopuolisoni syntymäpäiväviikonlopun kunniaksi, ja sen jälkeen menimme nauttimaan omasta, mukaanpakatusta jälkiruuasta rannan upeisiin maisemiin. 

                              

 

Tämä wanhassa kaupungissa sijaitseva näkötorni on yksi lempipaikkojani Naantalissa. Eikä varmasti tarvitse selittää miksi. Näkötornissa on usean siellä käyneen puumerkki. Erityisesti monien pariskuntien kaiverrukset on helppo erottaa, mutta me emme niitä nyt(kään) (valitettavasti) jälkeemme jättäneet. Ainoa surkea asia tornissa on nuo portaat. Ne ovat melko jyrkät, ja siksi käyn tuollä ylhäällä harvoin. Alastulo kun viekin sitten tupla-ajan ylösmenoon verrattuna. Kaide kun jää väärällä puolelle, niin joudun jännittämään alastuloa ihan hirveästi. Jokainen kerta on kuitenkin niin palkitseva, että haluan torniin kivuta.  Tällä kertaa istuskelimme tornissa kuoharin ja mansikoiden kera, ihastellen eteen avautuvaa maisemaa ja jutellen ainakin 3 tuntia. Sitten alkoi ilma viiletä sen verran että oli pakko laskeutua "maan tasalle." 

Illan kruunasi vielä upea auringonlasku läheisellä uimarannalla, joka on myös lempipaikkojeni top 10:ssä Naantalin paikoista.  Kulta sai napattua tämän upean kuvan muistoksi. 

Kävelimme kotiin väsyneinä, mutta tyytyväisinä. Tämä vappu oli onnistunein hetkeen.  Ja minä olin vielä tuolloin onnellisen tietämätön edessä olevasta flunssastani. Ehkä se nyt ei kuitenkaan tullut mitenkään suurena yllätyksenäkään, mutta olisi siitä kiva päästä jo eroon. En jaksa enää niistää.!  Onneksi tiedän tämän olevan vain väliaikainen tila - se lohduttaa.

                                       

 

With love; 

-Ninni- 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Näppiksen takana kirjoittelee; 

32-vuotias harvinaisen sairauden kanssa elävä nainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, musiikkia ja kaikkea kesään liittyvää rakasta avomiestään unohtamatta. Nainen joka unelmoi suurista, pitää kaikesta tyttömäisestä ja ihastuu ja innostuu välillä asiasta kuin asiasta liiankin kanssa. Mutta ennenkaikkea ihminen jonka toinen nimi voisi olla aitous, ja joka haluaa kyseenalaistaa juttuja ja haastaa itseään mahdollisimman useasti, mahdollisimman monipuolisella otteella. Ihan vaan "pisaran verran"

Tervetuloa moninaiseen arkeeni!

 

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Heinäkuu

Kategoriat