Tämä postaus tulee hieman viiveellä siihen nähden että nyt elätään jo tiistaita, mutta niinhän se sanontakin kuuluu että parempi myöhään kun ei milloinkaan. Sain juuri haettua itselleni kupin kahvia, ja läppärin syliin jotta voin kertoa teille mitä mahtavimmasta viikonlopusta vähään aikaan.! Palataanpa siis muutama päivä taaksepäin. . . 

Perjantai-iltapäivänä pääsimme vihdoin pitkään odottamalleni reissulle. Suunnistimme kohti Helsinkiä, jossa meitä avopuolisoni kanssa, sekä ystävääni odotti sisäänkirjautumista  huone(et)  Scandic Parkissa.  Hotellin valintaan vaikuttivat erityisesti sen sijainti ja se että olen Scandic friends jäsen. Olen myös ollut tässä kyseisessä hotellissa muutaman kerran aiemmin, joten voi olla että positiiviset kokemukset paikasta vaikuttivat myös majoituspaikan valitsemiseen.

 Helsingissä olimme hyvissä ajoin kuten suunniteltiinkin. Kello taisi näyttää vasta puolta kahta, kun olimme jo lunastaneet huoneemme, purkaneet matkalaukut ja jo matkalla keskustan vilinään, sille "pakolliselle" shoppailureissulle. Tiedättekö sen fiiliksen kun suht pienen kaupungin asukkina pääsette  hetkeksi tuonne "suureen maailmaan", jossa on kaikkea? - siinä vaan on sitä jotain.      

Mä olen parisuhteen myötä tullut aika suunnitelmalliseksi tälläisten shoppailureissujen suhteen. Etenkin, jos avopuoliso on mukana matkassa. Yritän säästää näin hänen hermoja. Tyttöporukalla shoppaillessa ei tästä suunnitelmallisuudesta tarvitse niin välittää, vaan kauppakeskuksessa saattaa hyvin mennä kevyestikin 6-8 tuntia. :D.   Tällä kerralla mulla oli erittäin selkeä, & lyhyt suunnitelma, sillä Hesassa on tasan kaksi liikettä, joissa haluan käydä aina kun siihen on mahdollisuus. Kuten joku saattoi jo arvata, toinen on jokaisen  kahvi-addiktin unelma - Starbucks, ja toinen tietenkin mikäs muu kuin Forumista löytyvä Viktoria's Secret.  

       

             

Aluksi tuntui kuin aikaa kiertelylle keskustassa olisi ehkä hieman liikaakin, mutta nopeasti se vaan hävisi johonkin ja pian oli pakko palata hotellille valmistautumaan iltaan, ja siihen varsinaiseen syyhyn miksi Hesaan oli tultu;  Cheek, huikean AlphaOmega-tourinsa sekä sen päätöskeikan kanssa Hartwall Arenalla !! <3 <3  

Illan keikkaa on odotettu viime vuoden elokuusta asti. Ja se todella oli sen odottamisen arvoista. Vaikkakin yhdellä kiertueen keikalla oltiinkin jo tammikuun alussa Turussa, tästä tyypistä ei vaan voi saada tarpeekseen... Tälle Hartsun keikalle halusin liput, koska pelkäsin ettei Turun HK Areena pysty antamaan elämyksestä kaikkea minun  - fanin vaatimaani irti. Olin osittain oikeassa. Syy erilaiseen elämykseen oli muutenkin helppo selittää; minulla oli elämäni ensimmäiset VIP-liput mihinkään. Ja nämä liput pitivät sisällään vaikka mitä, kuten mm. tasokkaan buffet illallisen ennen keikkaa, fanituotepaketin ja VIP-passin. Pääsimme lipuilla myös virallisille jatkoille  Apollo Live Clubiin ilmaiseksi ja jonon ohi. 

Ystävälläni oli lippu permannolle, sillä hän hommasi sen vain pari päivää ennen keikkaa - alkuperäisistä suunnitelmista poiketen hän päätti tulla sittenkin tällekin keikalle. Olimme keikan ajan eripaikoissa, mutta jatkoilla juhlimme yhdessä aina aamun pikkutunneille asti. 

Keikkaa itsessään on turha edes hehkuttaa koska se oli yksinkertaisesti vaan huikea. Se ja samalla koko kiertue sai arvoisensa päätöksen kun artistille ojennettiin 8x platinalevy #kukamuumuka-albumista ja 3x platinalevy AlphaOmega-albumista.  Ilta oli  kokonaisuudessaan erittäin onnistunut, vaikkakin täynnä monenlaisia tunteita.  Jalat huusi hoosiannaa ja äänikin taisi hetkeksi muuttua käheäksi. Suuri fani antoi kaikkensa.  En voi tarpeeksi kuvailla miten tämä vaikuttaa taas minuun. Eikä sitä ehkä ymmärrä kuin murto-osa ihmisistä. Mutta ihan sama - olen niin #kiitollinensiunattuonnellinen tästä kaikesta. 

Jatkoilla keskityin hieman enemmän siihen muuhun kuin itse musiikkiin, ja sen mukainen oli olokin lauantai aamusta/aamupäivästä. Missään vaiheessa ei kuitenkaan ollut mitään madafukin darraa, mutta tiesi kyllä juhlineensa melkein valomerkkiin asti. Hyvästä syystä.  Olen niin iloinen, ettei minun tarvitse rajata tätä puolta elämästäni kokonaan pois sairauden, rajoitteen tai epilepsian takia.  Välillä on virkistävää päästä vähän tuulettumaan. Neurologi antoi minulle silloin joskus 18-vuotispäivän kynnyksellä hyvän elämänohjeen: " voit ottaa vaikka päivittäin, kunhan otat lääkkeet ennen sitä. "  - tämän ehkä hieman koomisenkin lausahduksen jälkeen, olen tehnyt kuten lääkäri pyysi, tosin EN päivittäin enkä edes viikottain. 

Uusi päivä valkeni aurinkoisena,  ihanan extraleveässä vuoteessa, noin 5h yöunien ja lämpöisen suihkun jälkeen. Minua huvitti, kun huomasin miettiväni jo miten saisin mukaani edes hiukan  kylppärissä ollutta shampoota. Ihastuin pesuaineisiin jotka olivat ensimmäiset jotka jättivät hotelliolosuhteissa hiukseni silkkiseksi.  Tietääkö joku  voiko näitä ostaa jostain???!!

                                              

Kiitin luojaani siitä että meillä oli myöhäinen huoneenluovutus, ja että aamiainen oli tarjolla kello 11:00 asti. En tiedä mitään inhottavampaa kuin kiirehtiminen tälläisenä aamuna.Haluan nauttia loppuun asti. Uskon myös etten ole ainoa - ystäväni saapui aamiaiselle n 15min ennen sen pois korjaamista. :)  

Kello tikitti armottomasti eteenpäin, ja tuli huoneiden luovutuksen aika. Pakkauduimme kaikki autoon, ja otimme suunnaksi Naantalin muutaman mutkan kautta.  Kotimatka meni ilmeisesti nopeasti, sillä nukahdin melkein heti auton startattua ja havahduin Turussa siihen että me todella olimme jo Turussa.  Uskotteko kun sanon, että loppumatka meni hieman jännissä tunnelmissa. :D  

Kotiuduimme lauantai-iltana, väsyneenä mutta sitäkin onnellisina. Jollain voimanrippeillä sain laukut purettua, ja kulta tehtyä vielä jotain ruoantapaista. Yritin katsoa telkkua, mutta luomeni olivat selvästikin asiasta eri mieltä.  Nukahdin 22:00 ja heräsin 11,5h myöhemmin. hieman pirteämpänä. Takanapäin  on siis vähintääkin ihana viikonvaihde, tai oikeastaan sen alku. Silti olen samaa mieltä kullan kanssa siitä, että reissuun on aina kiva lähteä mutta kyllä kotiin on aina yhtä ihana myös palata. Tämä reissu oli lyhyt mutta tapahtumarikas. Sain jakaa sen hyvien tyyppien kanssa ja siksi se oli niin mielenpainuva. Kiitos kaikille osallisille. <3 

 

 

                                                                                                         With love;  

                                                                                                          - Ninni- 

 

                                                

                                                                             

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Näppiksen takana kirjoittelee; 

30-vuotias harvinaisen sairauden kanssa elävä nainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, musiikkia ja kaikkea kesään liittyvää rakasta avomiestään unohtamatta. Nainen joka unelmoi suurista, pitää kaikesta tyttömäisestä ja ihastuu ja innostuu välillä asiasta kuin asiasta liiankin kanssa. Mutta ennenkaikkea ihminen jonka toinen nimi voisi olla aitous, ja joka haluaa kyseenalaistaa juttuja ja haastaa itseään mahdollisimman useasti, mahdollisimman monipuolisella otteella. Ihan vaan "pisaran verran"

Tervetuloa moninaiseen arkeeni!

 

 

Blogiarkisto

Instagram