Vuosia sitten istuin Veijo Hietalan luennolla, jossa aiheena oli mm. Big Brotherin ja muiden tositv-ohjelmien suosio. Ihmisiä kiinnostaa tirkistellä toisten elämiin, kun nykyään se ei enää ole oikeassa elämässä yhtä helposti mahdollista kuin joskus ennen. Enää ei ole tapana kyläilllä, puhumattakaan ilman että siitä ei sovittaisi erikseen.

Ei meilläkään kaupungissa asuessa käynyt koskaan ketään yllärivieraita, ja vieraitakin melko harvoin. Ystäviä nähtiin kaupungilla, ravintoloissa ja harrastuksissa. Viimeistään kerrostalon ovisummeri piti huolen, ettei niin vaan kukaan päässyt edes ovikelloa soittelemaan. Niissäkin tapauksissa, että joku eksyi talollemme, aina oli edes se hissimatka neljänteen kerrokseen aikaa siivota koti, vaihtaa vaatteet, meikata, leipoa tuoretta tarjottavaa ja istahtaa sohvalle leikkimään täysin yllätettyä.

Ei sillä, rakastan vieraita, kyläilyä ja ruoanlaittoa. En ole kovinkaan arka esittelemään kotiani, vaikkei se todellakaan ole aina kuin sisustuslehdestä. En ole varma, onko se minun sisustusmaulla ollut sitä koskaan, mutta ainakin meillä tavarat liikuu vääriin paikkoihin itsekseen, ne leviää parin pikkuapulaisen voimin ja meillä on toistaiseksi liian vähän varastotilaa (ja varmasti myös liikaa tavaraa). Olen oppinut sietämään sitä, etten saa pidettyä sotilaallista järjestystä koko ajan, koska koti on elämistä varten. Minua kauhistuttaa äidit, jotka kieltävät lapsia leikkimästä, ettei tule sotkua (toki seinään piirtäminen on eri asia). Tärkeintä on vain, että on paljon kaappeja, joihin voi pikasiivota. Tosin tässä piilee se riski, että jokainen viikkosiivous hoidetaan samoin tai vähintäänkin joku tavara katoaa. 

Kotivaraa on joskus kaapeissani aivan nimellisesti, kun kauppaankaan ei montaa kertaa viikossa pääse. Sitä muuten keksii vaikka mitä sörsseleitä, kun on pakko. Kesäaikaan tuoreilla mansikoilla ja kermavaahdolla pelastaa pahastikin kärähtäneen pannarin. Ja yhdet kaupunkilaiset yllätin viemällä nuotiolle makkaranpaistoon. Luulivat varmaan, että tämä on maalla arkipäivää tai heitä varten suunniteltu ohjelmanumero, mutta totuus oli se ettei jääkaapissa ollut muuta ruokaa vieraille asti. Vasta nyt olen alkanut oppia siihen, että minulla on edes vierasvarapullaa pakasteessa, sillä täällä maalla vieraille kuuluu keittää aina kahvit... 

Tästä muistan aina tarinan siitä, kun eräs sukulaiseni muutti vuosikymmeniä sitten maalta kaupunkiin omaan talouteen. Hän oli kotona maalaistalossa oppinut, että vieraille keitetään aina kahvit. Kun hänelle sitten tuli pesukoneen asentaja jonka kanssa juttu luisti, alkoi ehkä hieman yksinäisestä kotirouvasta varmaan tuntua, että hän on saanut ensimmäisen tuttavan kaupungista. Siispä hän ajatteli ystävällisesti keitellä kahvit. Liekö asentaja luullut että rouva yritti selvitä laskusta pullakahveilla, mutta tokihan ammattimiehen aika on rahaa, ja niinpä asentaja laskutti myös kahvitteluajasta. Eipä varmaan ole toista kertaa siinä talossa kahveja tarjottu työmiehille... 

Mutta sitä en edelleenkään ymmärrä, mistä se voi johtua, että (ylläri)vieraat onnistuvat aina tulemaan juuri silloin, kun: olet suihkussa / olet päättänyt järjestää suursiivouksen / jääkaapissa on vain valo ja olet sulattamasta pakastinta / olet vielä yöasussa - tai mikä pahinta: et ole kotona!

Silti vieraat pelastaa päivän kuin päivän! "Kesäsesonkia" odotellessa...

Kommentit (4)

Marjan Hetkiä
Liittynyt17.10.2015

Kiitos mukavasta postauksesta! Minun äitini sanoi muinoin, että talo elää tavallaan ja vieraat käyvät ajallaan. Tämä oli hyvä ohje meillä suuressa perheessä, johon vieraita saattoi pistäytyä tuon tuostakin. Itsekin yritän muistaa tuon armollisen sanonnan, mutta eihän se ihan noin helposti mene. Vieras voi kovastikin ilahduttaa, mutta huono mielihän se itselle jää, jos vähättelee koko ajan itseään. Voi kun oppisikin elämään äidin asenteella.

Iloisia vierashetkiä yllätysvieraiden kanssa sinulle!

Minja
Liittynyt12.8.2015

Mukavaa kun vierailit! Olen tainnut kuulla joskus aiemminkin tuon sanonnan, mutta kiitos kun palautit sen mieleeni! Tuossa piilee todellinen viisaus. 

Arja - Kodin Kuvalehti
Liittynyt12.8.2014

Kiitos KK:n puolesta myös hyvistä ajatuksista! On kiinnostavaa lukea, mitä kaikkea huomaat kaupungissa ja maalla asumisen eroista. Kahvinkeitto on tosiaan monessa paikassa vielä tapana, ja ehkä varapullatkin sikäli hyvä ajatus! ;-) Jaan postauksesi tänään KK:n Facessa.

Minja
Liittynyt12.8.2015

Niitä eroavaisuuksia tulee vastaan yllättävän paljon, toki paljon on myös yhteistä. Ehkä hieman saatan liioitellakin asioita joskus... ;) Enkä halua kuitenkaan luoda mitään kaupunki-maaseutu -vastakkainasettelua, vaan enemmänkin oppia löytämään asioiden syvemmän olemuksen: miksi asiat näyttäytyvät niin erilaisina. Joka kerta kun käyn kaupungissa, on se minulle miltei kuin juhlapäivä, mutta samalla olen yllättynyt siitä miten vähän arki täällä maalla tuntuu arjelta. :)

Seuraa 

Bisnesnainen muutti maalle. Miltä tuntuu kuin kaupasta ei löydykään Juuri Sitä kivennäisvettä, kuntosalina on vain oma piha ja jalkaan sovitetaan korkokengän sijaan kumpparia. Entä mitä tapahtuu kun hän alkaa kasvattaa mahan ohella pottuja. Kirjoittajana potentiaalinen akateeminen työtön, joka on kuitenkin liian yritteliäs tyytyäkseen kohtaloonsa ja ollakseen osallistumatta kylän elämään.