Muutama viikko on ollut hiljaiseloa tässä blogissa. Olen tehnyt erinäisiä töitä ja vapaa-aika on kulunut pääosin luottamustehtävissä. Valmistelemme mielenkiintoisia maaseututapahtumia loppuvuodeksi, ja niissä riittää töitä miltei päivätyöksi asti. Nuo suorastaan ekohenkiset palaverit ovat taas herättäneet taas uudestaan ajatuksia puhtaammasta ruoasta - ja luonnonmukaisemmasta elämästä ylipäätään. Tämä aihe lienee nyt keväällä siis tapetilla tässä blogissa useamminkin...

Nyt olen kamppaillut ensimäisen valinnan kanssa: olen jo vuosia värjännyt hiuksiani ja väri on vaihtunut hyvinkin radikaalisti. Joskus vähän yli kymmenen vuotta sitten päätin lopettaa hiusten värjäämisen ihan siitä syystä, että hiukseni muistuttivat jotain harakanpesän ja purkan yhdistelmää. Tutustuin kuitenkin kampaajaan, joka sai minut ylipuhuttua värjäämään ammoniakittomilla tuotteilla...

Olen ollut monta vuotta äärimmäisen tyytyväinen, mutta nyt iski jälleen ajatus siitä, mitä järkeä siinä on. Olen edelleen valmis maksamaan siitä että näytän, jos nyt en varsinaisesti hyvältä, niin ainakin paremmalta. Sitä paitsi tutun kampaajan luona käynti käy kokonaisvaltaisesta terapiasta. Toisaalta olisi hauska nähdä minkäväriset hiukseni oikeastaan ovatkaan luonnostaan, voisin säästää rahat johonkin muuhun, ja ylipäätään vähän testata itseäni: selviänkö ilman.

Luonnollinenhan on yleensä kaunis. Voihan maantienvärinenkin olla kaunis? Voihan!? Jos siinä sattuisi olemaan vaikka häivähdys kultaa, ruskeaa tai punertavaa? Josko edes kiva leikkaus kompensoisi tilannetta? 

Pian olen siis vailla vinkkejä, mitä tehdä maantienvärisen tukan kanssa!? Tai sitten painelen nöyränä takaisin kampaajan tuoliin...

Kommentit (1)

Maij.a
Liittynyt14.3.2016

Nykyään oma väri on muotia! Marketeista saa Color maskeja, niitä on kätevä käyttää esim. latvoille (tarjolla on monessa värissä).

Seuraa 

Bisnesnainen muutti maalle. Miltä tuntuu kuin kaupasta ei löydykään Juuri Sitä kivennäisvettä, kuntosalina on vain oma piha ja jalkaan sovitetaan korkokengän sijaan kumpparia. Entä mitä tapahtuu kun hän alkaa kasvattaa mahan ohella pottuja. Kirjoittajana potentiaalinen akateeminen työtön, joka on kuitenkin liian yritteliäs tyytyäkseen kohtaloonsa ja ollakseen osallistumatta kylän elämään.