No, meillähän kävi sitten niitä vieraita viikonloppuna ja jääkaapissa oli tällä kertaa sentään jotain tarjottavaa. Juttelimme heidän kanssaan paikallisista palveluista, ja siitä milloin asiointireissulle on syytä lähteä etäämmälle. Kaupungissa tottui siihen, että jos et löytänyt juuri etsimääsi tai sopivaan hintaan, pystyit menemään toiseen liikkeeseen. Jälkeenpäin olen ihmetellyt, että kylläpä sitä muka olikin aikaa kierrellä, katsella ja vertailla hintoja.

Kun autosta menee laakeri tai puhkeaa rengas, ei ole paljon vaihtoehtoja: Vaikka nuhruisen autokorjaamon setä vain murisee puhelimeen (se muuten kuulostaa aivan murinalta livenäkin!), saat nopeasti avun ja melkein mihin vuorokauden aikaan tahansa. Palvelusta ei parane valittaa tässä tapauksessa, eikä kai oleellista olekaan taitaa lipevä puhetyyli tai tarjota kiiltävä odotustila asiakkaille, vaan tehdä ammattimainen korjaus.

Kampaamoon (sellainenkin meiltä löytyy!) en ole uskaltautunut toista kertaa. Hinta on kyllä huokeampi kuin luottokampaajallani kaupungissa, mutten kuitenkaan halua uudestaan kuulla lapseni toteavan: "Äiti, sinulla on ihan samanlainen tukka kuin ....:lla (naapurini)!" Tykkään kyllä naapurini tyylistä, mutta en sentään halua näyttää häneltä. Ja se on kokonaisvaltainen juttu, kun pääsen kampaajalle kaupunkiin asti - aivan kuin juhlapäivä.

Vastikään kauhistelimme äitiporukassa, että synttärilahjaksi on vaikeaa muuttua. Siinä on koko luovuus käytössä, kun aamulla kuulet illan kaverisynttäreistä. Onneksi lähikaupasta löytyy sentään jotain muutakin kuin maitoa ja leipää. Pienelle isännälle voi ostaa vaikkapa traktorilehden tai pikkuemännälle leipomistarvikkeita. Ja löytyy valikoimista jopa lähitilan marja- tai lihatuotteita, jotka kelpaavat tuliaisiksi kaupunkiin asti.

Sen sijaan vaikkapa apteekkiin tai intiimiostoksille lähikauppaan on vähän hankalampi mennä, kun myyjät ja asiakkaat tahtovat olla hyvinkin tuttuja. Itse asiassa leikittelin joskus ajatuksella, että mieheni ollessa pitkään reissussa, kävisin ostamassa vaikkapa kortsuja ja sitten suurella mielenkiinnolla odottelisin kuuluisiko asiasta mitään. Kerroin tästä ajatusleikistä miehelleni ja hän totesi, että mitä jos kauppias olisi alkanut suosittelemaan sinulle jotain tiettyä, hyväksi havaitsemaansa tuotetta... Hui, tunnen hänen puolisonsa aika hyvin, ja jotenkin enää tämä ajatusleikki ei tuntunut yhtään kivalta. Onneksi kauppiaskin on ammattitaitoinen, eikä ole koskaan puuttunut esimerkiksi suuriin herkkuostoksiini kesken FB:ssa suuresti mainostamani kutistumisprojektin.

Eikä kukaan tietääkseni huudellut kihomatotartunnastamme pitkin kyliä, kun erehdyin apteekkiasioilla ääneen ihmettelemään tuttavan perheeltä (toiselta puolelta Suomea) kuulemastani asiasta. Olen myös kerran ostanut vaippoja ja isohkon määrän kaljaa yhtäaikaa sekä paljon muuta hieman epäilyttävää, josta saisi aikaan meheviä juttuja huonommallakin mielikuvituksella. Kaikista epäilyttävimmät säästän sentään kaupunkireissulle...  

Joskus takavuosina naureskelin tuttavillemme, jotka kaukaa perähikiältä tulivat luoksemme kaupunkiin kyläilemään. Heillä oli pitkä lista asioita, joita piti ostaa tai hoitaa. Siinä sitten juoksutimme heitä liikkeestä toiseen ja tyhjensimme listan muutaman kerran vuodessa. Hieman nolottaa myöntää, mutta nykyään on jopa käynyt niin, että treffaamme suoraan kaupungissa ja juoksemme läpi kaksi listaa...

Yhden asian takia ei kaupunkiin viitsi ajella, mutta aina joskus on ihana pitää Juhlapäiviä ja tehdä vaikka kahdenkeskinen reissu sinne miehen kanssa. Toisaalta maalaislapsia liukuportaisiin pääsy tai Stockan jouluikkunan näkeminen voi jännittää koko viikon. Kyllä, niinkin kauas on menty, vaikkei fyysisesti kovinkaan kauas...

Kommentit (0)

Seuraa 

Bisnesnainen muutti maalle. Miltä tuntuu kuin kaupasta ei löydykään Juuri Sitä kivennäisvettä, kuntosalina on vain oma piha ja jalkaan sovitetaan korkokengän sijaan kumpparia. Entä mitä tapahtuu kun hän alkaa kasvattaa mahan ohella pottuja. Kirjoittajana potentiaalinen akateeminen työtön, joka on kuitenkin liian yritteliäs tyytyäkseen kohtaloonsa ja ollakseen osallistumatta kylän elämään.