Pian on taas se aika vuodesta, kun oven taakse ilmestyy: trullit! Nuo suloiset, jännittyneet, pienet noitaset, jotka ovat nähneet vaivaa ja käyttäneet aikaa pukeutumiseen, maskeeraukseen ja kauniiden vitsojen tekoon.

Muunlaistakin on nähty: Muuttaessa aikanaan opiskelemaan ja omaan kotiin, odotin innolla trullien tuloa. Kerrostaloon niitä ei niin vain eksynytkään. Aina muistin kuitenkin varata herkkuja mahdollisia pieniä ovikellonsoittajia varten. Kun heitä sitten lopulta tuli, oli naama kovin nyrpeänä kun en antanutkaan rahaa. Oksakin oli koristelematon koivunrisu ja tiellä odotti äiti tai isi autossa, ettei vaan tarvitse kävellä. Silloin tuntui, ettei nykypäivänä taida olla oikein enää sijaa virpomiselle, kun saaminen on niin paljon tärkeämpää kuin antaminen.

Hauskin virpomismuisto kuitenkin on opiskeluvuosilta, kun alakerran italialaisperheen lapsikatras virpoi koko kerrostalon. Upeasti pukeutunut ryhmä venytti hieman hoonolla soomella tutun kuuloisen lorun ja loppuun vielä kuorossa: "ei rahoja!". Onneksi olin varannut pääsiäisherkkuja myös itselleni, niin niitä riitti koko perheelle. Voi sitä molemminpuolista iloa, kun he saivat suun makeaksi ja minä kauniin oksan pöydälleni! 

Hetkittäin huokaisen helpotuksesta, että olen poikalapsien äiti. Ehkäpä virpomisperinne omine vinkeineen jää meidän perheessä melko vähäiseksi. Valmiudessa kuitenkin ollaan sunnuntaina, jos tänne joku eksyy virpomaan! Siinäkin minä menin solmuun aikoinaan, kun täällä virpojat kulkevat kotiseutuuni nähden viikkoa liian aikaisin - tai liekö se sitten se "oikeampi" päivä!? 

Joka tapauksessa kauniin keväistä pääsiäisen odotusta sekä onnea ja terveyttä jokaiselle!

Kommentit (3)

Pienen pojan äiti

Ai eikö pojat käy virpomassa? Vai onko poikien suotavaa lopettaa virpomisreissut nuorempana kuin tyttöjen? Eipä äitikään sitten joudu itseään vaivaamaan moisilla, ainakin jos ymmärtää ajoissa lapselle vihjailla, että virpominen on tyttöjen hommia. Sitten voi hyvällä omalla tunnolla todeta, ettei se poika edes halua virpoa ja jäädä kotiin. Onkos sittenkään varaa paheksua sitä vanhempaa, joka sentään vääntäytyi sinne autoon istumaan ;)

toiset jaksaa nähdä vaivaa toi...

"Kiva, että käy virpojia, paitsi että oksat on huonoja ja kävellen pitäisi kulkea (mitä väliä?ties vaikka olisivat lähdössä kauemmas). Kiva tosiaan saada hyvin tehtyjä oksia, mutta toivottavasti mun ei tarvitse niitä väsätä, kun on poikia niin eivät jaksa varmaan kauaa virpoa vaan haetaan namut suoraan kaupasta." Jännä ajatuskulku sulla.

Minja
Liittynyt12.8.2015

Virpojia bongattu! Ja poikiakin oli joukossa ;) Ei huolta, en tarkoittanut että virpominen olisi vain tyttöjen juttu! Sen myönnän kyllä, etten ole kokenut tärkeäksi kannustaa lapsiani toimintaan, josta he eivät ole olleet millään tavalla kiinnostuneita.  Juuri siksi ehkä vältyn itse siltä oksien koristelulta ja autossa odottamiselta... ;) 

Ylipäätään kärjistin asioita tahallani, ja näköjään se herätti ajatuksia. Hyvä niin. Mutta kertokaa ihmeessä, mikä saa teidän lapsenne innostumaan trulleilusta? 

Seuraa 

Bisnesnainen muutti maalle. Miltä tuntuu kuin kaupasta ei löydykään Juuri Sitä kivennäisvettä, kuntosalina on vain oma piha ja jalkaan sovitetaan korkokengän sijaan kumpparia. Entä mitä tapahtuu kun hän alkaa kasvattaa mahan ohella pottuja. Kirjoittajana potentiaalinen akateeminen työtön, joka on kuitenkin liian yritteliäs tyytyäkseen kohtaloonsa ja ollakseen osallistumatta kylän elämään.