”Rakkaani,

tässä minä olen, yhä tässä, vieressäsi. En ole mennyt minnekään enkä ole menossakaan. Et mahda asialle mitään, sillä minun rakkauteni ei ole sinun päätettävissäsi. Pelottaako ajatus sinua yhtä paljon kuin minua? Ja kuitenkin, niin helpottavaakin se on: en voi tehdä mitään ansaitakseni rakkautesi etkä sinä voi tehdä mitään ansaitaksesi minun rakkauteni. Se vain on tai ei ole. Elinympäristöä toki voi muokata.

Minä rakastan sinua sinun vahvan selkäsi tähden. Kun nojaan siihen, olen turvassa enkä pelkää mitään.

Minä rakastan sinua, sillä toisinaan annat minun olla oikeassa. Silloin minä täytyn hellyydellä ja kiitollisuudella, ja itken, miten joku voi silittää sieluani niin lempeällä kädellä. Miten joku voi antaa minun olla olemassa rajoittamatta ja tuomitsematta minua. Olen sinun.

Minä rakastan sinua, sillä annat minun nähdä itsesi sekä vahvana että heikkona. Olisi kauheaa, jos et koskaan epäröisi, koskaan kyseenalaistaisi etkä koskaan pelkäisi mitään. Sinä olet minun kallioni mutta toisinaan minä voin olla sinun… kivenmurikkasi, joka muistuttaa sinua kalliosta, voimasta, joka meissä kaikissa on.

Minä rakastan sinun nopeaa mieltäsi, jonka perässä hidas pääni ei aina pysy. Kuinka monta kuvaa ja ideaa oletkaan ehtinyt kelata, kun minä vielä pureskelen ensimmäistä kolmannesta näkökulmasta?

Minä rakastan kuvajaistani silmissäsi. Näytän kauniilta, mielenkiintoiselta, arvoitukselliseltakin.

Minä rakastan sinua, sillä sylisi on leposijani. Televisiosarja toisensa jälkeen illat kuluvat tuttuina ja turvallisina, ja maailmani ennustettavana.

Minä rakastan sinua, koska en voi milloinkaan täysin tuntea sinua. Lipeät käsistäni yhä uudelleen enkä tiedä, haluanko todella päästäkään perille.  

Minä rakastan sinua, koska niin se vain on. Ei minulla ole vaihtoehtoja.

Rakkaani, tässä minä olen, yhä tässä, vieressäsi. En ole mennyt minnekään enkä ole menossakaan. Älä sure.”

 

Tiina Vaattovaara

Kommentit (0)

Seuraa 

Pöytälaatikko on KK:n fiktioblogi, jonka haltija vaihtuu kolmen kuukauden välein. Nyt Pöytälaatikkoon kirjoittaa Laura Lehtola. Hän on rovaniemeläinen matkailualan työntekijä, joka kirjoittaa unohdetuista ihmiskohtaloista. Aiempien kirjoittajien nimet löytyvät aina novellin lopusta.

Sinä voit olla blogin seuraava kirjoittaja. Katso hakuohjeet tästä.

 

Blogiarkisto

2015

Kategoriat