Konsultti saapui uudelle työmaalleen polvet ojossa harppoen. Hän kätteli asiakkaat ja aloitti.

”Nythän on niin, että toimintoja on tehostettava.”

Asiakkaat vilkuilivat toisiaan hieman epävarmoina. Yksi söi etusormeaan, muutamat jatkoivat puuhiaan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

”Mutta ei hätää, meidän kumppaniyrityksellämme on tähän juuri sopiva laitteisto. Sen avulla pystymme seuraamaan tämän yksikön toimintaa kellontarkasti”, konsultti hymyili vilpittömän innoissaan.

”Laitteet edustavat uusinta teknologiaa ja teille kaikille jaetaan omat älypuhelimet”, hän jatkoi omaa laitettaan iloisesti heilutellen. ”Siihen ladataan tarvittavat sovellukset, joiden käyttöön teidät toki koulutetaan, päivämääräkin minulla on… Juu, ensi perjantaina.”

Nyt yleisössä alkoi kuulua kohina, rohkeimmat nousivat ylös ja vaativat laitetta tarkastettavakseen.

”Anna!”

”Mahtavaa, että tekin olette uudistuksesta innoissanne! No hyvä on, minä jaan puhelimet teille heti, jotta pääsette ottamaan niihin tuntumaa.”

Sitä mukaa, kun asiakkaat saivat omansa, alkoi armoton ruudun pyyhkiminen, Youtuben selailu ja pelien pimputus. Kukaan ei enää vilkaissutkaan toisiinsa, saati sitten konsulttiin, mutta se ei hänen yksinpuheluaan häirinnyt.

”Tärkeä osa uudistusta on firmamme vetämä Positiivisen ajattelun kurssi. Tämän nelipäiväisen luentosarjan jälkeen toimintakulttuuri yksikössänne tulee muuttumaan perinpohjaisesti. Ei enää vinkumista ja valitusta, ei turhia itkupotkuraivareita. Meidän metodimme avulla kaikki tämä on historiaa.”

Konsultti piirteli aikansa metodista kertovia kuvioita fläppitauluun, kunnes tajusi, että niin kivikautisen presentaatiomenetelmän käyttö oli melkoisen noloa. Muutama asiakas nosti päätään, kun hän otti kynän esiin, mutta nopeasti kissavideot veivät voiton.

”Arjen tasolla uudistukset eivät tule juurikaan näkymään muuten kuin ehkä positiivisessa muodossa”, hän jatkoi ja äskeisestä viisastuneena pisti tulille Powerpoint-esityksen, jota hän oli piristänyt animaatioilla. Sitten hän luki ääneen ensimmäisen dian.

Isoimmat muutokset arjessa

  • Sylikiintiöt; sähköinen seuranta -> jokaiselle 1 sylikerta päivässä
  • Uudelleenkoulutus: vessassa käynti, pukeminen, syöminen; 4 päivän periodi asiantuntijan ohjauksessa -> Ei enää tarvetta ohjaukselle yksikön arjen puitteissa
  • Ulkoilu ainoastaan kesällä hyvällä ilmalla

”Varta vasten teille kehittämäämme sovellukseen merkitsette älypuhelimellanne sylittelyt, vessakäynnit ja ruokailut, jolloin yksikön johtaja pystyy seuraamaan toimintojanne omasta laitteestaan”, konsultti selitti ja jatkoi, ”systeemin avulla varmistamme tasa-arvoisen kohtelun teille kaikille”.

”Espanjassahan ulkoilupalvelua ei tarjota ollenkaan, joskus saatetaan käydä parvekkeella. Onhan hullua, että meillä tätä harrastetaan ympäri vuoden! Tutkimukset osoittavat, että syksyllä, talvella ja keväällä ulkoileminen vievät aivan liikaa aikaa ja resursseja.”

Nyt yksi asiakkaista alkoi hermostua, sillä hänellä oli tullut pissa housuun. Konsultin helpotukseksi yksikön johtaja saapui juuri parahiksi paikalle.

”Näiden uudistusten avulla tulette säästämään henkilöstökuluissa yli 50 prosenttia, kun ryhmäkokoja voidaan kasvattaa kolmanneksella”, konsultti myhäili tyytyväisenä katsoen ensin johtajaa ja sitten muita paikallaolijoita.

Kun pissahousuisen asiakkaan itku alkoi tarttua vierustovereihin, konsultti kiirehti kättelemään johtajan ja kertoi palaavansa asiaan parin päivän kuluttua. Hän alkoi kerätä puhelimia pois. Siitä yleisö ei pitänyt. Loukkaantuneet naamat aukesivat mylvivään huutoon. Yksi heitti laitteen suutuksissaan naulakon alle, loput protestoivat hurjasti äännähdellen ja nyrkkejään takoen. Konsultin lahkeissa roikkui kuusi raivostunutta ruutuaddiktia.

”Pian te saatte nämä laitteet aivan omiksi”, hän yritti huutaa kaaoksen päälle samalla laukkuaan kiireesti pakaten.

”On hienoa jatkaa projektia, kun asiakkaat ovat näin sitoutuneita!” hän huudahti johtajalle hivenen hermostuneesti hymyillen. Sitten hän painoi äkkiä oven kiinni ja jätti johtajan tyynnyttelemään ryhmää.

Konsultti poistui päiväkodista tyytyväisenä, sillä kukaan ei ollut kysynyt, mitä uudistus laitteineen ja koulutuksineen tulisi maksamaan.

Tiina Vaattovaara

Kommentit (0)

Seuraa 

Pöytälaatikko on KK:n fiktioblogi, jonka haltija vaihtuu kolmen kuukauden välein. Nyt Pöytälaatikkoon kirjoittaa Laura Lehtola. Hän on rovaniemeläinen matkailualan työntekijä, joka kirjoittaa unohdetuista ihmiskohtaloista. Aiempien kirjoittajien nimet löytyvät aina novellin lopusta.

Sinä voit olla blogin seuraava kirjoittaja. Katso hakuohjeet tästä.

 

Blogiarkisto

2015

Kategoriat