Kysyimme Otavan kustannustoimittaja Lotta Sonniselta 7 kiperää kysymystä. Lue vastaukset.

1. Luetaanko koko käsikirjoitus vai silmäilläänkö sitä sieltä täältä?

Ensimmäiset 30 sivua kertovat aika paljon, eikä aina tarvitse lukea senkään vertaa. Jos kiinnostun, jatkan pidemmälle. Kiinnitän huomiota myös saatekirjeeseen, jos siinä kerrotaan tekstille taustatietoja.

Hylkäys voi joskus käydä nopeasti ja joskus mietityttää pitkäänkin. Jos käsikirjoitus vaikuttaa lupaavalta, laitan sen sivuun ja palaan siihen myöhemmin erikseen.

2. Onko julkaisupäätös yhden kustannustoimittajan varassa?

Otavalla luemme käsikirjoituksia yhdessä viiden hengen kustannustoimittajaporukalla. Luettavat valitaan pinosta suunnilleen saapumisjärjestyksessä.

Jos huomaamme, että teksti käsittelee kollegan erityisalaa tai muuten voisi kiinnostaa enemmän jotakuta toista, annamme sen eteenpäin. Jos teksti tuntuu hyvältä ehdokkaalta kustannusohjelmaan, siihen tutustuu useampi lukija, myös kustannuspäällikkö.

Kollega omassa tai toisessa kustantamossa saattaa innostua tekstistä, jossa en itse nähnyt mitään ihmeellistä. Niinhän valmiillekin kirjoille käy erilaisten lukijoiden käsissä. Satojen tai tuhansien käsikirjoitusten kokemuksellakin kustannustoimittaja on yhä vain ihminen.

3. Mikä kiinnostuksen herättää?

Kiinnostukseni herättää teksti, joka tuntuu tietävän, mikä siitä on tulossa – josta erottuu kirjoittajan näkemys, halu sanoa jotakin ja taito sanoa se. En etsi valmista, täydellistä tai loppuun hiottua kokonaisuutta, vaan kiinnostavia aineksia ja merkkejä lupaavista kirjoittajankyvyistä.

Yritän arvioida tekstiä sen mukaan, mitä se pyrkii olemaan: Vaikuttaako dekkarikäsikirjoitus jännittävältä? Onko historiallisen romaanin taustatyöt tehty hyvin? Näkyvätkö runontekijän idolit liian selvästi läpi?

Joskus voi myös olla, että käsikirjoitus vaikuttaa sinänsä lupaavalta mutta ei sovi oman kustantamon profiiliin tai ohjelmaan. Yritämme lukiessa siis koko ajan kiinnittää huomiota oman kiinnostuksen heräämisen lisäksi kustannusohjelman kokonaisuuteen.

4. Minkälainen käsikirjoitus on ärsyttävä?

Minua ärsyttää lukijan aliarviointi, tekstistä huokuva ylimielisyys tai kuvitelma siitä, että pyörä on nyt keksitty uudestaan. Samoina toistuvat aiheet eivät niinkään ärsytä.

Tyypilliset aiheet esiintyvät vuodesta toiseen, mutta joukossa on aina myös hyviä ja tuoreita tulkintoja. Eiväthän esimerkiksi kasvukertomukset ja äitisuhteet ole valikoituneet vakioaiheiksi sattumalta, vaan siksi, että niissä tiivistyy jotain yleisinhimillistä.

5. Saako kustantajalle soittaa ja kysyä, onko käsikirjoitukseen jo perehdytty?

Useimmiten ei kannata kysellä, ennen kuin kustantajan nettisivuillaan lupaama käsittelyaika on kulunut. Jotkut ottavat yhteyttä pahastuneina siitä, ettei hylkäyskirje sisällä perusteluja tai palautetta. Kustantamo ei kuitenkaan ole arvostelupalvelu. Käsikirjoituksia luetaan ainoastaan siitä näkökulmasta, sopisivatko ne kyseisen talon kustannusohjelmaan.

6. Pitääkö tekniikan suhteen ottaa jotakin huomioon?

Suurin osa käsikirjoituksista tulee nykyisin sähköisenä, jolloin tärkeintä on yleisesti tunnettu tiedostomuoto ja tiedoston maltillinen koko. Ainutkertaista aineistoa ei kannata lähettää - aina on riski, että jotakin joutuu hukkaan. Paperista käsikirjoitusta ei kannata pakata kansioon. Printtinippu riittää hyvin.

7. Kannattaako kikkailu?

Ei kannata. Joukosta erottuu parhaiten kirjoittamalla hyvin. Kerran tuli käsikirjoitus vadelmanpunaisessa käsilaukussa, jouduin lähettämään molemmat takaisin. Muistan myös runokäsikirjoituksen, joka oli pakattu puiseen viinilaatikkoon ja sidottu kiinni luistimennauhoilla. Se oli hieno paketti, mutta säilytyksen kannalta vähemmän kätevä.

Eniten kikkailuyrityksiin törmää ehkä saatekirjeissä, jotka ovatkin usein oikein viihdyttävää luettavaa. Saate ei kuitenkaan ratkaise suuntaan eikä toiseen.

Lue myös:

Ole ylpeä siitä, mitä osaat

Näin syntyi teos, joka voitti Finlandian

Kommentit (0)

Seuraa 

Pöytälaatikko on KK:n fiktioblogi, jonka haltija vaihtuu kolmen kuukauden välein. Nyt Pöytälaatikkoon kirjoittaa Laura Lehtola. Hän on rovaniemeläinen matkailualan työntekijä, joka kirjoittaa unohdetuista ihmiskohtaloista. Aiempien kirjoittajien nimet löytyvät aina novellin lopusta.

Sinä voit olla blogin seuraava kirjoittaja. Katso hakuohjeet tästä.

 

Blogiarkisto

2015

Kategoriat