Tsek, tsek... Kaksin rannalla yksinäiset... Punanen valo pallaa ja palkit heiluu, pitäis se olla nyt toiminnassa. Kokkeilen vielä tasot. Sä surun pyyhit silmistäni pois... Oo-o-oo-o. Joo. Ei se näyttäs säröle menevän. Akkarin kans ko soittaa niin pitäis olla aivan hyvä. Niin tästä sitte painat ko keikka alkaa, muista, kaks kertaa, muuten se ei ala nauhottahmaan. Se ei haittaa, jos se pääle jääpi pitemmäksiki aikaa, tämä akku kestää vaikka vuorokauen. No niin, mie jätän sen tähän baaritiskin kulhmaan niin siitä se sitte löytyy. Ei muuta ko nähjään sitte kaheksalta tässä, eikö?

 

16.44

No joko se, onko se päälä? On on. Heh heh, tehemä Joukole pikku källin, joo terve vain Jouko, Pasi ja Jari täälä. Annama tälle vehkeele pikku turneen ennen keikkaa, älä hättäile, kyllä met senki nauhotamma niinkö luvattiin. Arvaapa kenet näimä vuokraamolla? Esa Pulliaiseeeen! No niin niin, Pulliais-Esan, soli lähössä laskemaan. Yritämmä yhyttää sen vielä, jos Esa pistäs tähän sulle terkut, muistakko ko eilen illala hotellilla uhosit, että jos Pulliainen olis Voice of Finlandin tuomarina niin lähtisit heti? Huh ko hapottaa koko ajatus niistä viskikolapaukuista, hyi saatana. No älä nyt tuomosia sinne selitä, lähethään. Joo joo, mie laitan sen tähän vyöhön kiini, moro Tuukka, otethaan ne kaljat myöhemmin, tsau!

Hyi, onpa kylmä! Son luvannu kakskyt astetta pakkasta yöksi, taiama kattoa raketit sisätiloista drinksu käessä. No todellaki. Jaa ne mennee hissitki kiini vartin päästä, pääsevät sulkemhaan putiikin. Oli kyllä semmonen hulina, että toivottavasti huomena on turistitki krapulassa eikä olis aivan aikasessa lähössä rintheesseen.

KRRAK

Onkos se tuola, katoppa, onko se Esa? En mie usko, mutta laulethaan varmuuen vuoksi sille Emmaa… Oi Emma Emma oi Emma Emma… Ei se kääntyny, silloin se ei ole Esa ko ei kerran rautalankaklassikko käännytä. Vai mitä Jouko? Hei, ei saatana, mihin se nyt…? Son puonnu johonki! Voi helvetti, nyt se Jouko kyllä tappaa meät, lähethään takasin päin, pakko ettiä joka kolo!

 

17.30

Siis se äijähän oli ihan vitsi, mitä jotain nelkyt vee ja tuli siihen heittämään läppää niinku meitä kiinnostais. Se oli kai joku muusikko, UUU, on kai Dannyki mut ketä se kiihottaa, voi tsiisus. No oli se jotenki symppiski, ei viittiny heti toivottaa sitä vittuun ku se oli jotenki niin raasu. Se puhu tätä miesie-kieltä et tais olla ihan paikallisia, puhu meistä ”etelän tyttärinä”. Mut siinä vaiheessa ku käsi alko hamuta persettä niin… Hei kato, mikä toi on? Joku mutsinaikanen masiina, mut siinä palaa sentään valot ja kaikki. Siisti. No pääsitteks te siitä sit eroon koko iltana? Joo, se löysi onneks ikästänsä seuraa, jotain permismuijaa se nuoli loppuillasta, se nainen oli itse asiassa aika tutun näkönen, oisko ollu sieltä koirasafarilta? No whoever, tänään on uudet bileet! JEEEE! Huudetaan tohon mokkulaan, katotaan saadaanko täydet bointsit, n-y-t JEEEEEEEEE! Ootsä Anna kyllä vähän bimbo, hih hih. Hei otetaan tää pulkkamäkeen mukaan, ei tätä just nyt kukaan kaipaa.

 

18.51

HAU! Hau, hauhau! Läähläählääh. Katopa mitä sinä löysit Birre, mitähän tuollainen täällä… Uuiiii, ui uiiii… Otetaan se mukaan, Erkki on varmaan vielä hissikopilla. Kylläpä on mukava keli, pakkaslumi luistaa. Wuh! Niin, meiän Birre. Jokohan se emäntä on alkanut ruokinnan, oli meillä tänään pitkä päivä. Nii-in, ne japanilaiset oli teihin ihan pörrönä, joo-o. Hyvä Birre. Jaksoit johtaa hienosti valjakkoa, hieno koira, isin koira. Nyt se työnteko vasta alkaa. HAU!

 

20.02

Kuulehan Erkki kun tämmöinen oli jäänyt nuotiopaikalle, otatko huolehdittavaksesi? Otan toki, otanhan mie. Ja Birreki matkassa, terve poika! Mitäs se Kalle meinaa näin juhlapäivänä? Enpä tuota tiedä, saunan lämmitän, jospa sitä yhden oluen, heh. Emäntä kait tuo oli johonkin lähdössä, oli eilenkin. Krhm, mutta eipä muuta kuin mukavaa iltaa sinulle ja kai nyt saa jo toivottaa hyvää uutta vuottakin? Jo veikkosen, eikö hyvvää uutta vuotta vain ja hyviä löylyjä!

Siinä sie sitte nökötät, niin. Yksinäinen niinkö met kaikki. Hiljasta on, vaikka pommit paukahtelleeki jo. Nekki on niinkö yksinäisiä, net posahukset, vielä tähän aikhaan. Puff. Poks. Puolenyön aikhaan on kaikki yhtä ilosta perhettä mutta sitte se tullee se täyspimeys. Emmietiä, jotenki se tuntuu vähän turhanaikaselta se viinanhurmanen yhteishenki. Nykyhään. Kyllähän sitä nuorena, soli niin erilaista ko haaveet olit vielä tuohreita ja eloisia. Sitte ko kuolema on lähempänä syntymää pittää opetella luopumaan monesta. Vanhemmista. Lapsista. Monet puolisostaki. Mullahan semmosta… koskaan oikein ollukhaan.

Mutta että nyt sitä viimistään sen ymmärtää, että kaikki met lopulta olema yksin tässä elämässä. Emmie sillä, mukavahan se perheki olis ollu, enkähän mie sillä laila yksin ole, tänäki päivänä pyöriny liki tuhannen ihmisen följyssä, niin se Leppäojan Pentti sano olheen kävijöitä. Ja meilähän on mahtava työporukka, mikäs täälä tunturissa on ollessa. Komeat maisemat. Ja yölähän mulla vasta kaveria on ko alkaa nuot elukat liikkumhaan, kettuja ja hirviä ja pienempiä, hiiriä ja lumikoita. Niitä son mukava seurata tampparin ratista, ruukaan mie joskus aivan pysähtyäki ko sille pääle satun.

Mitä se tämmönen vanha mies höpäjää. Sitä vain välistä miettii, että olisko ihmiset onnellisempia ko net ei jatkuvasti ajas sitä virvatulta. Monelaki on perhe, on oma mukava koti ja töitäki riittää ainaki osan vuesta. Mutta silti vain pittää höpöttää nuorten humputusten kans, vanhakki äijät ja muorit, tuola heiluvat pubissa ja pistävät teatterin pystöön. Maskit kunthoon kotona, ilmeet ja eleet ja repliikit matkala ravintelhiin. Joka välhiin voitelua viinalla.

Niinkö se tämä meän kylän oma Trubadurix, voi hyänen aika. Soli joskus The Reindeerin solisti, sitä se jaksaa mainostaa varsinki pikkupäissä, kyllähän net Lappia kiersit ja vissiin aivan etelässäki kävit, Ylivieskassa asti ainaki. Sitä se taitaa mielikuvissansa olla vieläki, meinaa unohtua, että on siihen kylkheen ilmestyny yks vaimo ja pari murrosikästä lastaki. Kyllä mie s… Jaa mitä se Pentti tuola ikkunan takana huitoo?

 

23.53

… tiäkkö ko mie olen ollu jo pitkään niin ykshinäinen, ymmärräksie, että yhessäki voipi olla yk-si-näi-nen, ainoat jokka kuuntellee on koirat…

… ANNAA, missä sä oot, nyt otetaan salmarit, eiku fisut, tuu tuu TUU! Enää muutama minuutti aikaa kuohariin, pitää saada pohjat!

… Jäitä? TULEEKO LONKKUUN JÄITÄ?

Ei HELVETTI, miten tuo tänne on päätyny? Jari, tule kathoon, täälä se nyt on! Met olema hakehneet tätä kissojen ja koirien kans. Niin tuliko niitä jäitä? Joo, joo laita vain. Erkki tais toimittaa sen meille, en kyllä tiedä miks se siinä tiskillä nyt lojuu. No ei mithään, kyllä met Jarin kans siitä nyt huolehimma, eikö vain Jari? Voi helkkari, no met kerkiämmä selittää Joukole myöhemmin, sillä näyttää olevan täys työ tuon tissivälin tuijottamisessa. Nainen tilittää ko psykologile ja Jouko keskittyy olennaisseen, heh.

…Suksi suksi ei luista mihinkään, varsinkin kun ei niitä ole ensinkään…

Tämä on Jari suksivuokraamon poikien laulu, vai mitä? Nyt poka tienathaan ja toukokuussa työttömäksi, tämä son elämää! Pari minuuttia ennää, ei oikein raketit näy näin lumisatheisella kelilä mutta mitäpä nuista. Ottasko vielä shotin?

 

04.44

Pistä Pirjo kaks hotdogia, sitten met pojat lähemä hiihtämään kotia päin, saat sieki laittaa lapun luukule. Ai niin ja tässä olis tämä Joukon vehje, höö, eikäkö se oli meilä vähän niinkö lainassa. Tuosson tasaraha, morjens!

Jaahas. Jokohan sitä joutasi ittekkin omaan sänkyyn? Vaikka eipä tuolla taida vielä seuraa näkyä. Huoh. Onkohan tuo nauhuri vielä päällä? Joku valo siinä palaa. HALLOOTA HALLOO. Joku tuossa pomppii. NIIN ISÄNTÄ, OLIS MUKAVA NÄHÄ TEITTIÄKIN JOSKUS KOTONA. No ei tähän kai huutaa tarvitse. Se olis 2014, tasan 30 vuotta sitten tavattiin, muistakko Jouko? The Reindeerin etelänvallotus… Ja tästä Ylivieskan neidosta tuli Joukon vallotus. Oli ne aikoja. Hmph.

Hei Pirjo, kävikö Tähkä burgerilla? Eipä käyny, pittää oottaa hiihtolomaviikkoja! Osaattako kotiinne lapsirakkaat, pittääkö kohta apostolin kyytiläisetkin puhalluttaa? Elä sie meistä huoli Pirjo, kyllä met aina kotia löyämä!

Justiinsa juu. 18-kesäiset aikuisia. Vaan eipä tuo ikä tunnu viisautta tuovan. Minulla on kaikki hyvin, vaikka vois kai sitä muutakin tehdä kuin valvoa yöt grillillä. Päivät hoitaa kelkkavuokrausta, Joukon korjaamon paperiasioita ja siinä sivussa kotia. SINUSTA minä huolissani oon, Jouko. Minä en muuta tarvihe kuin jokakesäisen Gardajärven reissuni ja syksyllä hirvenmetästyksen koiran kanssa. Ja sinut.

Onkohan tämä edes oikeasti päällä? Ja kuinka kauan tämä on ollut päällä?

Pitäiskö varsin kuunnella?

Tiina Vaattovaara

Kommentit (0)

Seuraa 

Pöytälaatikko on KK:n fiktioblogi, jonka haltija vaihtuu kolmen kuukauden välein. Nyt Pöytälaatikkoon kirjoittaa Laura Lehtola. Hän on rovaniemeläinen matkailualan työntekijä, joka kirjoittaa unohdetuista ihmiskohtaloista. Aiempien kirjoittajien nimet löytyvät aina novellin lopusta.

Sinä voit olla blogin seuraava kirjoittaja. Katso hakuohjeet tästä.

 

Blogiarkisto

2015

Kategoriat