Kesällä eniten harmittaa, kun koko ajan sataa vaan.

Kylmä on ja tuulista, ei irtoo hymyjä huulista.

Odotettu kaverini kesä on jälleen näyttämässä keskaria ystävälleen.

 

Heinäkuussa kerran, kaksi kuumaa, hiki ja hormonit Suomen huumaa.

Känniääliöt valtaa rannat, pikkupikkusiitereissä Pirkot ja Sannat.

Erkit on ihan oma lukunsa, kun ne lomalla kaappiin hukkaa pukunsa.

Voi sitä vapauden viattomuutta, ahnauden ja irstailun ihanuutta.

 

Tulis jo syksy, tulis jo syksy, tulis jo syksy

 

Syksyllä eniten potuttaa, kun satoa täynnä on metsät ja maa.

Minun kai ne kaikki pitäis kerätä, viideltä marjamettään herätä.

Hillota hillat, punajuuret keittää, sekaan joku pikantti mauste heittää.

 

Heijastinkampanjat, taas ne alkaa, demarit käyttää holhousvaltaa.

Kattokaa nyt ympärillenne, kaikki maatuu, miksi me emme?

Jos huvittaa jäädä auton alle, teen sen ilman lupaa tai luvallanne.

Voi tätä pimeyden petollisuutta, sysimustan syleilyn nautinnollisuutta.

 

Tulis jo talvi, tulis jo talvi, tulis jo talvi

 

Talvella eniten ketuttaa, kun lumentulo liikenteen lamauttaa.

Eikö ne perhana usko jo, pyörii joka vuosi samaan tahtiin maapallo?

Auramiehet nukkuu aina onnensa ohi, työmatkalaiset penkkoja sohii.

 

Pakkasessa pyöräillessä tulee usein mieleen,

et asuinpaikan valinnassa meni jotain pieleen.

Onpa se ihme ja onpa se kumma, kun kansalla on sydän mollisävytteinen, tumma.

Mielialalääkitys vai kirkasvalohoitoon, siin on hiuksenhieno ero, Sepram soikoon!

Voi tätä kaamoksen kamaluutta, arktisen apatian suloisuutta.

 

Tulis jo kevät, tulis jo kevät, tulis jo kevät

 

Keväässä eniten hatuttaa, kun liika valo silmiä satuttaa.

Päätä särkee niin syötävästi, ei muuta kuin peiton alle vikkelästi.

Mut jos sen teet, kiinni älä jää, ei saa masentunut maaliskuussa ymmärtäjää.

 

Hiihtää pitää, kun on niin hyvät kelit, pisteitä et saa jos ainoastaan löntystelit.

Ulkoilmaelämä on sangen terveellistä

kunhan muistaa melanooman rasvaamalla estää.

Lumen sulaessa vihdoin totuus paljastuu:

ihmislapsen oksennukset, koiranpaskat, luut.

Voi elon karvasta oveluutta, taas minä odottelen vuodenaikaa uutta.

 

Tulis jo kesä, tulis jo kesä, tulis jo kesä

 

Tiina Vaattovaara

Kommentit (1)

Seuraa 

Pöytälaatikko on KK:n fiktioblogi, jonka haltija vaihtuu kolmen kuukauden välein. Nyt Pöytälaatikkoon kirjoittaa Laura Lehtola. Hän on rovaniemeläinen matkailualan työntekijä, joka kirjoittaa unohdetuista ihmiskohtaloista. Aiempien kirjoittajien nimet löytyvät aina novellin lopusta.

Sinä voit olla blogin seuraava kirjoittaja. Katso hakuohjeet tästä.

 

Blogiarkisto

2015

Kategoriat