Sunnuntai-illan viimeisiä hetkiä vietellään, kuu katselee ikkunan takaa vielä suhteellisen valoisan taivaan laelta, ilma on yllättävän koleakin, raikas ja ei mitenkään kesän lämmin. Tulevalla viikolla tiedossa on mukavia juttuja kuitenkin (säästä huolimatta) niin, etten tiedä miten päin olisin - minä, aikuinen ihminen. Ei kai tässä iässä saisi enää olla innosta pinkeänä kuin ilmapallo, mutta niin vain olen. Pitkän ja kireän, kaikin puolin hankalan taipaleen jälkeen tuntuu vihdoin , että voisin hengittää vähän vapaammin ja iloita siitä mitä minulle suodaan. Jotenkin on tuntunut, kun kaiken maailman stressit on ahdistaneet mieltä, että muukin ylimääräinen kiva olisi jotenkin epäsopivaa päästää mieleen. Niin kuin se hetkellinen hauskuus nyt olisi jostain pois tässä elämässä! Mutta ihmismieli menee omia polkujaan, ei sille taida mitään mahtaa. Toki olen lapsistani iloinnut ihan jokaisena päivänä, mutta muuhun en olekaan oikein sitten yltänyt.

Nyt tuntuu, että yllän taas. Tuntuu hyvältä, toiveikkaalta, jopa kirpeä iltailma kasvoilla äsken tuolla joenrannassa oli jotenkin niin aito ja elävä, että tunsi olevansa elossa itsekin. 

Parin päivän päästä pakkailen kapsäkkini taas valmiiksi ja tuksuttelen raiteita pitkin kohti pääkaupunkia. Pienin mutta päättäväisin askelin menen näihin hetkiin taas maailmalla, niihin maisemiin jotka ovat jo entuudestaan tuttuja ja käyvät joka kerta tutummaksi vaan. Jotain uuttakin tällä reissulla varmaan tulee nähtyä ja miksei koettuakin, minähän se nyt löydän ennennäkemättömiä paikkoja vaikka kotipihan perukoilta, jos niikseen tulee. Tämä matka on kuitenkin varmaan enemmän sellainen matka omaan itseen (jos näin hienosti halutaan asia sanoa), koska olen liikkeellä ihan minuna, itsenäni. En edustamassa jotakin brändiä, en luotsaamassa lapsiani. Olen ihan vain minä. 

Ja vaikka olen yksin matkustanut ennenkin , paljonkin, niin tämä pieni sievä reissu on painoarvoltaan paljon enemmän kuin ehkä muut yhteensä. Minä vain tiedän sen. Vaikka näennäisesti mitään ihmeellisen mullistavaa ei edes tapahtuisi, niin silti, tämä on tärkeä. 

Jos reissua kiinnostaa seurata reaaliaikaisesti, niin Instagramin stooreista siitä löytää varmaan klippiä sieltä täältä, kunhan sen aika on. 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla