Aamulla ei herätessä juurikaan tuntunut lomalta. Tai "aamulla", olin hereillä varmaan kerran tunnissa läpi yön. Kiitos kärpästen joita tuntui pörräävän miljoonittain juuri minun makkarissani. Nyt on kello jo illassa ja istuksin makustelemassa tätä lomapäivän tuntua - ja vähän mutakakkujäätelöäkin, tunnustettakoon.  Muuten loma on ollut kovin erilainen , kuin mitä esimerkiksi somesta näyttää muiden lomat olevan. En voi kuitenkaan sanoa, että erilainen kuin olisin odottanut, ihme että edes muistin tätä "lomaa". Sillä aamulla, sen jälkeen kun olin ensin vauhkoillut joessa lilluvan jonkun ihmeellisen esineen perään (yritin epätoivoisesti zoomailla, ettei ollut ihminen roikkumassa kiinni siinä vempaimessa mikälie olikin, joka siellä virtasi menemään) ja hörpitellyt aamukahvini (no päätä ei enää särkenyt kuten illalla, joten pelkän väsymyksen kanssa sitä jo pärjäili), niin olikin aika puuhata parit työhommat, laittaa uutta projektia alulle. Mielenkiintoisia juttuja tulossa!

Sitten en olekaan juuri tehnyt yhtään mitään. Pitänyt pääni aivan nollassa, katsellut ehkä elokuvia, mutta en kyllä niistä juuri mitään muista. Lukenut jotain, syönyt välillä jotain. Rapsutellut kissoja ja lakaissut koirankarvatupsukoita sieltä täältä leijailemasta. 

Lapset ovat kesäreissulla ja itsellä on sellainen olo, että voisin tehdä sen kardinaalivirheen ja suorittaa kaiken "jota ei lasten aikana ehdi tai viitsi tehdä", kuten lenkkeily keskellä päivää tai muuta sellaista. Mutta ei. Minä en suunnittele nyt mitään. Olen vaan. 

Viime aikoina olen nukkunut niin huonosti, että tunnen sen vaikutuksen omaan energiatasooni. Siis henkiseenkin. Mikään ei meinaa kiinnostaa, mikään ei saa innostumaan. Vanhasta tiedän sen, että sitä ei poppaskonsteilla hyväksi uneksi käännetä niin vaan. Siksipä annankin sen olla. Otan sen vastaan sellaisena kuin on. Jos mieli ja keho sanoo, että pitää mennä vähän pienemmällä liekillä, niin sitten sillä mennään. 

Paljon olen lukenut viime aikoina kirjaa, joka kuin ihmeen kaupalla löysi tiensä eteeni ("ei ole olemassa sattumia"...alan uskoa tuohon päätelmään entistä lujemmin) ; kirjan sain viime jouluksi, se kertoo vähän buddhalaisuuteen perustuvasta meditaatiosta, ajattelun voimasta ja sen hallinnasta.

Siksi minä tässä nautinkin juuri nyt, juuri tästä. Lomapäivästä, juuri syödystä jäätelöstä, kesätuulesta joka heiluttaa verhoa tuossa selän takana. Nautin siitä mitä olen tänä päivänä saanut, mitä olen taas oppinut, mitä minulle on tänään annettu. Mitä minä olen tänään antanut muille? Sitä vasta mietinkin. Kiitollisena kaikesta , hyvän reunasta kiinni pitäen ja vaikka edes rippusenkin verran sitä eteenpäin antaen. 

Muistattehan, huomaattehan, tekin , että sillä mihin meistä jokainen itse keskittyy on ihan valtava voima mitä tulee seuraavaksi tapahtumaan. Jos keskittyy kaikkeen vääryyteen ja negatiiviseen kokemukseen, se saa valtaa oman pään sisällä ja sitä myöden omassa elämässä. Tiedätte varmaan tunteen, että tuntuu "kaikki kasautuvan" ja "miksi aina minulle"  ja "eikö tämä epäonni ikinä lopu"? Yllättävän monikin hokee näitä. Kokee näitä. En nyt mene syyttelemään , mutta joskus se voi olla seurausta myös siitä että keskittyy vain siihen. Näkee itsensä maailman napana ja jotenkin oman epäonnensa erityisen epäreiluna ja kärsimystä tuottavana. Tokihan se sitä varmaan onkin, mutta kuinka moni oikeasti kuvittelee alun perinkään, että elämä olisi jotain muuta kuin myös epäreiluja epäonnistumisia? Niitä on meillä kaikilla, meitäkin sattuu ja mekin koemme ne raskaina. Mutta jos ei annakaan sille mitään voimaa, jos ei anna sille pääosaa siinä päivässään, jos ei päästä sitä pettymystä ollenkaan mielensä päälle - niin sitä huomaakin siinä kaikessa myös paljon kaunista ja hyvää. Ja se kaunis ja hyvä, onnellisuus, tyytyväisyys, näkyy myös muille ihmisille, niille jotka miettivät että kukaan muu ei koskaan koe mitään ja aina vain ne kaikki kasaantuu yhdelle.

Minä päätän tietoisesti ajatella hyviä asioita. Kuulostaa vähän typerältä tuohon noin kirjoitettuna, mutta toivottavasti joku osaa lukea niiden sanojen sisälle myös. En minäkään kuitenkaan mikään ainainen onnistuja ole, minullakin on paljonkin opettelemista, taistelemista, melkein jokaisessa päivässä. Mutta minä yritän . 

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla