Helsingin Sanomien Vieraskynä -kirjoituksessa todettiin, että lukemisen edistämisen pitäisi ottaa mallia Liikkuva koulu -ohjelmasta. Niinpä. 

Liikkuminen vaikuttaa koulussa viihtymiseen. Oman kuntani eskareista tiedän, että heidän mielestään kiva eskaripäivä on sellainen, jonka aikana on lupa liikkua. Varhaiskasvatuksen osalta liikunnallinen toimintakulttuuri pitäisi olla totta jo jokaisessa yksikössä. Samoin lukemisperinteen ylläpitämisen luulisi olevan itsestäänselvyys. 

Koulussa tai varhaiskasvatuksessa ei kuulu suunnitella työtä omien mieltymysten mukaan, vaan opetussuunnitelmien pohjalta. Koska en enää toimi luokissa enkä lapsiryhmissä, annettakoon minulle anteeksi, että pohdin tätä asiaa ihan Pulina Ellin logiikalla. 

Liikkua ja lukea, sanat liikkeiksi pukea, on aina ollut mottoni sekä yksityiselämässä että työhommissa. Rakastan lukemista, kehoni vaatii liikettä. Runoissani lomittuu kehon liike ja toiminnallisuus. Uskon vahvasti, että liikkumalla monipuolisesti ja uppoutumalla tarinoiden maailmaan lapset saavat oppimiselleen hyvät edellytykset. 

Arvostan kaikkia taidemuotoja, teatteria, musiikkia, kuvataiteita ja käsitöitä… Varhaisesta ja toiminnallisesta matematiikan opettamisesta puhumattakaan. Olen niitä keski-ikäisiä tätejä, jotka käyttävät paljon kulttuuripalveluita, mutta itse en osaa muuta kuin kävellä, juosta, lukea ja kirjoittaa. Okei puhumisen taidan myös ja teen sen mielelläni runon muodossa.

Mutta siis - jos olisin opettaja ja pitäisi valita, valitsisin liikkumisen ja lukemisen sekä koulussa että varhaiskasvatuksessa. Kehoon ja kieleen lomittuu ja letittyy kaikki muu ilmaisullinen ja tärkeä: draaman myötä tanssi, tanssin kautta musiikki. Kaikki. Eikä vähiten kehon ja mielen hyvinvointi.

En voisi asettaa liikkumista ja lukemista vastakkain. Ettäkö toinen jäisi pois toisen kustannuksella? No way! Nyt ei ole kysymys ajankäytöstä tai siitä, että kaikkea ei ehdi eikä pysty. Kyllä pystyy, jos keskittyy ajattelemaan laaja-alaisesti, asioita yhdistellen ja kokonaisvaltaisesti niin kuin hyvillä pedagogeilla on tapana. Jopa teknologisen kehityksen ja älylaitteet voi valjastaa liikkumisen ja lukemisen edistäjiksi. Tottakai.

Päivittäinen liikkuminen on must juttu tälle Pulinalle. Toivon koko sydämestäni, että lapset saavat liikkua luonnossa ja luonnostaan. Monille aktiivisille pikkuihmisille vauhdikas ja kuormittavakin liikkuminen on ainut tapa purkaa energiaa niin, että vaikkapa sadun kuuntelemiseen on mahdollista keskittyä.

Tykkään lukea ja selailla kirjoja, hiplailla sivuja ja fiilistellä. Silti ajattelen, että äänikirjat ovat myös tervetulleita: tarinoiden maailmaan on oikeus myös heillä, jotka esimerkiksi lukihäiriönsä vuoksi kokevat lukemisen liian työlääksi. 

Tarina on tärkein!


Monilukutaito on päivän juttu. Se on ihmisenä ja olemisen ja elämisen taitoa yhä kirjavammassa maailmassa. Se on osallisuutta korostava sana. Siksi se parhaimmillaan liittää yhteen tekemisen ja lukemisen. Jopa liikkumisen.

Onneksi nyt on kesä. Lapset pääsevät pihalle, juoksemista ja hyppimistä ei ole mitään syytä kieltää. Ja kuinka ihanaa onkaan kerääntyä puun alle varjoon lukemaan tai kuuntelemaan hyvä tarina, joka ruokkii mielikuvitusta ja synnyttää tunteita. Ihan uusiakin fiiliksiä. 

Liikkua ja lukea, liikkeet sanoiksi pukea - toimii myös toisinpäin.

Hyvää kesää! 

Kommentit (0)

Seuraa 

Elina Pulli kirjoittaa naisena ja äitinä olemisesta, tyhjästä pesästä ja siitä, ettei rintasyöpäkokemuksensa jälkeen suostu pelkäämään enää mitään. Ei edes vanhojen muistelua tai haikeutta kaikuvia huoneita, eikä varsinkaan epäonnistumisia. Joskus Pulina Ellille saattaa tulla pakottava tarve kirjoittaa myös varhaiskasvatuksesta, pienistä lapsista ja liikkumisesta.

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat