Elämä on täynnä valintoja. Usko unelmaasi. Luota omaan juttuusi. Lopussa kiitos seisoo. Aika parantaa haavat. Kliseitä kyllä löytyy… Huonona hetkenä ”asenne ratkaisee” -tyyppinen tsemppi pelkästään ärsyttää.

On lukuisia sanontoja ja uskomuksia, jotka ohjaavat elämää, jos niiden antaa niin tehdä. Mutta enpä olisi uskonut, että nuo Tommy Hellstenin sanat ”Saat sen mistä luovut” kolahtavat minuun.

Rakas mummoni kuoli parikymmentä vuotta sitten. Siitä asti olen toivonut, että lapsuuteni kesäpaikka voisi olla minun. Ikävä kyllä kartanonkeltainen rintamamiestalo ennätti homehtua pilalle, kun kukaan ei osannut päättää, mitä sille tehtäisiin.

Onneksi sentään puutarha säästyi. Mummon perennat, omapuut, marjapensaat ja kuvan luumupuu, jonka tämänvuotinen sato on minulle täysi yllätys. 

Mummoni kuoleman aikoihin olin kiitollinen kaikista niistä tarinoista, joita hän oli minulle kertonut. Samalla haaveilin lastenromaanin kirjoittamisesta.

Kirjoitin miljoona eri versiota lastenromaanista, jossa ihmisten erilaisuus on ilon ja ihmetyksen aihe. Muokkasin vetävän tarinan, sattumuksia ja arvoituksia, jotka selviävät lasten oman neuvokkuuden ansiosta. Mutta valmista ei tullut.

Vuodet kuluivat ruuhkavuosissa ja elämän oikeitten sattumusten parissa. Luovuin toivosta aivan kuten kesäpaikan hankkimisen ja asioista sopimisen suhteenkin olin tehnyt. Mutta en minä jämähtänyt kiinni pettymyksiin.

Suuntasin energiani kaikkeen siihen hyvään mitä minulla silloin oli. Se kannatti, sillä vuosien päästä sain sen mistä luovuin: mökin ja lastenromaanin. Tosin molemmat aivan toisenlaisina kuin olin alun perin ajatellut. Mummon talo piti purkaa ja tontille nousi kokonaan uusi rakennus.

Kirjakin on aivan uudenmuotoinen. Se nimittäin julkaistaan suoraan äänikirjana, Storytel Original -sarjassa. Vielä tänä syksynä pikkudekkarini, Aapelinkatu 8, pääsee ilahduttamaan alakouluikäisiä lapsia ja minä olen ihan onnessani.

Parasta tietysti on se, että kirja sai uuden muodon juuri siellä mummolassa, tutulla tontilla, johon mummo lähettelee terveisiä maasta nousevien kukkien ja mehevien luumujen muodossa.

Kiitän kaikkia lukijoitani, joita olen vaihtelevalla menestyksellä viihdyttänyt. Pulina Elli siirtyy KK- yhteisöstä wordpress -alustalle. En vielä tiedä, millä aikataululla muutto tapahtuu, mutta jatkossa pulinat löytyvät seuraajilleen kätevästi Pulina Elli -facesta. Siellä on luvassa ainakin pari tosi kivaa arvontaa. Pysy kuulolla klikkaamalla Pulina Ellin face seurantaan.

Ihanaa, hedelmällistä syksyä lukijoille, kirjoittajille, mökkeilijöille ja ihan kaikille!

 

Kommentit (2)

Seuraa 

Elina Pulli kirjoittaa naisena ja äitinä olemisesta, tyhjästä pesästä ja siitä, ettei rintasyöpäkokemuksensa jälkeen suostu pelkäämään enää mitään. Ei edes vanhojen muistelua tai haikeutta kaikuvia huoneita, eikä varsinkaan epäonnistumisia. Joskus Pulina Ellille saattaa tulla pakottava tarve kirjoittaa myös varhaiskasvatuksesta, pienistä lapsista ja liikkumisesta.

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat