Terveys ja hyvinvointi ovat megatrendejä. Joidenkin mielestä hyvä terveys ja fressi olemus menevät kaiken muun edelle. Mutta se on huijausta. Ainakin, jos terveyttä ryhdytään suorittamaan elämänilon tai ihmissuhteiden kustannuksella.

Mietin jo lapsena, että "terveys on tärkeintä" -hokema on jotenkin epäreilu. Muistan ajatelleeni, että se on rumasti sanottu kaikille sairaille. ”Varsinkin Pentille, jonka lapsenlikkana sain olla, vaikka hän oli minua neljä vuotta vanhempi.”

Totta kai ajattelen, että ihmisen täytyy syödä terveellisesti ja pitää kunnostaan huolta. Liikkuminen on tärkeää, vihannekset ja kasvikset ovat. Samoin riittävä uni ja ulkoilma. Ilman raitista ilmaa ainakin minä olisin jo kuollut.

Monet ihmiset huolehtivat terveydestään ja silti sairastuvat. Vanhemmat tekevät kaikki oikein ja silti oma lapsi sairastuu vakavasti. Mikä silloin on tärkeintä?

Toisinaan somessa kiertää tarinoita, joissa ihmiset kertovat elämänarvojensa muuttuneen perheeseen tunkeutuneen sairauden myötä. En tunnista itseäni tuosta porukasta. Mutta en hurskastele sanomalla, että arvoni ovat aina olleet kohdallaan. Pois se minusta.

Olen sairastunut vakavasti ja selvinnyt siitä. Parannuin kehittyneen lääketieteen ja hyvän hoidon ansiosta. Parannuin siksi, että minulla on ympärilläni hyviä ihmisiä. Ja hirtehishuumoria.

Mielestäni sairaanakin voi elää hyvää elämää, jos ihmissuhteet ovat kunnossa. Jos on edes yksi ihminen, johon voi luottaa ja jonka kanssa voi puhua. Joku, jonka kanssa pääsee raittiiseen ilmaan. Edes joskus.

Kun ihminen jostain syystä menettää toimintakyvyn, siinä eivät blenderit ja smoothiet paljoa auta. Paitsi jos superfoodin tarjoilee perheenjäsen tai ystävä. Tai kaveri. Tai naapuri.

Aivan sama onko kyseessä fyysinen vai psyykkinen sairaus, synnynnäinen, krooninen tai leikkauksella hoidettavissa oleva epäterveys, ihminen tarvitsee toista ihmistä. Ihmissuhteita. Sen minä olen lapsilleni yrittänyt opettaa.

Toki tiedän, että joillekin meistä riittää koira- tai kissakaveri, mutta minusta ei siihen olisi. Nehän elävät niin lyhyen aikaa ja ovat aina samaa mieltä.  

Olen minäkin paasannut terveellisestä ruuasta ja liikkumisesta lapsilleni koko heidän elämänsä ajan. Mutta lopulta terveys on tärkeintä elämässä vain jos vaihtoehtona on kuolema tai suuri kärsimys. 

Pulina Ellille tärkeintä elämässä on ilo toisista ihmisistä sekä

- uskallus tuntea kaikkia tunteita ja taito käsitellä niitä

- halu oppia uutta ja olla utelias

- ymmärrys toisenlaisia elämäntapoja ja -tilanteita kohtaan

- kyky rakastaa ja vastaanottaa rakkautta.

Erityisen tärkeää on silloin tällöin nauraa ääneen - vaikka kyyneleet silmissä ja varsinkin itselleen. 

Pulina Elli löytyy myös:

Facebook | Twitter 

Klikkaa tykkää, jos tykkäät. Paina Pulina Ellin facesivu seurantaan, jos siltä tuntuu. Minä jatkan kirjoittamista vaihtelevista aiheista ja innostun joka kerta, kun saan jakamisien kautta uusia lukijoita.

Kommentit (6)

Li

Olen kanssasi samaa mieltä terveyden ja sairauden suhteesta. Haluan silti korostaa, että terveiden kirjoihin pelastaa hyvä perusterveys- ja kunto. Terveyttä on ihan vain pakkokin vaalia, jos uusi tauti iskisi jotta kestää nuo hyvät mutta raskaat hoidot. Itseäni ärsyttää hehkutukset lehdissä kuinka joku on "taistellut" ja " voittanut" sairaudet. Ehkä sillä tarkoitetaan oikeaa asennetta ja suhtautumista - muutoin se ei pitäisi paikkaansa.

Pulina Elli
Liittynyt7.3.2016

Kiitos 'Li'. Aivan totta. Vakavan sairauden osuessa kohdalle, hyvällä kondiksella on iso merkitys. Itselleni kävelyretket merenrannalla olivat sekä fyysisen terveyden että päänuppiterveyden kannalta ehdottoman tärkeitä.

ei nimeäkään enää

Valitettavasti Suomi on nykyään niin epätasa-arvoa täynnänsä olevaa maa, että sairastuessaan ja työkykynsä menettäessään saattaa pudota niin järkyttävään köyhyyteen ja kohteluun, että pitää olla kyllä oikeasti terve ja jaksava, että sieltä elossa pyristelee.  Silloin kauniit puheet on vain sanahelinää.

Pulina Elli
Liittynyt7.3.2016

Kiitos kommentistasi 'ei nimeäkään enää'. Mä en kirjoittaessani miettinyt yhteiskuntaa vaan lähipiiriin kuuluvia ihmisiä. Uskon, että tuo mitä kerrot on totta. Silti ajattelen, että toisen ihmisen tuella on iso merkitys kaikissa elämänvaikeuksissa. Tarkoitukseni oli kiinnittää huomio siihen, että terveyttä ja sairautta on niin monenlaista. Ja toisia ihmisiä vartenhan me täällä ollaan. Silti kukaan ei ole korvaamaton kenellekään muulle kuin itselleen. Aika 'diippiä settiä' heti aamutuimaan, mutta olkoon. Hyvää jatkoa sinulle. Voi niin hyvin kuin voit voida.

-mökö

Kiitos Pulina! Nostit esiin seikan, joka on askarruttanut minua kovasti jo pitkään. Minulla nousee niskakarvat pystyyn aina kun kuulen näitä - sinänsä varmasti vilpittömiä ja hyvää tarkoittavia - hokemia: "terveys on tärkeintä", "sama se onko tyttö vai poika kunhan on terve". Ihminen voi olla onnellinen ja elää täyttä ja hyvää elämää, vaikka olisi sairaus tai vamma. Lapsi on aivan yhtä rakas terveenä ja sairaana tai vammaisena. 

Tämä terveyden korostaminen kertoo minusta siitä että tämän päivän ihminen uskoo siihen että elämä on omissa käsissä. Ja koska se ei tietenkään ole omissa käsissä, myös siitä pelosta ettei hallitse asioita. Nykyään kun kuulen näitä terveys on tärkeintä -hokemia, yritän ajatella, ettei sanoja oikeasti ymmärrä mitä sanoo, koska elämä ei vielä ole tuonut riittävästi koettavaa eteen. Silti kyllä ärsyttää välillä.

Pulina Elli
Liittynyt7.3.2016

Kiitos itsellesi 'mökö'. Varsinkin tuo syntymähetkeen liittyvä terveyshokema on minusta julma. Sitäpaitsi mitä tahansa voi tapahtua kenelle tahansa sen syntymähetken jälkeen. Uskon myös, että terveysheitot ovat sinänsä vilpittömiä. Tai niin kuin sanoit, ihmiset kokemattomia. Ainakin pakonomainen terveysintoilu on varmaan just sitä, että yritetään hallita elämää, pitää kaikki kasassa. Mutta eihän tämä niin mene. Näillä mennään😊

Seuraa 

Elina Pulli kirjoittaa naisena ja äitinä olemisesta, tyhjästä pesästä ja siitä, ettei rintasyöpäkokemuksensa jälkeen suostu pelkäämään enää mitään. Ei edes vanhojen muistelua tai haikeutta kaikuvia huoneita, eikä varsinkaan epäonnistumisia. Joskus Pulina Ellille saattaa tulla pakottava tarve kirjoittaa myös varhaiskasvatuksesta, pienistä lapsista ja liikkumisesta.

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat