Varhaiskasvattajien palkat puhuttavat varsinkin pääkaupunkiseudulla. Keväällä ammattiin valmistuvat saavat ihan itse valita, missä tulevat työskentelemään. Ottajia riittää ja muodollinen pätevyys. Paitsi että sitäkään ei enää tarvita, sillä ainakin lyhyitä sijaisuuksia riittää ihan kaikille, jotka jaksavat kirjautua työnvälitysfirman sivuille.

Vuosia sitten leukailimme ystävien kanssa Gordon Ramsayn Kurjat kuppilat -hengessä, että päivähoidon liikuntakasvatus on saatava kuntoon. Nyt tämä sama idea nousi esiin varhaiskasvattajien suljetulla face-sivustolla: Päiväkodit kuntoon! Tehdään siitä tositeeveetä.

Mutta kuka olisi varhaiskasvatuksen Jyrki Sukula? Hmm. Keltikangas-Järvinen vai ihanko Opetushallituksen edustaja? Hengailupäiväkoteja arvosteleva Marjatta Kalliala vai joku niistä, jotka buustaavat työntekijöille lisää palkkaa? Tai ehkä työntekijä, joka sanoo tietävänsä, mikä mättää. Pulina Ellikin voisi ruveta. Onhan hänellä sentään virkanimikkeenä varhaiskasvatuksen asiantuntija. Eiköhän sillä jo irtoaisi aineksia koukuttavaan draamaan? Tai mitä jos guruiksi asettuisivat valveutuneet lasten vanhemmat? Hui!

Itse ehdotan valvontakaksikkoa, jossa toisena mestarina olisi itseoikeutetusti Tanhupallo.

Ihan oikeasti Päiväkodit kuntoon -formaatti voisi olla oikein hyvä suomalaisen koulutuksen vientituote jos ohjelmassa irvailun lomassa kerrottaisiin myös onnistumisista: varhaiskasvatukseen satsaamiseen seurauksista.

Mutta siis. Minkälainen se ohjelma voisi olla? Ensin pitäisi valita ohjelman genre ja tietenkin näkökulma. Jos minä saisin päättää, tyylilajiksi valikoituisi komedia. Onhan lasten kanssa touhuaminen niin mukavaa puuhaa. Satiiriksihan se äkkiä menisi sillä todellisuuden ja ihanteiden välinen ero on niin suuri.

Kuinka niin? Noh! TV -ohjelmaa ei tietenkään tehtäisi hyvästä ja toimivasta. Eihän Jyrki Sukulakaan saa telkkaridraamaa aikaiseksi ravintolasta, jossa kaikki toimii, työntekijät ovat tyytyväisiä työoloihinsa ja saavat joka päivä sekä asiakkailtaan että pomoltaan hyvää palautetta. Nämä hyvin johdetut yksiköt, joissa tosiammattilaiset työskentelevät jääkööt vain oman asiakaspiirinsä iloksi ja onneksi. Nyt etsitään sitä toista ääripäätä!

En tässä puutu alan palkkaukseen muuta kuin toteamalla, että sarjan voittaja voisi saada tonnin houkutusrahan, pidettyään laatua yllä tietyn koeajan, esimerkiksi kuusi kuukautta. Sehän on pienen lapsen elämässä jo aika pitkä aika. Sama ope joka aamu puoli vuotta. Wau!

Mahdollisia TV-sarjan näkökulmia on useita: henkilöstön osaaminen, tanhupallojen hyvinvointi ja oppiminen tai lasten vanhempien tyytyväisyys.  Parasta tietysti olisi, jos ohjelma onnistuisi tuomaan julki, että edellä mainitut näkökulmat ovat kiinteästi sidoksissa toisiinsa: ammattitaito, oppiminen, tyytyväisyys.

Sehän on selvää, että aivan turhaa olisi valita primetime -ohjelmaan vain ammattilaisille aukeavia otsikoita: peruspedagogiikka, oppimisympäristön muunneltavuus tai uuteen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjattujen tavoitteiden toteutuminen. Ehei! Aiheet pitäisi olla paljon yksinkertaisempia: 

- Millä tavalla lapsi otetaan vastaan aamulla?

- Mitä päivän aikana tehdään tai jätetään tekemättä?

Muutamia tarkasteluun nostettavia yksityiskohtia voisivat olla: liikutaanko päivän aikana vai istutetaanko lapsia kaiken aikaa? Kiinnitetäänkö huomio kielen opettamiseen myös ulkoilutilanteissa? Entä onko juututtu aikataulutettuun perinteeseen ilman perusteltua syytä?

Ohjelmassa haastateltaisiin kuntapoliitikkoja, jotka puhuisivat tilapulasta ja syyttäisivät sisäilmaongelmista rakennuttajia. Tekeillä oleva varhaiskasvatuslaki ja kilpailutetut ruokapalveluyrittäjät saisivat osansa ja liian suuret lapsiryhmät ohitettaisiin katsomalla pois kamerasta. Ohjelmasarjaan huijatut varhaiskasvattajat puolustautuisivat kertomalla, että ennen kaikki oli paremmin. Lapset olivat toisenlaisia ja aiempina vuosikymmeninä vanhemmat olivat ihan kaikki täyspäisiä lankapuhelimen käyttäjiä. Paperihommia on liikaa ja työkaveri on ollut jo pitkään burnoutlomalla.

Viimeisessä jaksossa Tanhupallo puhuisi suoraan kameralle: "Arvaa mitä? Mun kaveri sano, että tämä kaikki on tiedetty jo pitkään, mutta mitään ei ole tehty, koska melkein kaikki äidit ja isät on ollut tyytyväisiä. Ja niiden mielestä ykskytseitsemällä eurolla voi ihan hyvin hoitaa muitten lapsia. Kato ne ei edes tiedä, että mun ope on ollu yliopistossa ja sitä paitsi niitten mielestä on hienoa, kun mä saan joka päivä leikkiä ja mulla on kavereita. Mä olen katsos oppinut sosiaalisia taitoja. Tiedätkö SÄ, mitä ne tarkoittaa? Sitten, kun mä menen kouluun ne ihmettelee, että miten mä olenkin oppinut niiiiiin hyvin. Silloin ne ei enää muista, että suomalainen varhaiskasvatusjärjestelmä on ihan maailman paras, koska siellä lastentarhanopettajat ja lastenhoitajat tekevät ihan kaiken.  Sylit ja halit ja matematiikat ja kaikki. Ja Karvamatokin on jo oppinut hyppimään yhdellä jalalla!  Heippa!"

 

Pulina Elli löytyy myös:

Facesta ja Twitteristä

Kommentit (10)

Kuka pitää puoliamme?

Hei,
Niin monta näkökulmaa esitit, että mikähän mahtaa olla pääpointtisi?

Päiväkodeissa työskennellään annetulla budjetilla.Aluepäälliköt ovat vastuussa sekä päiväkotien johtajat ryhmäkoosta , jopa niistä integroiduista.Yksittäiseltä työntekijältä ei kysytä.Lastentarhanopettajat ja esiopettajat osaavat äänestää-jaloillaan.Samalla alueella toimii niin erilaisia päiväkoteja ja talon tavoista kyllä otetaan puskaradion kautta selvää.On niitä jotka pomoja jotka sanovat EI oikeassa paikassa ja huolehtivat henkilökuntansa jaksamisesta.On niitä pomoja, jotka takaavat laadukkaan varhaiskasvatuksen ja pedagogiikan eikä päivähoitoa vain säilytyspaikkaa.On niitä pomoja, jotka huolehtivat henkilöstöresursseista ensimmäisenä ja hyvästä työilmapiiristä.Tämä auttaa jaksamaan ja sitoutumaan niinäkin päivinä kuin sairastellaan.Ja on niitäkin pomoja jotka ovat täysin eri mieltä palkkakartelleista,mutteivat sitä ääneen sano.Ne pomot pyrkivät palkitsemaan edes työkykyä ylläpitävällä toiminnalla ja työhyvinvointia edustavillä yhteisillä tapahtumilla ja koulutuksilla.Jyrki Sukulan kaltaisia besserwissereita päiväkodin ulkopuolelta harvoin tarvitaan henkilökuntaa varhaiskasvatuksessa ohjeistamaan.Siellä toimivat jo ammattilaiset, jotka parhaiten tietävät mikä toimii ja mikä ei ja miten kaikki saataisiin toimimaan, jos saataisiin sitä yhteistä aikaa suunnitella ja pohtia...Sen sijaan päättäjät, aluepäälliköt, päiväkodin johtajat saisivat nyt pitää varhaiskasvatuksen puolta lopettamalla ylisuuret ryhmät, kohdistamalla eltoja ja reltoja ja avustajia enemmän sinne missä niitä todella tarvitaan.Tämäkin tukee laadukastda varhaiskasvatusta ja henkilökunnan jaksamista.Ehdotankin, että päättäjille tulee tehdä enemmän näkyväksi varhaiskasvatuksen arki siellä missä on jo yritetty kaikkensa.Se lähtee aina omasta esimiehestä.Oletko tietoinen kuinka äärirajoilla henkilökuntasi työskentelee, yrittäen taata turvallusen hoitopäivän lapsille ja toteuttaa vasua ja eriyttää yksilöllisesti? Kerrotko tätä viestiä avoimesti eteenpäin aluepäälliköllesi? Vai elätkö siinä harhaluulossa että pätevä ihminen kyllä hoitaa tilanteen kuin tilanteen? Pulina Elli, jos Jyrki Sukulan kaltaisen konsultin/työnohjaajan tulusi tulla laittamaan asiat kuntoon, ei hän voisi lähteä siitä päästä liikkeelle onko jumppaa onko kielitietoisuutta ulkonakin onko hyvä oppimis-ja leikkiympäristö. Hänen tulisi näyttää ensin esimiehille mitä heidän päätöksensä ja valintansa seuraukset ovat päivähoidon arjessa.Niin kovasti kuin sitä kasvatustieteen kanditaatin tutkinnon pätevyysvaatimusta rummutetaankin, niin eivät he mitää taikureita tai pelastajia ole.Paraskin pedagogi turhautuu työssä, no okei alipalkattuna, mutta etenkin jos ei ole mahdollisuutta edes toteuttaa sitä pedagogiikkaa.
Tähän pitäisi nyt ihan kirjoittaa anonyymisti kuinka mahdottomia tilanteet ovat kun on ylisuuria ryhmiä tai integroiduista puuttuu avustaja ja elto ja relto tai kun henkilökuntaa on pois.Joustetaan, joustetaan, jaksaa, jaksaa...Ei enää.Äänestetään -jaloilla!

Pulina Elli
Liittynyt7.3.2016

Kiitos pitkästä analyysistäsi "Kuka pitää puoliamme". Kiinnitit huomiota samoihin asioihin kuin Pulina Elli, mutta hieman toisin sanakääntein. Kiitos erityisesti siitä, että kirjoitit vastauksesi tälle palstalle, jossa mielipiteesi tulee myös muiden kuin alalla työskentelevien näkyville. Jyrki Sukulaan viittaaminen on tietysti provokaatio, harkittu sellainen. Sanoit, että pitäisi tuoda julki niitä tapauksia, joissa on "tehty kaikkensa". Et ehkä huomannut, mutta minä ehdotin samaa. Se nyt vain on niin, että en ehdottanut ohjelmaformaatiksi Suomen kaunein koti -tyyppistä ohjelmaa, koska en usko sen herättävän keskustelua. 

Sen verran tahdon kirjoitustasi korjata, että päiväkodinjohtaja harvoin pystyy päättämään ryhmässä olevien lasten määrää. Ainkaan muuttovoittokunnissa. Laki velvoittaa osoittamaan paikan jokaiselle, eikä yksikään taikuri pysty aukottomasti ennakoimaan lasten määrää. Siksi viittasin kirjoituksessani poliitikkoihin. 

Jos moinen ohjelmaformaatti Pulina Ellin luotsaamana tosiaan toteutuisi, se ei suinkaan pilaisi varhaiskasvatusalan kehittymisen mahdollisuuksia, vaan toisi epäkohdat yleiseen keskusteluun ja nostaisi hyvin hoidettujen varhaiskasvatuspalveluiden arvostusta.

Näin ajattelen ja totean, että asiasta voi ja pitää puhua moniäänisesti. 

Nostetaan oikeat asiat esille

Hei vaan , Minulle ei varhaiskasvatuksen asiantuntijan teksti auennut ehkä tarkoitetulla tavalla. Suurimmaksi ongelmaksi näkisin resurssien puutteen monessa paikassa,niin materiaalien,tilojen kuin henkilökunnankin osalta. En ymmärrä tässä kohdin Putoushahmon tuomarointia sillä hänhän on roolissaan lapsi. Et kai tarkoita, että kasvatusalan ammattilaiset ovat työssään niin epäonnistuneita että päiväkotiin mennään ensin ruotimaan ja kauhistelemaan toimintaa ja sitten infotaan miten asiat pitäää tehdä ?Tämän täytyi olla kirjailijalta fiktiivinen heitto.En toivo, että asioitamme käsitellään tällä tasolla , vaan asiallisesti palkkaneuvottelupöydissä, kokouksissa joissa päätetään suhdeluvut ja henkilökunnan ja erityisasiantuntijoiden ja avustajien määrä.Luulenpa, että moni huoltaja olisi samaa mieltä, jos vain tietäisi päivähoidon nykytilan.Mehän emme saa kertoa, hymyilemme vaan, vaikka kurkussa kuristaa itku jäädä klo 15 jälkeen jäädä yksin töihin alle kolme vuotiaiden kanssa...mitä vaan voi sattua ja sattuukin."Mut oonhan mä täällä mun toimistossa, jos jotain sattuu..." ,huikkaa päivänkodin johtaja.

Pulina Elli
Liittynyt7.3.2016

Kiitos kommentistasi nimimerkki "Nostetaan oiket asiat esille". Tanhupallo on fiktiivinen hahmo, joka on aina lasten puolella. Pulina Elli on ihan oikean ihmisen alter ego, joka kirjoittaa välillä tarkoituksellisen provokatiivisesti. Kiitos, että kommentoit kirjoitusta tällä palstalla, jossa myös muut kuin alan sisällä toimivat henkilöt pääsevät osallistumaan keskusteluun. 

Minä en ainostaan luule, vaan tiedän, että varhaiskasvatus on muutoksessa. Tiedän myös sen, että kaupunkien, kuntien, päiväkotien ja jopa yksittäisten ryhmien välillä on valtavia  eroja.

Minun ainut tarkoitukseni on synnyttää keskustelua varhaiskasvatuksesta, koska tahdon, että ihmiset tietävät sen olemassa olosta, eivätkä unohda lapsen oikeutta laadukkaaseen varhaiskasvatukseen. Haluan ihmisten tietävän, että on olemassa pienten ihmisten kokonainen maailma, jossa ammattitaitoiset pedagogit työskentelevät vielä senkin jälkeen, kun päättäjien omat lapset ovat kasvaneet kouluikäisiksi. 

Mutta siis. Hyvä, että puhutaan.

Vierailija

Päiväkodissa lapsille tarjottava ruoka on ala-arvoista. Paljon tarjotaan eineksiä ja puolivalmisteita. Huolestuttavaa lasten terveys. Vanhemmille näytetään hienoja ruokalistoja. Aterioiden nimet ovat kuulostavat ihan erilaisilta kuin mitä ruoka todella sisältää.

Lastenhoitaja

Hei Pulina Elli! Miten olisi pieni suunnitelman muutos? Jos tehtäisiin ohjelma Pomo piilossa jossa päättäjät/poliitikot pääsee viikoksi päiväkotiin hommiin. Siinä tulisi heille ehkä enemmän reaalisen arkipäivän tajua?

Kasvatustieteen maisteri

Hyvä lastenhoitaja
Kannatan tätä phjelmaformaattia lämpimästi .

Pulina Elli
Liittynyt7.3.2016

Kiitos 'Lastenhoitaja'. Hyvä idea! Ja eikös tämä ollut se ohjelma, jossa osallistujat saivat jotain aivan upeita lahjoja. Asuntolainat anteeksi ja ihanat kesälomamatkat!

Seuraa 

Elina Pulli kirjoittaa naisena ja äitinä olemisesta, tyhjästä pesästä ja siitä, ettei rintasyöpäkokemuksensa jälkeen suostu pelkäämään enää mitään. Ei edes vanhojen muistelua tai haikeutta kaikuvia huoneita, eikä varsinkaan epäonnistumisia. Joskus Pulina Ellille saattaa tulla pakottava tarve kirjoittaa myös varhaiskasvatuksesta, pienistä lapsista ja liikkumisesta.

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat