Lukijani ovat pyytäneet minua ryhtymään taas hommiin. Aloitan uuden blogirupeaman kertomalla oman versioni aiheesta "miten voi osoittaa olevansa onnellinen"? Yle uutiset neuvoi menneenä kesänä, miten se tehdään: Postaa nämä 10 kuvaa niin elämäsi näyttää täydelliseltä. Eivät menneet Pulina Ellin kesäpostaukset ihan putkeen, mutta jotain jäi mieleen.

1. ”Summertoes on somekuvien klassikko…” Mutta hei! Ei kukaan halua nähdä aikanaan maratonjuoksussa muussattuja varpaankynsiäni, jotka ovat kiinni koon 43 naisjaloissa. Eihän? Ei ainakaan tänä kesänä, kun mökkitontti oli myllätty multaiseksi rakennustyömaaksi.

2.”Ei kesää ilman mansikkakakkua...”  En ole aikoihin leiponut ainuttakaan. On mennyt maku koko marjaan, koska muun maan mansikkaa saa nykyään pitkin vuotta. Omissa kesäkuun synttäreissäkään ei enää ole entistä fiilistä, koska silloin ei voi saada kesän ensimmäistä mansikkaista kermaherkkua. Ja tämä ei liity ikään, ei varmasti.

3.”Nyt on elämä yhtä juhlaa….” Olen joskus postannut skumppakuvia, kun on tapahtunut jotain merkittävää. Mutta tänä kesänä olisin yhtä hyvin voinut kuvata rosoiseen retrolasiin kaadettua kotikaljaa. Sitä tarjoillaan hautajaisissa. Ei elämä silti yhtä surua ole ollut. Se on myös kiitollisuutta.

4.”Haluat toki osoittaa kaikille, ettei lomasi ole ollut pelkkää lököilyä…” Joopa joo. Olisikohan pitänyt ottaa kännykamera mukaan, kun lähdin maauimalaan vesijuoksemaan muiden tätsyköiden kanssa? Ei sentään. Siellä oli allas täynnä tavaraa muutenkin. Vesijuoksuvyö ja -kengät eivät nimittäin enää riitä. Tarvitaan myös  sauvat. Kyllä. Virallinen termi ei silti taida olla vesihiihto.

5.”Kirjan kansi näytille, sillä hyvän ihmisen loma ei kulu ilman lukemista…” Tämä on totta. Tunnen itseni huonoksi ihmiseksi, sillä en ole aikoihin lukenut yhtään kirjaa.  Käytin ison osan lomastani kirjan kirjoittamiseen, mutta siitä olisi ollut vaikea postata kivaa kuvaa: päässä tapahtuu kaikkea vauhdikasta ja upeaa, mutta kumara hahmo aamutakissaan ei miellytä kenenkään somesilmiä. Itsekin välillä säikähdin, kun katsoin peiliin.

6.”Lasten kuvat ovat tykkäysmagneetteja...” Tämä ei minulta ole onnistunut koskaan. Silloin, kun meidän lapset olivat pieniä, käytettiin vielä filmirullia. Nyt ne itse ottavat minusta kummallisia Face swap -kuvia, joissa sekoittuvat omien kasvojeni muoto, poikani parta ja nenä sekä meikäläisen silmälasit. Sikahauskoja, mutta vain perhepiirissä.

7.”Somevirtaan on saatava ainakin yksi luontoaiheinen kuva…” Tässä minä olen kunnostautunut: postasin lammen kuvan Oriveden opistolta, kun olin siellä Stand Up -kurssilla. Luonto oli läsnä, sillä kettuilu oli kunniassaan.

8.”Festareille on mentävä, vaikka ei haluaisikaan…” No en halua. Suomipoppi on parasta radiosta kuultuna ja erityisesti autossa, kun voi laulaa täysillä mukana.  Mainittakoon, että menopelissä ei silloin voi olla ketään muita. Tunnistan kyllä rajoitteeni, sillä vuosia sitten eräs päivähoitolapsi kommentoi aamupiirissä lurauttamaani kipaletta näin: ope mä olen kuullut tuon laulun ennenkin, mutta siinä oli silloin erilainen sävel.

9.”Osoita inhimillisyytesi paljastamalla epäonnistunut kokkaus…” Minä laitan näytille vain kauniita onnistumisia, sillä ei ole tarvetta olla yhtään tämän inhimillisempi. Olenhan jo osallistunut Koko Suomi leipoo -ohjelmaan ja tehnyt televisiossa rumia karjalanpiirakoita. Eiköhän se riitä?

10.”Kesätuuli tuivertaa tukassa, kun ollaan avoauton tai prätkän selässä...” Hiukseni hulmusivat vain, kun päräytin tulikuumalla Polollani maalikauppaan vaihtamaan väärinostettua puukyllästettä. Taisivat haituvani heilua silloinkin, kun kiiruhdin kylälle palauttamaan epäkelpoja kulmarautoja. 

En tiedä rakentamisesta muuta kuin sen, että kaikki sanovat sen olevan kallista. Maksoin tusinasta metallisia L-kirjaimia reilusti päälle satasen ja jurputin mielessäni. Myöhemmin palasin hellehattu silmillä tontilta takaisin kauppaan. Oikeampi tuote ja summa tekivät vain 12 euroa. 

Mutta ei siis prätkän kyydissä eikä avoautossa heiluvia kiharoita - ei todellakaan. Sitä paitsi tätä viimeistä postausideaa en edes ymmärrä. Miksi avoauto olisi jotenkin hieno asia? Minusta hienoissa asioissa on jotain ekstraa ja ylimääräistä hyvää, mutta avonaisista automobiileista puuttuu katto. Kesäkeittiössämme katto jo on. Se jos mikä tekee menneestä kesästä onnellisen.

11. Tämän ekstrakohdan olen keksinyt itse. Onnellista on sekin, että kuvan kettukarkkisukat lämmittävät jalkojani ja mieltäni. Sain villasukat facepostauksen perusteella ihmiseltä, joka kutoo ilokseen ja muita ilahduttaakseen. Minä en osaa kutoa, mutta seuraavaksi kirjoitan siitä, mikä kenellekin on pikku juttu tai iso asia. 

 

 

Kommentit (13)

Pulina Elli
Liittynyt7.3.2016

Kiitos Hanna48. Jos numero tarkoittaa ikää, sinulla on parin vuoden päästä iso ilo päästä hienoon ikään☺

Vierailija

Kyllä noista sinunkin kesän tapahtumista onnelliseksi tulee....paitsi ehkä hautajaisista.

Pulina Elli
Liittynyt7.3.2016

Kiitos Vierailija. Kiva, jos ilahdutti. Hautajaiset ovat tietenkin surullinen juhla, mutta niissä on usein läsnä myös paljon lohdutusta.

Pulina Elli
Liittynyt7.3.2016

Hyvä, Vierailija. Tietämättä, minkäikäinen kuopuksesi on, olen hyvilläni teidän molempien puolesta. Hymy on pieni suuri asia.

Pulina Elli
Liittynyt7.3.2016

Voi kiitos. On ollut vähän uudellenkäynnistysvaikeuksia tämän blogihomman kanssa, mutta sanasi innostavat jatkamaan.

Fanitan281

Kiva, kun palasit Pulina Elli. Näköjään pulppuaa ihan entiseen malliin, vaikka kertoilit tuossa käynnistysvaikeuksista:)

tindepinde

ihania aatoksia, Pulina! Tervetuloa takaisin blogin pariin, täällä ollaan jo odotettu.

Ps. Taidan itse(kin) olla vielä kesäfiiliksissä. Ekan kommentoinnin jälkeen nimittäin tulivat seuraavat viestit:
Käyttämäsi nimi on varattu rekisteröityneelle käyttäjälle.
Tarkistuskysymyksen vastaus oli väärä.

Pulina Elli
Liittynyt7.3.2016

Hei tindepinde. Töissä pidetään hyvänä, jos unohtaa salasanat kesän aikana. Taitaa se toimia harrstustenkin kanssa: kesälomasi on tehnyt tehtävänsä:)

Seuraa 

Elina Pulli kirjoittaa naisena ja äitinä olemisesta, tyhjästä pesästä ja siitä, ettei rintasyöpäkokemuksensa jälkeen suostu pelkäämään enää mitään. Ei edes vanhojen muistelua tai haikeutta kaikuvia huoneita, eikä varsinkaan epäonnistumisia. Joskus Pulina Ellille saattaa tulla pakottava tarve kirjoittaa myös varhaiskasvatuksesta, pienistä lapsista ja liikkumisesta.

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat