Olen kuullut sanottavan, että keski-iän ylittäneet naiset ovat à la carte -annoksensa ansainneet. Aiemmin luulin sen tarkoittavan sitä, että tässä iässä on jo lupa käydä vähän paremmissa ravintoloissa. Tai sallia itselleen nautintoja, joihin ei lapsiperheaikana ollut mahdollisuutta. Pahus! että olinkin väärässä.

Menopaussi-alacarte on sitä, että myös kotona pitäisi tyytyä pikku piiperryksiin, ruoka-annoksiin, jotka ovat pieniä ja kauniita. Kaunista toki saa olla minunkin puolestani, mutta kyllä minä haluan vatsani täyteen. Syöminen on yksi ihmisen suurimmista nautinnoista. Ainakin silloin, jos saa syödä hyvässä seurassa ja suhde ruokaan on suht normaali. Ja ruualla voi myös osoittaa rakkautta, kuten Keittömestaripäivä muistuttaa. Minä voisin useamminkin rakastaa itseäni ruualla - hemmotella ja ilahduttaa, ellei se tuntuisi heti turvotuksena käsivarressa.

Eikö kylläisyyden tunne ole jutun juju edelleen, vaikka someaikana ruokien kuvaaminen on noussut yllättävän suureen rooliin: eräs fb-kaverini sai hyväntahtoisen huomautuksen, kun ryhtyi syömään leivonnaistaan ennen kuvan jakamista.

En ihannoi laihuutta, enkä ajattele, että kaikkien pitäisi olla hoikkia

Kaiken kokoiset ja malliset naiset voivat olla viehättäviä, jos kilot tulee kannettua ryhdikkäästi, anteeksi pyytelemättä. Mutta silti ajattelen, että hormonitoiminta muuttuu iän myötä todella ikävällä tavalla. Muutos näkyy vartalolla suunnilleen heti viiskymppisten jälkeen. Ainakin meillä, joilla ei ole suorasuolista tai läpipaskoa perimää. Me tiedämme, että kyse ei ole pelkästään siitä, että liikunta olisi vähentynyt tai täti laiskistunut. Eikä edes siitä, että ruokaa tulisi lapattua entistä enemmän.

Omalla kodallani lääkitys on entisestään hankaloittaneet mitoissa pysymistä. Tiedän, että se pikkupilleri, jota joudun terveenä pysyäkseni popsimaan, ei minua sellaisenaan lihota. Mutta jotain se ja estrogeenin väheneminen minulle tekevät. Välillä tuntuu, että salaattilounaan jälkeen ei voisi syödä enää mitään. En millään viitsisi vahtia omia syömisiäni - on niin paljon muutakin pohdittavaa (ja popsittavaa).

Vähemmän on enemmän, ei kaikkien kohdalla toimi

Jo aiemmassa elämässä ihan tavalliset à la carte -annokset ovat olleet joskus niin pieniä, että seurueen isoimmat ihmiset ovat joutuvat poikkeamaan nakkikioskille suoraan ravintolasta. Ja nyt tiedän, että moni ikääntyvä nainen joutuu opettelemaan à la carte -kokojen käyttämisen ilman tarjoilijoita ja ravintolamenyitä. Minusta se on epäreilua. Ihan vaan siksi, että hyvän ruuan syöminen on kivaa.

Kun pohdiskelen kilojen kertymistä, omalla kohdallani ei ole kyse ulkonäöstä vaan hyvästä olosta ja terveydestä. Olen tottunut olemaan tietyn kokoinen, enkä haluaisi taas teetättää uusia vaatteita. Minulla on se onni, että sisareni ompelee minulle mieleisiä mekkoja, mutta kyllä on ärsyttävää huomata, ettei viimevuotinen kukkatunika enää mahdu päälle. Erityisen typerää painon nouseminen on siitä syystä, että käytän tukihihaa lymfaödeemani hoitoon. Minun pitäisi pysyä koko ajan samankokoisena, sillä hihan mitat otetaan millintarkasti ja apuväline auttaa vain olleessaan juuri oikean kokoinen. Ilman tätä kroonista sairautta tietäisin heti, kumman valitsisin kahdesta erään tuttavani tarjoamasta vaihtoehdosta:

Otatko vastaan rentouden ja pehmeyden?

Opetteletko ajattelemaan, että tästä kuolemaan saakka aina vain vähemmän ruokaa?

Jos keksit kolmannen tai neljännen vaihtoehdon ihmiselle, joka ei enää pysty harrastamaan ruokahaluun nähden tarpeeksi kuluttavaa liikuntaa, kerro ihmeessä. Ja silti: ihanaa grillikesää kaikille kaikesta huolimatta. Sama kai se on, missä se makkara on - kunhan ei ole liian usein minun kädessäni.

Kommentit (12)

tuidu

Ellu, taas hyvä aihe! Tuota samaa olen tuskaillut, että tuntuu ettei mitään voisi syödä ilman että se jostain kainalosta/mahasta/vyötäröltä pullahtaa esiin. Vaikka kuinka fillaroit ja kuntoilet ja juokset. Epistä.

Poutapäivä

Ilmeisesti energian kulutus on yksilötasolla muutenkin erilaista ja kropan malli ja perimä määrää mihin ne kurvit muotoutuu vai tuleeko niitä ollenkaan. En ole kokkaaja joten harvoin on tarjolla ruokanautintoja vaan ihan peruspurtavalla mennään päivästä toiseen. Suhteeni ruokaan on muuttunut ja syön yleensä aina aika samaa ruokaa jonka valitsen sen ravintoarvojen en niinkään maun takia. Tämä myös siksi että napostelen kyllä mutta karkkia! Tuota lehtien palstoja syntistä sokeria. Terveelliseellä mutta ei niin herkullisella ruualla yritän pitää jonkinlaista tasapainoa syömisissäni. Jos vaan tahdonvoimaa löytyisi herkuttelusta luopumiseen mutta ei niin ei. Ruualla herkuttelusta on varmasti vielä vaikeampi luopua jos hyvää ruokaa "on tarjolla" . Luonto lienee tarkoittanut että pieni pyöreys suojaa haurastuvia luita talvisilla jääteillä kulkiessa ja lämpö pysyy paremmin kehossa ilman suuria ponnisteluja vaikka askel kävisi jo hieman hitaammaksi eikä pyöreissä kasvossa rypyt viihdy, mutta ei vielä 5-kymppisenä kun sehän on vasta uusi 30.

Pulina Elli
Liittynyt7.3.2016

Minäkin syön mielelläni terveellisesti ja liikun myös, mutta ei viitsisi aina olla niin tarkkana syömisistä ja liikkumisista.

Onnenhuuma

Ja ilmeisesti se on vielä niin, että jos laihduttaa, niin sitten jostain syystä pitää aina syödä loppuelämä vähän vähemmän kuin aina hoikkina olleet kaverit. Onneksi ihonsisäinen rasva ja kylmä kahvi pitävät kuitenkin kauniina ja nuorekkaana!

innostunut herbailija

Itse olen löytänyt tasapainon ruokailuihini Herbalifen tuotteiden avulla. Ensin pudotin 17kg (raskauksien jälkeen jäänyttä) painoa ja nyt olen pitänyt yllä tätä oloa. Muuten syön normaalisti (jopa välillä epäterveelllisestikin), mutta koska aamupirtelöstäni saan kaiken tarvittavan vain 220 kilokalorilla, niin muille aterioille jää vähän väljyyttä. Ja jos päivässä on tiedossa isompikin herkkuhetki, niin syön myös toisen pirtelön joko lounaalla tai päivällisellä. Pitää nälkää ja on terveellinen ateria (tätä väitettä ei saa käyttää ilman että tuotesisältö oikeasti on Eviran mukaan terveellinen ateria!). Ja oikeasti ihan hyvänmakuinen. Ja omilla resepteillä makuja saa miljoonia lisää kun mukaan laittaa puolukkaa.

Ymmärrän toki, etteivät kaikki tälle linjalle halua lähteä, mutta itse rakastan pirtelöitä, smoothieita jne. Joten minulle aamun aloitus tällä pirtelöllä on helppoa ja namia!

Pulina Elli
Liittynyt7.3.2016

Hei innostunut Herbailija. Muuten hyvä, mutta mun pitää saada aamulla pureskella ruisleipää. Hienoa jos tuo toimii ja vielä parempi jos se skulaa myös vaihdevuotisilla.

Pulina Elli
Liittynyt7.3.2016

Olen kuullut, että tuo on hyvä. Mutta, kun mä en enää viitsisi. Tahtoisin vain olla rennosti syömisieni kanssa, mutta aineenvaihdunnan hidastuminen pakottaa kokeilemaan kai tuotakin.

Vierailija

Itselläni on outo suhde ruokaan. Toisinaan vihaan sitä suunnattomasti, toisinaan taas tuntuu että en saa sitä tarpeeksi kun himoitsen vaan lisää. Olisi ihana olla terveessä suhteessa ruokaan ja olla kuitenkin miettimättä kuinka se tarttuu lantiolle ja reisiin! Hyvä teksti!
Mukavaa kesää! :)

Pulina Elli
Liittynyt7.3.2016

Hei Vierailija. Toivottavasti saat vihasi talttumaan ja himosi ohjattua muihin juttuihin, vaikka uimiseen, kun kesäkin on tulossa. Mukavaa kesää sinullekin.

Seuraa 

Elina Pulli kirjoittaa naisena ja äitinä olemisesta, tyhjästä pesästä ja siitä, ettei rintasyöpäkokemuksensa jälkeen suostu pelkäämään enää mitään. Ei edes vanhojen muistelua tai haikeutta kaikuvia huoneita, eikä varsinkaan epäonnistumisia. Joskus Pulina Ellille saattaa tulla pakottava tarve kirjoittaa myös varhaiskasvatuksesta, pienistä lapsista ja liikkumisesta.

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat