Tässä sitä ollaan nyt ihan uuden edessä, blogi luotuna. Varmaan on hyvä ensin hieman esittäytyä. Olen vajaa nelikymppinen kahden lapsosen äiti. Harrastuksia on mm. hevoset, koirat, käsityöt, kuntoilu ja kodin pikku remontit. Minä siis luulen olevan ainavälillä olevan jopa  näppärä käsistäni. Käsissä pysyy niin kauha kuin moottorisahakin.

 

Olen jo jokusen vuoden pitänyt tavoitteena kehittää itseäni niin henkisesti kuin fyysisestikin ja varmasti ratkaisevin asia tämän toteutumiselle ja jatkumiselle on poistuminen omalta mukavuusalueeltaan säännöllisesti. Tiedättekö teen sitä juuri :) Kirjoittaminen on ollut minulle aina jotenkin vierasta, vaikka vaikeissa elämänvaiheissa olen sitä jonkun verran tehnytkin. 

 

Edellinen vuosi on oli tämän hetkisen elämäni raskain. Jouduin hautaamaan lasteni isän. Sitä tunnetta toisen menettämisestä on lähes mahdoton pukea sanoiksi, vaikka emme enään yhdessä olleetkaan. Välillä olen hänelle vihainen, että joudun kaikkeen vastuuseen yksin ja välillä kaipaan mahdottomasti ja tunnen surua siittä, että hän ei ole näkemässä lastemme kasvavan. 

Tämä vuosi ei juuri paremmin alkanut. Se alkoi Melanooma-diagnoosilla. No akkaa leikeltiin muutamaan kertaan ja nyt pitäs Melanooman olla poissa. Se ei ollut ehtinyt siis leviämään imusolmukkeisiin. Tämän kaiken jälkeen olen päättänyt elää täysillä ja lopettaa pikkuasioista valittamisen, elämä on aika hienoa vaikkakaan ei aina niin helppoa. Me voimme kääntää vaikeudet voitoksi ja päättää ettemme katkeroidu! Vaikeat ajat laittavat miettimään; Kuka minä olen tänään? Millainen haluaisin olla? Mitä haluan vielä tehdä? Miten pääsen päämääriini? Paljon kysymyksiä ja pohdiskelua, tarkoitti kohdallani hattua kouraan ja nöyränä, mutta entistä enemmän määrätietoisena eteenpäin, kohti unelmia! Olen myös oppinut että meidän on  turha vertailla itseämme toisiin ja heidän vaikeuksiin tai onnellisuuteen, sillä me emme näe mitä hymy kätkee sisäänsä

 

Kevät tekee tuloaan ja olen enemmän kuin valmis ottamaan sen tuomat haasteet vastaan!

 

Tavoite itselleni: On oppia ilmaisemaan itseäni paremmin, nauramaan itselleni entistä enemmän (toki nauran  rakkaat myös teille).  

 

Tulen jakamaan: Kuvia kätteni töistä, joita aika-ajoin saan valmiiksi. Luultavasti mietin myös yhteiskunnallisia asioita, niistä mitään ymmärtämättä. Niitä niin rakkaita ajatuksia parisuhteista ja suhteettomuuksista. Ajatuksia sen onnenjyvän löytämisestä arjen haasteiden keskeltä.

Kommentit (3)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Olen  vajaa nelikymppinen kahden lapsosen äiti. Olen uuden edessä, blogi luotuna. 

Blogin sisältö tulee luultavasti olemaan arjessa selviytymistä, myös vaikeuksien keskellä ja niiden onnen jyvien löytämistä, Arkeen kuuluu ikuinen painon kanssa kamppailu, käsityöt, eläimet ja käsityöt.

Blogiarkisto