Isän käden alla on hyvä olla. Voi rakkaus- tähän hetkeen ja tunnelmaan sisältyi neljä kuukautta sitten niin paljon. Elämään mahtuu muutama hetki, joita ei unohda ikinä. Tuo yllä oleva kuvan hetki on yksi niistä kaikessa aitoudessaan.
Vastasyntyneen luottavainen katse nähdessään isänsä ensimmäisen kerran. Jos pystyisin, kantaisin kuvan rakkauden ja kiitollisuuden tunnetta ihan joka hetkessä mukanani.
Esikoinen sanoi aamulla käpertyessään isän kainaloon, että onneksi isällä on iso syli. Syli, jonka kumpaankin kainaloon mahtuu yksi lapsi ja maha, jonka päällä vauva rauhoittuu. Ja äiti, joka saa isin pusut. Ihminen tarvitsee toista ihmistä ja syliä johon käpertyä- jo ensimmäisestä hengenvedostaan lähtien.
Yksin ei tarvitse pärjätä. Toivon, että lapseni muistaisivat sen aina ja uskaltaisivat pyytää apua tarvittaessa. Onnea kaikille isille, varaisille ja papoille.
