Elämän ihme

"Äiti, katso kuinka vanha puu.."

Käytiin harjoittelemassa uuden kameran käyttöä läheisellä metsällä. Tyttö oli innoissaan "keijumetsästä". Se tunne ja hetki vei mennessään, kaikki muu unohtui.  Pysähdyttiin ja katsottiin maailmaa siinä hetkessä yhdessä. Ilo löytyi puista, poluista, oksista ja juurakoista- kaikki muu arkinen unohtui.  Kuvia katsellessa jäin miettimään meidän yhteistä nelivuotista taivalta tytön kanssa. Ihan mieletön kiitollisuus valtasi mielen.

Kuinka uskalsin silloin joskus kaiken pelon & epätoivon läpi toivoa, että elämä joskus menisi näin. Piirtää toiveet paperille, kukanlehdelle istumaan tytön, jolla on sellainen keijukorva. Sitten yhtenä päivänä se "keijukorva" nostettiin syliin, juuri sellainen kun olin piirtänyt. Täydellinen, silmissä luottamus kaikkeen elämään ja meihin.

Ja kuinka ajattelin, että haluan antaa aina parhaani tuolle ihmeelle ja tehdä kaikkeni, että tuo katse säilyisi silmissään.  Näyttää maailman ja opettaa kaiken sen hyvän, mitä minulle on opetettu. Katsomaan maailmaa luottavaisin silmin, luottamaan ihmisiin ja maailmaan. 

Rakastamaan ja kulkemaan kohti omia unelmia rohkeana. Antaen sen silmissä olevan kipinän johdattaa kohti omia haasteita ja päämääriä.  Ottamaan vastaan elämän sellaisena kun se annetaan- täynnä mahdollisuuksia. Katsomaan maailmaa hyvien silmien läpi. 

Iloitse tästä päivästä, sillä se on elämä itse, aitona ja sykkivänä. Sen kaari on lyhyt, mutta siinä on kaikki mikä on totta ja oikeaa ihmisen elämässä. Eilinen on vain unta ja huominen kangastusta. Käytä hyvin tämä päivä, niin jokainen eilispäivä on onnellinen unelma ja jokainen huomen ihana toivo. Iloitse tästä päivästä ja tervehdi sen nousevaa aurinkoa.

-Kalidaso