Ero

Joka koskee koko perhettä..

Olen vasta vuosien saatossa oppinut ymmärtämään, kuinka iso menetys se onkaan, kun yksi rakkaimmista asuu toisessa maassa. Niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Olkapää, johon voi nojata ja joka tasan tarkkaan ymmärtää ja uskaltaa myös sanoa suoraan takaisin tarpeen tullen; isoveli. Ja läheisillä väleillä tarkoitan sitä, että aina tietää, että ihan mitä eteen tuleekaan, se toinen on jossakin- ainakin puhelinyhteyden päässä. Lapsena meillä oli tapana keittää teetä aamuisin ja höpöttää elämästä ennen "heräämistä". Ja olen myös onnekas, että sain olla ensimmäisenä kuulemassa, kun veljeni kertoi tykkäävänsä miehistä. Totesin yhdeksänvuotiaana lapsen tavoin hämmästyen; "mitä sitten, ihanaa, että kaikki on kunnossa." Ja niin sen asian kanssa on aina ollutkin, se on yhtä iso asia, kuin vaikkapa jonkun pieni pikkurilli. Niin luonnollinen, että hämmästyn suuresti jonkun ihmetellessä asiaa ääneen tai kahta miestä yhdessä. Kuinka joku voikaan sanoa, mikä on oikein ja mikä väärin, sillä minulle rakas veli on erityisen ihana! Ja sainhan sen tiedon kautta elämääni myöhemmin toisenkin "veljen" ja ihmisen. Onneksi voidaan nähdä edes muutaman kerran vuodessa ja ne päivät vasta menevätkin nopeaa… Ihan liian nopeaa!

Yhtäkkiä huomaa, että kymmenen päivää meni hujauksessa ja eroahdistus alkaa jo edellisenä iltana! Luojan kiitos, meillä on Skypet, Whatsupit ja kaikki muu nykyajan teknologia lievittämässä ikävää. Ja ruotsinlaiva, johon voi helposti hypätä Turusta. Seuraava matka on jo varattuna ja tällä kertaa meidän perheessä on kaksi muutakin, jotka eivät olisi tahtoneet päästää enosta irti.. Onneksi pian nähdään!