Niin on tämän kesän lomat täälläkin vietetty! Miten voi ollakaan niin takkuista takaisin arkeen palaaminen ja sen jonkunlaisen arkirytmin löytyminen uudelleen. Vaikka onkin saatu viettää perheen kanssa aikaa yhdessä ihan ylenmäärin, reissata ja viettää mukava kesäloma, silti yksinoloakin on valtava ikävä. Kaikki asiat tuntuu tuhat kertaa vaikeammilta tehdä. Lapset reagoi myös aina kesälomien alkuun ja loppuun kiukkuamalla ja kaippa se muutos arjessa heijastuu koko perheseen. 

Enkä tietysti tarkoita, että haluaisin jäädä kokonaan yksin- vaan ihan pikkuinen hetki aina välillä on tervetullutta. Viimeiseksi, kun lasten hampaat on saatu pestyä ja peiteltyä iltaunille, sitä on jo niin zombi, että kommunikointi on lähes mahdotonta.. Taitaa olla siinä kohtaa ihan terapeuttistakin se "tyhjänpäiväisten" kissavideoiden sekä instagramin tuijottaminen. Nykyään ymmärrän hyvin myös toisen osapuolen "innostusta" niihin hassuihin peleihin..
Koska pienten taaperoiden kanssa äänimaailma ympärillä on melkoinen, tulee pakottava tarve saada joskus pieni hetki omaa aikaa ja tilaa. Minulle se tarkoittaa iltaisin sitä, että vedän lenkkivaatteet ylle ja kierrän koiran kanssa viiden kilometrin lenkin. Sen jälkeen jaksaa taas hieman paremmin melskettä ja vilinää kotona- ainakin pienen hetken! :) 

Tänään saadaan juhlia seitsemättä hääpäivää ja olen onnellinen, että on jaksettu kulkea se meluisa arkikin yhdessä. Loma ja se ruusuinen vapaa-aika kulkee nopeaa, mutta arki on kuitenkin se kaikista tärkein. Miten löytää arkeenkin mukavia hetkiä ja saada tavallisesta mieluisaa?  Koittaa ottaa myös hieman omaa aikaa ja viettää yhdessä hetkiä välillä väsymyksenkin keskellä. Ja jos ei aina jaksa, niin ymmärtää sekin. Pihalla on muuten mieletön kukkavalikoima tällä hetkellä, pientä terapiaa on myös kerätä kukkia maljakkoon asetelmiin sisälle! :) Piristää kummasti arjen kaaoksessa- maljakkona mummuni hääkannu, jolla on valtavasti tunnearvoa. 

Ensi viikolla lapsilla alkaa päiväkoti ensimmäisen kerran ja sen kaivatun yksinolon lisäksi silti hirvittää hieman.  Luulen ja toivon, että kaikki menee ihan hyvin. Pelkäämpä vielä, että kaikista vaikeinta tulee kuitenkin olemaan minulla! :) Aika ristiriitaista..