Se aivan tavallinen arki, iloineen ja suruineen..

Tämä viikko on mennyt nopeaa.. Ihan tavallista lapsiperhearkea pyörittäessä ja hieman töitäkin tehdessä. Instagamissa (klik), joku varmaan jo huomasikin, että eilen tehtiin saippuaa lasten kanssa pienellä kurssilla. Monta motivoitunutta nuorta saapui paikalle ja niin kauniita saippuoita tuli vaikka kuinka. Kahvisaippuan perusohjeen löydät täältä. Eilen vierailin myös ystäväni luona katsomassa viisiviikkoista vauvaa ja myös meillä on "Cafe Aureliassa" pikkuista väkeä pyörinyt paljon! Tuntuu kyllä todella hyvälle, että arkea voi jakaa ystävien kanssa, sillä tässä "työssä" ei niitä työkavereita liiemmin ole lähellä! Ihan tavallista arkea on alkanut arvostamaan paljon. Löytämään pieniä iloja arkisesta menosta.

Tapasin kaupassa myyjän, jota en ollut nähnyt kahteen vuoteen sairastumiseni aivokalvontulehdukseen jälkeen. Hänen kysymykset sai pysähtymään ajatusten eteen. Monesti olen miettinyt, että aika sairastumisen jälkeen on ollut "parempaa", vaikka sillä hetkellä siinä ajatuksessa ei todellakaan voinut nähdä yhtään mitään hyvää. Pelon tunnetta ei varmasti unohda ikinä, mutta silloin havahduin viimeistään miettimään mitä oikeasti haluan elämässä tehdä, jos tästä selviän. Selvisin ja sain uskomattoman paljon uutta sisältöä ja rohkeutta mennä juuri niitä asioita kohti, joita olen aina haaveillut. Voimaa kulkea hymyillen eteenpäin, vasten vastoinkäymisiä ja tuulia. Ja voin rehellisesti sanoa, että kaksi seuraavaa vuotta ovat olleet ihan elämäni parasta aikaa..

Vasten ihan sitä "perusarkea" huomenna päästään elokuviin ja syömään ilman lapsia, (kukas siitä nyt tykkäisi ;) Ihanaa viikonloppua myös täällä piipahtaneelle, tsempataan kaikki niitä omia unelmia kohti hymyillen ja myös toisiamme tukien!

Halauksin, Anni