Jomotusta, kipua ja särkyä!
En tiedä oliko sittenkään hyvä kökkiä kanootin alla kaatosateessa, sillä kamala korvatulehdushan siitä seurasi.. Ja niin kamala, etten enää yhtään ihmettele öisin korviaan itkeviä lapsia. Lähinnä olen miettinyt, kuinka pieni lapsi ylipäätään selviää tästä kivusta? Korvalääkäri kyllä valisti, että korvakäytävän tulehdus saattaa olla pahin kivuiltaan ja pistää kuulemma karskinkin miehen itkemään! Oma kipuni on ainakin ollut niin paha, että pelkkä hipaisu korvaan on liikaa ja öisin on ollut pakko kävellä ympäri kotia ja napata särkylääkettä. Jatkuva jomotus päässä, ihan kun pullossa eläisi pienen huminan saattelemana! Ja vaikka kyse on "vaan" korvakäytävän tulehduksesta, kyllä se on estänyt melkein kaiken toimimisen.. Ja koska yhden kerran on joutunut äkillisesti aivokalvontulehduksen takia sairaalaan, tietää myös kuinka elämä voi olla joskus niin pienestä kiinni!
Tiedän kyllä, että tämä sairaus on aika pientä verrattuna moniin muihin. Ja että viikon päästä kuulo on toivottavasti taas suht kunnossa ja elämä normaalia. Kummasti sitä taas muistaa, kuinka hienoa onkaan olla terveenä, elämässä ja arjessa kiinni. Kuinka ne pienet arkiset asiat onkaan niitä ihan parhaita.. Pihalla malvat on taas kukassaan, muutama oksa piti kantaa sisällekin piristämään!
Oi, oi - pikaista paranemista! <3
Omat kipuni yritän kantaa toisia kuormittamatta, mutta kun joskus oikein vihlaisee, saattaa vesi nousta silmiin. Mikäkö minua vaivaa, nivelrikko oikeassa polvessa, jonotan tekonivelleikkaukseen ja joskus tuntuu ettei sitä päivää tule koskaan..
Toivottavasti alkaa pian helpottamaan!
Kyllä sitä kummasti alkaa arvostamaan tervettäelämää, kun oikein kovasti jostain särkee... tsemppiä <3