Silmissä vielä tähtipölyä..

Eilen pääsin näkemään ensimmäisen kerran ystävän kaksiviikkoisen vauvan. Sain ottaa valokuvia ensihetkistä. Maailman kaunein näky, nukkuva vauva ja vastasyntyneen silkinpehmeä tukka. Tuota näkyä voisi katsella tuntikausia ja nuuhkia vauvantuoksuista pakettia! Kyllä se "vauvakuume" taitaa olla meillä naisilla ihan kroonista sorttia, eikä siinä taida olla mitään tekemistä järjen kanssa! Kun kerran on ollut vaikea saada lapsia, tietää varmasti, kuinka arvokas lahja pieni ihminen onkaan. Mikään ei ole itsestäänselvää, eikä koskaan voi suunnitella varmasti mitään etukäteen. Eikä kamalasti kannata, harvoin se elämä kuitenkaan menee juuri niin kuin on suunnitellut.

Kyllä kolmen vuoden lapsettomuus on jättänyt omat arpensa. Varmasti en koskaan unohda, kuinka paljon sitä odotti ja toivoi, että joskus vielä saisi lapsen kainaloonsa. Hoitaa ja helliä loputtomasti, rakastaa äärettömästi. Ja kuinka odotuksenkaan aikana ei uskaltanut tehdä suuria hankintoja, kun pelkäsi että kaikki hajoaa. Yhden kerran oli ehtinyt ostaa jo muutaman vauvanbodyn ja silloin kaikki vietiinkin pois. Kuinka paljon se satutti, kun oli niin paljon odottanut ja iloinnut, yhtäkkiä kaikki olikin melkein kuin unta. Koko raskauden kuljin kotidoplerin kanssa, että voi tarkastaa vauvan sydänäänet vauvan ollessa rauhassa. Niin paljon pelkoa lapsettomuus aiheutti, kun tiesi, että kaikki voidaan viedä pois sekunnissa. Jokainen hetki voi muuttaa ihan kaiken. 

"Jos en olisi syntynyt
enkä olisi tässä,
olisinko tyhjä paikka
pilkkopimeässä?

Jos en olisi syntynyt,
olisinko missä?
Yksinäinen pisara
meren syvyyksissä?

Olisinko tuuli
tai häivähdys hento,
perhosen kepeä
siivenlento?

Jos en olisi syntynyt,
olisinko tähti,
joka kauas kodistaan
luo ystävänsä lähti?

Jos en olisi syntynyt,
enkä olisi täällä,
olisinko kaipaus
sydämesi päällä?

Olisinko hellyys,
kuin pehmeää lunta,
sydämesi
ihanaa unta?"

-Anna-Mari Kaskinen

Enkä ikinä unohda, kun syliin laskettiin niin kauan odotettu ja toivottu tyttö.

Kuinka sitä uskalsi vasta iloita kunnolla, kun sai laskea kymmenen sormea ja kymmenen varvasta. Niin täydellinen pieni ihminen, juuri sellainen jota oli suurimmissa haaveissa ajatellut. Kiitollisuus oli valtava.

Ja tervetuloa uusille blogin lukijoille & kiitos ihanista kommenteista! Olen kyllä onnekas, kun on tuollaisia lukijoita! Muistakaa päivittää blogin uusi osoite myös itsellenne.

Halauksin, Anni

Kommentit (12)

Vierailija

Kaunis kirjoitus! Tiedän niin tunteen. Nyt kahden lapsen äitinä en voisi olla onnellisempi noista nupuista. Mutta se arpi lapsettomuudesta ei katoa kai koskaan. Kummasti ne ajat nousevat mieleen kun näkee ihan pieniä vauvoja

Sulla on ihana blogi. Bongasin sen kodinkuvalehden jutusta ja koukkuun jäin!

 

Vierailija

Aivan ihana kirjoitus. Meillä on myös ollut omat haasteet lapsien saamisessa, mutta onneksi silti neljä ihanaa on meille annettu.  Ihania vauvakuvia.

Vierailija

Ihana kirjoitus. Tuo on niin totta. Meilläkin neljä vuotta lapsettomuutta takana, enkä siitä kovin yleisesti puhu, koska ihmiset joko kyselevät ollaanko yritetty sitä tai tätä, tai vaihtoehtoisesti välttelevät koko aihetta. Ystäväpiirissänikin on useammilla ollut vaikeuksia, vähemmän on niitä, jotka ovat heti saaneet vauvan. Toivottavasti meilläkin joskus tärppää..

Vierailija

Tämä koskettaa syvältä joka kerta.... ensi kuussa viettelemmekin pikkumiehen 1-vuotis syntymäpäiviä

Vierailija

Minullakin 3 jo isompaa lasta.Mutta kylla se ensi kokemus kun saa vauvan syliin on aina ainutlaatuinen.Mutta tosiaan mikaan ei ole itsestaanselvaa ,nimittain mun tytolla oli 9 varvasta kymmenen sijaan ja muutenkin toinen jalka ei ole kehittynyt samalla tavalla terveen kanssa.Kylla sen terveyden ymmartaa vasta kun on itella lapsella vamma.Nyt jo kaikki leikkaukset ja hoidot takana kun tytto on jo teini mutta helppo lapsuus ei ollut tytolla eika meilla vanhemmillakaan.Mutta iloitaan ihan jokaisesta lapsesta ja hetkesta heihan kanssaan.Tosi kiva blogi sinulla.

Vierailija

<3 Voi mikä kirjoitus ja mikä vauva. 

Itselläni ei vielä ainuttakaan lasta ole, mutta kylläpä sitä aina välillä ajattelee, että entä jos ei onnistukaan asiat sitten kun päättää lapsen tosissaan haluta...ei saisi olla milloinkaan liian varma ja pitää asioita itsestään selvinä. Toki parasta on aina toivottava.

 

Oma pikkusiskoni on kuollut noin kuukauden ikäisenä kätkytkuolemaan ja olen kyllä miettinyt miten äiti ja iskä ovat siitä selvinneet.

Vierailija

Koskettava kirjoitus. Niin se on, että ei niitä lapsia tehdä, ne saadaan lahjana eikä se aina ole ihan yksinkertaista. Kylläpä on kaunis vauva ja kauniit kuvat! ♥

Vierailija

voi tiedän mikä kirous lapsettomuus on, itse halusin lasta melkein kaksikymmentä vuotta ennenkuin sen arvokkaan aarteen sain ja just semmoisen lapsen minkälaista olen aina halunut

Vierailija

Aihe on liian arka, koskee ihan liikaa puhua siitä muiden kun niiden muutamien ystävien kanssa. Kyllä tässä reilun kolmen vuoden aikana on itseään valmistellut jo siihen etteivät kaikki saa koskaan lapsia, kaikkien syliä ei vain ole tarkoitettu täytettäväksi :( 

Vierailija

Toista lasta toivoimme ja odotimme 7 pitkää vuotta...nyt viikon päästä pikku poika täyttää vuoden. Ihanaa!!!! Lapsen, pienen lapsen kaipuun pystyi peittämään kuoren alle, mutta murtui näihin tyttäreni sanoihin kun hän oli pieni..."ei äiti kaikki saa lapsia vaikka ne kuinka rakastaa..." JA "minä olen noin yksinäinen lapsi...."

Vierailija

Miettikää miten hauskaa täällä olisi kun kaikki naiset saisi 10 lasta... jep, mahtaisi tila loppua, luontoon olisi kiva mennä vaan kaikki rakennettu ja autoja jonokaupalla joka paikka täynnä, en halua teidän unelmia riistää, mutta lapsettomuudella ja omaehtoisesti lapsen teosta kieltäytyvilläkin on oma arvonsa, täysin mitätön sellainen nykyihmisten silmissä, mutta arvo kuitenkin - jos nyt yhtään välittää puhtaasta luonnosta ja polusta minne ei kuulu liikenteen jytinä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Anni Lehto on intohimoinen DIY-ideoiden toteuttaja ja ammatiltaan kädentaitojen ohjaaja. Huvikumpu-blogista löydät ideat suloisimpiin juhliin, leivontaan ja koristeluun. Kesällä pihan keittiöpuutarha herää eloon ja pihan lettuliiterissä valmistuvat parhaat herkut! Välillä blogissa piipahdetaan sisustuspuodeissa, reissuilla ja käsityötapahtumissa. Huvikummussa asustaa myös remppataitoinen mies, kolme lasta, Lilli-kissa ja Ransu-koira. 

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiinBloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012

Instagram