Saari- mikä ihana paikka yksinäisyydessä!

Siellä me oltiin, ihan ylhäisessä yksinäisyydessä yhdessä. Ja vaikka kuinka paljon nähtiin ja koettiin. Tuonne saarelle odotettiin pääseväämme koko pitkän talven päivät. Ja odotus kannatti! Esikoinen otti "siivet" alleen ja polskaisi uimaan ensi kerran ja koki mieletöntä riemua onnistumisestaan. Istuttiin nuotiolla kolmen sukupolven voimin, paistettiin muurikkalettuja ja pohdittiin elämää. Yksinäisyydessä ilman mitään ylimääräistä, yhdessä.

Rakastan joka kiveä tuolla saarella, pieniä aaltojen hiomia kallioita joiden päällä voi maata ja unohtaa koko muun maailman yhdessä. Puita, jotka suojelevat kallion tuulilta. Saarta, joka on ihan keskellä ei mitään!

Rakkaus tarvitsee saaren
jolla kukaan muu ei asu
selvitäkseen hengissä
Saari ei ole samaa maata kuin maa,
saari on omansa, muuta maata
Saari on enemmän merta ja taivasta,
sen maa enemmän maata
Siksi rakkaus tarvitsee saaren
jolla kasvaa ja lisääntyä
Saari ei ihmettele, ei kysele, ei tuomitse
Mitä saari ei tiedä, sen se kysyy
vedeltä, ilmalta ja tuulelta
Saarella on viisaita ystäviä
joiksi luetaan myös rakkaus
Saaren rannalta voi nähdä sen paikan
minne kukaan ei koskaan pääse
Saarella on aina perillä
mikä merkitsee kaipauksen kaipausta,
odotuksen odotusta, jotakin enemmän
kuin ihmiseen mahtuu
Rakkaus tarvitsee saarta
Saari on toista maata, parempaa, luvattua
Minne tahansa menemmekin,
saarelta emme koskaan poistu, emmehän?

Tommy Tabermann