Isovanhempien puhe kastepäivänä, suvun uusimmalle tulokkaalle. Tähän kauniiseen tekstiin ei kyllästy koskaan.

"Synnyit kuukausi sitten aurinkoisena päivänä. Sinulla oli kymmenen sormea ja kymmenen varvasta. Olit juuri täydellisen pituinen ja kokoinen pieni poika. Teit äidistäsi ja isästäsi vanhemmat toista kertaa. Sinulla on lähelläsi monta aikuista; enosi, setäsi, tätisi ja isovanhempasi. Teit meistä isovanhemmat neljännen kerran ja serkkujakin sinulla on jo neljä. Tervetuloa maailmaan! Ainakaan sinulta ei rakkautta puutu, meitä on siis monta yhtä kohden, sinua varten.

Olet aina enemmän kuin osiesi summa. Siinä rakkaus ei jätä sinua ikinä yksin. Siinä, missä joku näkee vain repaleita, me näemme vahvan verkon. Sillä verkkohan koostuu reikiintymällä, silmukat syntyvät tyhjäksi tilaksi lankojen väliin, eikä elämä haperoidu elämisestä vaan lujittuu. Murtuneessa sydämessä on aina eniten tilaa. Tämän suojaverkon läpi sinä et koskaan putoa kipeästi maahan. Siinä, missä joku alkaa päivitellä nykymaailman menoa, me päivitämme muinaista ihannoitua yhteisöllisyyttä tähän aikaan ja elämäntapaan. Sillä maailman sivut suvut ovat tukeneet, kun perheet ovat hajonneet, ja perheet ovat olleet tukena, kun yksilöt eivät ole jaksaneet. Yksin ei ole vahva. Tämän ketjun avulla ankkuroidut vaikka minkälaisessa myrskyssä.

Äitisi eivät ole koskaan päässeet vähällä, eivät sukupolvia sitten, eivätkä vastedeskään. Jokainen on tehnyt parhaansa, onnistunut, epäonnistunut, rukoillut ja raivonnut, iloinnut ja itkenyt. 

Tulee aika, jolloin maailman kaksi tyhmintä ihmistä on sinun mielestäsi äiti ja isä. Tulee aika, jolloin aikuisenakin huudat äitiä. Tulee aika, jolloin sinua katsoo peilistä isäsi. Tulee aika, jolloin ymmärrät, että vaikka yksi plus yksi on yksi, se yksi on ainutlaatuinen.. Tulee aika, jolloin haluat olla puolet kahdesta, joka silti olisi yhteensä yksi. Kunpa saisit kokea, että elämä ei ole nollasummapeli, jossa on vain voittajia ja häviäjiä. Rakastaminen ei ole miinus vaan kertolaskua; yhdelle lapselle tuhlattu rakkaus ei ole toiselta pois. Sama nyt jo edesmenneen isoisäsi sanoin, "rakkaus ei ole kuin kakku, josta yhdelle leikatessa muille jäävä osa pienenisi."

Toisena sunnuntaina syyskuussa, läheistenpäivänä- niin sinulle, kuin vanhemmillesikin yhdessä ja muille sinun kanssasi ja maailmalle. Äärettömän ihanaa."  Mukailtu tekstistä; Äidin Laskuoppi, Hilkka Olkinuora. Aamulehden sunnuntaivieras.