Kun elämä meinaa mennä niin lujaa, ettei ehdi pysähtyä edes ajattelemaan...

Tämä video pysäytti minut ja kaikki kiireet unohtuivat.

Meidän suunnitelmat viikonlopun suhteen muuttuivat kokonaan, mutta osaksi myös siksi, että kroppa sanoi stopin ja flunssa iski kuumeineen päälle! Kai se on myös kehon oma tapa sanoa, että nyt on aika pysähtyä. Aikamoista "pää kolmantena jalkana juoksemista" viime viikko olikin ja huomaan itsekin syyllistyneeni lasten hoputtamiseen ihan liian tiukkapipoisena! Tuli kyynel silmään, kun katsoin videon. Laulu, jonka aikuinen on tehnyt aikuisille saa ihan uuden muodon lapsen laulamana. Miltä lapsesta tuntuu jatkuvan kiireen keskellä?

Milloin olen viimeksi pysähtynyt lapsen viereen ja tehnyt mukana vaikkapa hamahelmillä? Ei tehty puutarhatöitä, eikä maalattu pöytää tai liuskekivilattiaa. Tehtiin juuri niitä asioita, mitä lapset halusivat ja omat voimat antoivat myöden. Istuttiin toistemme vierellä ja kuunneltiin. Suljettiin korvat ja silmät kaikelta draamalta ulkopuolella ja unohdettiin kokonaan ajatus kiireestä. Ajatushan se vaan on, sillä mikä ihmeen kiire meillä edes onkaan?

Haluanko katsella valokuvia myöhemmin ihaillen kuvien kaunista esteettisyyttä ja muistellen kiireen tuntua kuvien ottamisen hetkellä. Vaiko tunteen siitä, että tämä hetki oli mukava, halusin tallentaa sen valokuvaksi ja minulla oli oikeasti aikaa. Tänään en voi tarjota hienoja kiiltokuvamaisia valokuvia valmiista puutarhasta ja liuskekivilaatoitetusta pihakeittiöstä. Sillä me tehtiin hamahelmiä, pelattiin ja herkuteltiin. Hoidettiin flunssaa pois ja nautittiin yhdessäolosta.

Niin, miksi edes kiirehdin ja se kaikista tärkein meinaa unohtua. Kun kiire katoaa, se ihan tavallinen arkikin näyttää taas kauniilta. Miten puhun lapsille? Onko puheeni jatkuvaa äkäisen kuuloista hoputtamista ja kiirehdinkö aina uuteen hommaan? Vai puhunko lempeästi ja hyväntuulisena? Niin, että se hyvä olo tarttuu kenties toisiinkin. Onko minun vierelläni hyvä olla?

Minun arkeni on toisen lapsuus. Kaikesta jää pieni muistijälki ja jokainen kosketus, sekä puhe säilyy ihon alla. En halua, että se arki jättäisi tunteen jatkuvasta kiireestä ja tiukkapipoisesta hoputtavasta äidistä, jolla ei ole ikinä aikaa pysähtyä tavallisten asioiden äärelle. Kun kaikki kiire unohtuu, olo on kuin isomummulla kylässä istuessa. Kuunnellen kaappikellon tasaista tikitystä ja haistaen vastaleivotun pullan ja kahvin tuoksun. Ja muistaen sen loputtoman ajan, minkä isomummo oli valmis antamaan meille lapsille. Toivottavasti minulla olisi edes pieniä palasia siitä.

Tällaisia keveitä sunnuntai illan pohdintoja täällä!

Halauksin, Anni

Kommentit (3)

helena

Itse olen ollut osittain tämän vuoden vuorotteluvapaalla juuri tuon fiiliksen takia. Olen ihmisenä nopea, määräilevä ja touhukas. En tahdo olla sellainen äiti, varsinkin jos siihen lisätään vielä oikea kiire. Minusta tulee kaamea. 

 

Ihana kirjoitus, ymmärrän niin hyvin tuon ja silti siihen pitää joka päivä itseään tsempata. Alakouluikäiset lapset tarvii aikuista, joka on paikalla eikä koko ajan kiirehdi jonnekin. Ensi syksynä kun lähden töihin, toivon, että pystyn silti pysähtymään arjessa ja ajattelemaan "kerkeen tehdä tuon asian myöhemminkin" ja nyt keskityn tähän hetkeen lapseni kanssa <3 -ainakin joka toinen kerta.

Tiinaäiti

Oi kun oli ihana ja koskettava kirjoitus! Täysin samaa mieltä ajatustesi kanssa ♥

Minsku

Itsekin muistan mummoani, jolla ei ollut koskaan kiire - huolimatta tekemisen määrästä. Hänen luonaan aika jotenkin pysähtyi ja tuli aina levollinen olo. Mihin ihmeeseen me nykyihmiset olemme sen taidon hukanneet? Oma tyttöni on jo aikuisuuden kynnyksellä, mutta miten surulliselta kuulostaakaan, kun kuulee kuinka vanhemmat kaikkialla käskyttävät ja hoputtavat lapsiaan koko ajan.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Anni Lehto on intohimoinen DIY-ideoiden toteuttaja ja ammatiltaan kädentaitojen ohjaaja. Huvikumpu-blogista löydät ideat suloisimpiin juhliin, leivontaan ja koristeluun. Kesällä pihan keittiöpuutarha herää eloon ja pihan lettuliiterissä valmistuvat parhaat herkut! Välillä blogissa piipahdetaan sisustuspuodeissa, reissuilla ja käsityötapahtumissa. Huvikummussa asustaa myös remppataitoinen mies, kolme lasta, Lilli-kissa ja Ransu-koira. 

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiinBloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012

Instagram