1.8.2014 klo 18:21
"ÄIti mikä tuo oikein on? Ai PUHELIN?"
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/full_dsc06320.jpg.jpg?itok=pv8o4TPV)
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/full_dsc06330.jpg.jpg?itok=2Kf-m_K8)
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/full_dsc06486.jpg.jpg?itok=czOCEqxa)
Lapsilla oli ihmetys valtava; "Tämäkö on puhelin?" ja "Miten sillä soitetaan?".. Eikä tästä ole niin kauan aikaa, kun tällaisella itsekin veivattiin numeroita ja odotettiin vastaako kukaan. Mietittiin onkohan sitten edes ketään kotona vai jossain ulkona? Ja jos ei vastannut puhelimeen, niin ehtihän sitä sitten myöhemminkin soitella..
Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan :)
Meillä se oli telkkuhuoneessa - siinä oli sitten "kiva" rupatella kaikkien kuullen jos vaikka joku poika sattui soittamaan :D Ei ole samaa "ongelmaa" nykyteineillä ;) t. Peppi Pikku-ketun puuhamaasta
Poikani ollessa ala-asteella hänen huoneessaan oli kiekkopuhelin.Pojan luokkakaverin ollessa käymässä hänen piti soittaa äidilleen,mutta sitten tuli ongelmia.Huoneesta kuului:miten tätä käytetään ??? Kyllä nauru maittoi silloin ja vielä myöhemminkin.Näppäinpuhelimet olivat silloin yleisempiä :-)