"ÄIti mikä tuo oikein on? Ai PUHELIN?"
Lapsilla oli ihmetys valtava; "Tämäkö on puhelin?" ja "Miten sillä soitetaan?".. Eikä tästä ole niin kauan aikaa, kun tällaisella itsekin veivattiin numeroita ja odotettiin vastaako kukaan. Mietittiin onkohan sitten edes ketään kotona vai jossain ulkona? Ja jos ei vastannut puhelimeen, niin ehtihän sitä sitten myöhemminkin soitella..
veden ympäröimänä, keskellä järveä.
Saatiin olla yksi yö "viiden tähden" hotellissa keskellä järveä.. Jokapuolella vesi, musiikkina yöllä veden äänet, linnut, puut ja tuuli. Aaltojen silittämät kalliot, joilla voi aamulla lämmitellä ja pulahtaa uimaan. Auringonlasku ja nousu, yöllä tähtitaivaan alla yhdessä. Ei mitään parempaa paikkaa lastenkaan mielestä, kun oman perheen syli ilman mitään ylimääräistä, ilman aikatauluja. Ei siihen paljon tarvita. Aamupalaksi tulen paistamia räiskäleitä, ihan niin kuin viiden tähden hotellissa! Kesäyölle kiitos..
Jos voisin jäädä tähän, kun kaikkialla soi,
kun niitty usvan alla hiljaa unelmoi.
Jos voisin jäädä tähän, kun laulaa kesäyö,
kun tuoksuu tuore heinä ja alkaa tuulen työ.
Ja vaikka en voi jäädä, se kaikki minuun jää,
yökehrääjän ääni kaislan hento pää.
Anna-Mari kaskinen
Ja ruusukylpyä suloisille jaloille..
"Filosofi Demokritos arvioi sen olevan onnellinen, joka ei sure sitä mikä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on."
"Platon määritteli onnellisuuden hyvän saavuttamiseksi pysyvästi. Onnellisuus on Platonilla tavallaan rakkauden jatke. Rakkaus on kaipuuta hyvään, joka puuttuu. Rakkauden kohdetta ei voi tämän määritelmän mukaan saavuttaa, mutta onnellisuus on lopulta muoto johon rakkaus voi johtaa."
"Aristoteles käsitteli onnellisuutta (kreik. eudaimonia) kirjassaan Nikomakhoksen etiikka. Aristoteles oli sitä mieltä että onnellisuus on elämän päämäärä, ja niin kauan kuin yksilö pyrkii hyvyyteen, hyvät teot seuraavat itsestään tästä kamppailusta, tehden yksilöstä hyveellisen ja siten onnellisen."
"Psykoanalyysin perustajan Sigmund Freudin mukaan rakkaus ja työ ovat tärkeimmät onnen lähteet."
Nämä ajatukset löytyivät Wikipediasta, kovasti tuota onnellisuutta on pohdittu joka puolella viime päivinä, joten päätin itsekin tarttua aiheeseen. Kaikkeen onneensa ei tietysti voi itse vaikuttaa, mutta paljon onnellisuudessa on usein myös omasta asenteesta kiinni. En varmasti ikinä unohda tunnetta, kun huomasin, että elämä jatkuukin, vaikka kerran jouduin huonojen ennustusten saattelemana sairaalaan. Pelkkä lasten rutistaminen kainaloon, yhdessä tekeminen ja liikkumaan pääseminen tuntui ihmeeltä. Kiitollisuus oli valtava, kun sai elämään jatkoa ja maailma näytti aika upealta paikalta täynnä MAHDOLLISUUKSIA!
Ja toisaalta kokemus myös antoi rohkeutta tehdä juuri niitä asioita, mitkä kokee itselleen tärkeiksi, piittaamatta muiden mielipiteistä. Mielipiteitähän aina löytyy suuntaan jos toiseen, mutta omaa suuntaani ei kukaan muu voi tietää tai sanoa. Ja kyllä siihen onneen kuuluu myös pettymykset ja vastoinkäymiset, juuri niiden kautta ne hyvät päivät vasta ovatkin jotain! Mikään elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista, eikä tarvitsekkaan.. Kuitenkin elämää on hieman mukavampi tallata eteenpäin hymy huulilla ja jakaen hyvää, mikäli siihen annetaan mahdollisuus. Meidän koti on täynnä pastellivärejä ja vaatteet iloisia kuoseja, koska ne vaan tuovat hyvää mieltä meille harmauden sijasta. Pieniä valintoja, jotka vaikuttavat arkeen, uskallusta kulkea juuri siihen omaan suuntaan! Myös rakkauden ja työn toivon lasteni löytävän kuunnellen omaa sisimpäänsä ja luottaen omaan ääneensä!
Hellepäivien kunniaksi viilennettiin ja hemmoteltiin jalkojamme ruusukylvyllä. Reseptin tähän ruusukylpyyn ja onnenhetkeen löydät täältä, klik.
"i have decided to be happy because it is good for my health." Voltaire
Koti rempsallaan ja kesämenoja..
Näitä valokuvia katsoessa voisi ajatella, että ihanan kiireetöntä! Mutta kyllä todellisuus on ollut viikonlopusta lähtien jotain ihan muuta. Täällä suunnalla on ollut melkein niin kiireistä, että voisin hörppiä itseni kunniaksi mitallikahvit ;) Ensi vuoden opintosuunnitelmia, lasten menoja, yövieraita ja työjuttuja sen perusarjen ja lastenhoidon lisäksi. Toisaalta kun tarkemmin ajattelee, kaikki kiire (ainakin suunnilleen) on ihan itsestä lähtöisin, koti nyt voi olla vähän aikaa (kesän) rempsallaan ja kauniit kukatkin kuihtua maljakkoon. Kai se kuitenkin on tärkeintä, että ehditään olla yhdessä ja tehdä näitä juttuja ja valvoa nuotiolla yömyöhään ystävien kanssa. Ehtii sitä sitten talvella taas nukkua! :)
Televisiokin on pysynyt kiinni tiukasti jo KAUAN ja kaiken "kiireen" keskellä oli pakko muistaa kerätä mansikatkin talveksi talteen ja tehdä valkosuklaamansikka jäätelöä! Jäätelön reseptin löydät täältä- klik. Reseptiin lisättiin vielä yksi levy raastettua valkosuklaata, slurps :) Koti on toiminut lähinnä varikkona ja varastona, jossa käydään hakemassa uudet kamppeet mukaan ja taas mennään! Mutta kyllä nämä helteiset päivät ja kesäyöt ovat jotain niin erityistä, että niistä pitää ottaa kaikki irti! Tänään illalla luvassa kajakkimelontaa ystävän kanssa, aijon nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta!
Anni Lehto on intohimoinen DIY-ideoiden toteuttaja ja ammatiltaan kädentaitojen ohjaaja. Huvikumpu-blogista löydät ideat suloisimpiin juhliin, leivontaan ja koristeluun. Kesällä pihan keittiöpuutarha herää eloon ja pihan lettuliiterissä valmistuvat parhaat herkut! Välillä blogissa piipahdetaan sisustuspuodeissa, reissuilla ja käsityötapahtumissa. Huvikummussa asustaa myös remppataitoinen mies, kolme lasta, Lilli-kissa ja Ransu-koira.
Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.
Muistan :)
Meillä se oli telkkuhuoneessa - siinä oli sitten "kiva" rupatella kaikkien kuullen jos vaikka joku poika sattui soittamaan :D Ei ole samaa "ongelmaa" nykyteineillä ;) t. Peppi Pikku-ketun puuhamaasta
Poikani ollessa ala-asteella hänen huoneessaan oli kiekkopuhelin.Pojan luokkakaverin ollessa käymässä hänen piti soittaa äidilleen,mutta sitten tuli ongelmia.Huoneesta kuului:miten tätä käytetään ??? Kyllä nauru maittoi silloin ja vielä myöhemminkin.Näppäinpuhelimet olivat silloin yleisempiä :-)