Päivä, josta joskus vain haaveilin

Äitienpäivä tuo mieleen aina myös muiston siitä, kuinka se joskus tuntui pelkältä haaveelta. Jokainen kysymys tulevien lasten lukumäärästä satutti. Hammasta purren, menetysten keskellä toivoin salaa ja pelkäsin, että se toive ei ehkä ikinä toteudu.  

Pelko meni ohi. Tänä päivänä kiitollisuus on valtava, kun saa rutistaa kaksi pientä kainaloonsa. Olla syli, joka tarpeen tullen lohduttaa. Olla jollekin koko maailma ja äiti, joka muka tietää ihan kaikkiin kysymyksiin vastauksen. Aina. 

Tässä äitienpäivässä parasta on ollut kahden lapsen malttamaton odotus siitä, paljastuuko äitienpäiväksi tehty yllätys etukäteen. Ja jatkuva kysely; "et arvaa, mitä me on sulle askarreltu. Ei kerrota vielä- arvaatkos..?"