Tämän blogin ensimmäinen resepti tulkoon pienestä kirjasesta nimeltä "What Mrs. Fisher Knows About Old Southern Cooking", eli "Mitä Rouva Fisher tietää perinteisestä etelävaltioiden ruoanlaitosta".

Abby Fisher syntyi vuoden 1832 paikkeilla Etelä-Carolinassa. Vanhemmiksi mainittiin tummaihoinen äiti ja ranskalaissyntyinen isä, eli pikku-Abby oli ilmeisesti orjan ja plantaasiomistajan tytär ja näin ollen orja itsekin. 1860-luvulla Abby meni naimisiin ja perheeseen siunaantui ajallaan 11 lasta, ja kirjassa annetaankin resepti vauvanruokaa varten.

1865 päättynyt Yhdysvaltojen sisällissota johti orjien vapauttamiseen, ja joskus sen jälkeen Fisherien perhe lähti taittamaan vaivalloista matkaa länteen uutta elämää kohti. Matka kesti varmasti aikansa. Junayhteys länteen oli tällöin jo olemassa, mutta saattoi olla perheelle liian kallis. Todennäköistä on siis että matka kuljettiin etappi kerrallaan vankkureiden avulla. 1870-luvun lopulla Abby synnytti lapsen Missourissa, ja vuoden 1880 väestölaskennan mukaan perhe asui San Franciscossa, Kaliforniassa. Täällä Abby asui ainakin vuoden 1910 väestönlaskentaan asti, mutta viimeistään 1920 hänen miehensä merkittiin leskeksi.

San Franciscossa Abby Fisher elätti perheensä niillä taidoilla jotka hän oli oppinut orja-aikanaan omistajansa keittiössä. Hän perusti yrityksen joka möi hilloja, kastikkeita ja muita säilykkeitä. Abbyn tuotteet saivat suotuisan vastaanoton ja voittipa rouva palkintojakin, vuosina 1879 ja 1880 paikallisissa näyttelyissä. Tästä rohkaistuneena, ja huolimatta siitä että hän ei ollut koskaan oppinut lukemaan tai kirjoittamaan, rouva Fisher päätti julkaista reseptikirjan. Kaikki keittiö-osaaminen oli siis muistissa ja hyppysissä. Kirja syntyi sanelun tuloksena ja ilmestyi 1881. Siinä on 160 reseptiä jotka kattavat esipuheen mukaan "35 vuoden kokemuksen keittojen, gumbojen, kilpikonnamuhennosten, lihamuhennosten, paistien, leivonnaisten, piiraiden ja keksien, hyytelöiden, säilöttyjen vihannesten ja hedelmien, kastikkeiden, jäätelöiden ja hillojen valmistamisessa".

Itse en uskalla ihan heti lähteä hyytelöä keittämään, kilpikonnamuhennoksesta puhumattakaan, joten valitsin kokeiltavaksi kiinnostavan näköisen inkiväärikakun.

Kuten vanhoissa keittokirjoissa on usein tapana, aineksia ei listata erikseen reseptin alussa vaan resepti täytyy lukea hyvin tarkaan ja ajatuksella. Tähän kakkuun tarvitaan seuraavat ainekset:

1 pint eli 4,7 dl melassia

1 quart eli 1,1 litraa jauhoja

½ teacup eli 5 rkl ruskeaa sokeria

1 teacup eli 1½ dl eli noin 130 g voita

1 rkl kanelia

2 rkl inkivääriä

1 teacup eli 1½ dl hapanta maitoa

1 tl soodaa

3 kananmunaa

Melassia saa kyllä ostaa joistakin kaupoista Suomesta, mutta minulla ei sitä nyt ollut käytettävänä. Tumma siirappi kelpaa kuitenkin hyvin vaihtoehdoksi, ja sepäs vasta hauskan näköistä on kun puristat melkein puoli litraa siirappia taikinaan. Tummaa sokeria löytyy vaikka minkälaista, enkä ole ihan varma mitä se tässä tapauksessa on ollut, mutta päätin käyttää nk. intiaanisokeria. Reseptissä puhutaan hapanmaidosta, millä yleisesti ennen jääkaappien keksimistä tarkoitettiin hieman huonoksi mennyttä maitoa. Minä käytin piimää - sillä tuskin on suurta vaikutusta makuun, mutta koska kohotusaineena kakussa käytetään ruokasoodaa ei pelkkä maito sovellu kovin hyvin korvaavaksi nesteeksi.

Tämän jälkeen resepti on mukavan suoraviivainen. Vaahdota sokeri ja voi, lisää sen jälkeen muut ainekset sekoittaen. Rouva Fisher kehottaa paistamaan pitkulaisissa muoteissa, ja käytinkin kahta noin puolentoista litran vetoista suorakulmion muotoista vuokaa. Tämän jälkeen reseptin seuraaminen meni arvaukse puolelle. Rouva Fisher olisi melko varmasti oppinut paistamaan kakkuja puu-unissa, ja vuonna 1881 hänellä on saattanut olla kaasu-uuni käytössä. Siksi hän ei sen tarkemmin kerro mitään paisoajasta tai lämmöstä, koska oletus on ollut se että kokki tuntee oman uuninsa ja tietää miten sitä lämmittää ja kuinka kauan kakkua paistaa. Laitoin uunin lämmöksi 175 astetta ja noin tunnin paistoajan jälkeen kakut näyttivät hyvän värisiltä.

Arvaus osui ilmeisesti oikeaan, koska lopputulos oli makoisa ja mehevä kakku. Inkivääriä taikinaan kuului laittaa sen verran että vähän hirvitti, mutta lopuksi kakku ei kuitenkaan maistunut liikaa inkiväärille. Kahvittelemaan saapunut amerikkalainen ystävä, joka tietää yhtä sun toista etelävaltioiden ruokakulttuurista, ei nyrpistänyt nenäänsä joten eiköhän tämä ihan hyvin mennyt.

Kommentit (2)

Pii
Liittynyt29.2.2016

Aiwan mahtava tarina. Minullakin on pula-ajan keittokirja pitäisi varmaan kokeilla jotain. 
 

Jokainen voi olla kokki

Rva Hindle
Liittynyt15.5.2016

Kiva että tykkäsit! Minä keräilen vanhoja keittokirjoja ja tarkoitus olisi testailla blogia varten vähän kaikenlaista.

Seuraa 

Rva Hindlen keittiössä kokeillaan menneiden vuosisatojen reseptejä ja pohditaan samalla ruokakulttuurin historiallisia kiemuroita.