Maanantai ja hirveä sokerinhimo - mitä silloin pitää tehdä. Lähteä tietenkin avantouimaan! 

Keskustelin päivällä ystäväni kanssa avantouinnista ja hän kannusti kokeilemaan lajia. Olen ollut kovin epäileväinen avantouintia kohtaan. Sehän on kylmää ja märkää. Olen myös hetken päähänpistoista elävä ihminen, joten illan saapuessa nakkasin uimapuvun ja pyhkeen kassiin. Mielessä oli vain nyt tai ei koskaan. 

Tänään meni samalla reissulla avantouintineitsyys ja talviturkki Littoisten järveen. Turun lähistöllä on useampia avantouintipaikkoja, mutta Villa Järvelän sauna tuntui kutsuvalta. Se olikin todella mukava ja kodikas paikka. 

Yllätyin väenpaljoudesta, mitä paikalla oli. Uimisen tai pulahtamisen jälkeen sai melkein odottaa, että pääsi mukaan saunanlauteille. En ole tajunnutkaan, miten suosittua avantouinti on. 

En ole myöskään tiennyt, miten sosiaalisia suomalaiset ihmiset osaavat olla yllättävissä paikoissa. En tuntenut entuudestaan ketään paikalla ollutta, mutta silti ryhdyin juttusille useamman kanssa. Kyselin ensikertalaisen vinkkejä kokeneemmiltä konkareilta, ja he avuliaasti ja ystävällisesti neuvoivat. Saunanlauteilla lensi roisi huumori, johon kaikki pääsivät mukaan. 

Ystäväni jo ehtivät tiedustella fb:ssa, että millaista siellä nyt oli. Kokeneet konkarit kun aina hehkuttavat avantouintia. Pakkohan se on yhtyä kuoroon. Todella hieno kokemus. Suosittelen ehdottomasti ja varmasti käyn pulahtamassa vielä toistekin talven aikana. 

Mukana minulla oli uikkarit, uimakengät ja pipo päässä. Runsaasti juomavettä ja lämpimät vaatteet kotiinpaluuksi. Minulla tosin koko kroppa lämpeni mukavasti uimareissun aikana eikä kotimatkalla tullut vilu. 

Heti alkuun astelin laiturille ja kävin pulahtamassa. Kasvot laituria päin, rauhallisesti hengitellen. Sitten ylös ja saunaan. En ottanut kovinkaan kovia löylyjä, vaan kävin pulahtamassa uudelleen ja sitten kunnon loppulöylyihin. Mieli olisi tehnyt käydä ainakin vielä kerran avannossa, mutta ensikertalaisena yritin pitää itseni kurissa.

Kotimatkalla oli kyllä voittaja olo ja hymy huulilla.  

Viime kesänä opettelin uimaan luonnonvesissä. Tai sanotaan, että tykästyin uimaan niissä. Tykkään vedestä elementtinä, rakastan merta. Jostain syystä uiminen ei ole kuulunut kuitenkaan tähän kategoriaan. Uskon, että viime kesän runsas uiminen luonnonvesissä auttoi minua nyt kokeilemaan avantouintia. 

Syksyn 2018 viimeisen pulahduksen tein Kemiössä, missä veneilimme saaressa olevalle hiidenkirnulle. Tämä veneretki oli ollut pitkään haaveissani, ja olin todella onnellinen, että pääsin vihdoin näkemään tuon upean hiidenkirnun. 

Yhtään en ole yllätys hullu, joten kun mieheni sanoi, että pulahda - niin minähän pulahdin. Siellä polskuttelin hiidenkirnussa, mistä avautui upeat maisemat Saaristomeren kansallispuistoon. 

Veneretkemme hiidenkirnulle oli ikimuistoinen, sillä kotimatkalla näimme vielä hylkeen lähietäisyydeltä. Yksi upeimmista reissuista, jonka tulen muistamaan varmasti aina.  

Avantouintireissu olkoon retkihaasteen kohta 30. Retki avannolle.

Kommentit (4)

Merja-65
1/4 | 

Ehdottoman ihana kokemus kerta toisensa jälkeen. Aktiivisesti olen harrastanut viitisen vuotta. Aiemmin olin ehdottomasti vastaan, mutta hankittuani neopreenitossut, jotka suojaavat nilkat, niin rohkeus kasvoi. Kun kuuntelee kehoaan ja sen mukaan harrastaa, niin olo on kuin uudestisyntynyt joka reissun jälkeen. Sinne jäivät nivelkivut kylmään veteen.

MirkaM
Liittynyt6.1.2019

Kiva kuulla, että nivelkivutkin saa avantouinnilla kuriin. Aikamoiset terveysvaikutukset ihmiskehoon ja mieleen tällä tuntuu olevan. Mukavia uintireissuja! 

MirkaM
Liittynyt6.1.2019

Luonnon aistiminen eri vuodenaikoina kiinnostaa todella paljon. Uin kesällä samaisessa järvessä ulpukoiden keskellä ja nyt talvella pulahdin jäälauttojen seassa. Onhan nämä huikeita ja aivan täysin erilaisia kokemuksia kokemuksia! 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla