Kuinkahan monta kertaa olen aloittanut näitä blogitekstejä sanoilla: "onpa taas kulunut aikaa edellisestä kirjoituksesta". Tämä innostus on niin aaltoilua. Olen ollut aika väsynyt. Töitä on tullut tehtyä ahkerasti, mutta into on täysin hukassa. Olin jo tehnyt päätöksen irtisanoa itseni. Sitten sain ahaa -elämyksen, ja hainkin yhtiössä toista paikkaa reilun 80 kilometrin päästä. Päätin vielä antaa mahdollisuuden itselleni, ja yhtiölle.  Ja niinhän siinä kävi, että aloitan työt lokakuun alussa uudessa paikassa.  Matka on pitkä, ja en aio joka päivä sitä ravata. Poikaystäväni asuu puolessa välissä, joten hän saa minut seurakseen suhteellisen usein.

Muutin puolitoista vuotta sitten, ja mahdollisesti taas muutan. Jos siis viihdyn uudessa paikassa. Olen levoton sielu. Olen aina ollut ja tulen varmaan olemaan. Olen heittäytyjä. Teen ja sitten mietin,että mitä tuli tehtyä :). Mutta jokaisesta heittäytymisestä olen nauttinut. Ei sen ole väliä, jos muut ajattelevat, että teen virheen. En koe tehneeni virhettä elämän isoissa asioissa. Ja nyt on kyseessä iso asia, jos muutan. Vaihdan asuinpaikkaa lähes kolmenkymmenen vuoden jälkeen. Muutin 17.9.1993 pois kotikylästäni, ja en ole sitä koskaan katunut. Rakastan nykyistä kotiani, mutta en tätä kaupunkia. En tiedä mistä ahdistus kumpuaa, mutta haluan pois. Ehkä tuo lasten pois muutto vuosi sitten laittoi minut tuntemaan, että tämä on nähty. Toki ystäväni jäisivät tänne, mutta hädin tuskin ehdin heitä nähdä nytkään... Onhan noita puhelimia keksitty.

Muutto olisi kai elämäni 17. muutto. Olen siis levoton sielu. Mutta olen sen ansiosta nähnyt, kuullut ja kokenut paljon. Olen saanut näkökulmaa asioihin. Toiset tykkäävät tasaisesta elämästä, eikä se ole huono. Itse voin paremmin, kun teen kuten sydämessä tuntuu. Luotan vaistoihini. Muutto tuohon uuteen kaupunkiin ei olisi hyppy täysin tuntemattomaan. Olen kotoisin siitä läheltä, tuttavia, ystäviä, sukulaisia ja tyttäreni asuvat siellä. Olen palloitellut ajatusta monet kerrat, josko joskus muuttaisin sinne. Ehkä tämä on se askel!

Käytännössähän tämä kaikki tarkoittaa isoja asioita. Tutustun uuteen työtiimiin. Hengaan poikaystäväni luona paljon, mikä on meille ehkä uutta, näin etäsuhteessa olleina. Työmatka on pitkä, päivät venyvät. Jos muutan, muutan pienempään asuntoon, koska eläminen on kalliimpaa uudessa kohteessa. Näin ollen kalustus menee taas uusiksi :). Mutta näillä mennään, mietitään päivä kerrallaan. Olen siis levoton sielu.... Se ei laannu 50-vuotiaanakaan.

En tiedä miksi edes kirjoitin tästä aiheesta, ehkä se on vain omaa mielenpurkausta. Mutta ainakin kannustan heittäytymisiin, vaikka vähän pienemmässä määrin kuin minä :).

 

 

Kommentit (2)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden poismuuttaneen nuoren äiti, erään miehen naisystävä. Oman äitini sanoja lainatakseni: "Sarin elämästä tulee väkisinkin mieleen sana tuulitunneli." Paljon on sattunut ja tapahtunut, hyvässä ja pahassa. 

Kirjoittelen elävästä elämästä, ilman punaista lankaa, asioista suoraan niiden oikeilla nimillä.

 

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat