Ajelen 16-vuotiaalla Toitsulla, sellaisella hätspäkillä. Olen ajellut kyseisellä autolla vuodesta 2007. Ostin sen avioeron jälkeen. Sain kyllä erossa kalliin hienon auton, jonka ilolla laitoin lihoiksi ja sisustin uuden asuntoni niillä rahoilla. Kalliin auton pitäminen on kallista. Jokainen toki arvostaa erilaisia auton ominaisuuksia. Itse kyllä tykkäsin ajella sillä kalliilla autolla, mutta en ajatellutkaan, että haluaisin yksin maksella sen kuluja! Toitsu on velaton auto. Maksoin sen aikanaan äkkiä pois, laittamalla asunnon lainan koroille. En ole oikein koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka valittavat rahapulaansa ja samalla ajavat osamaksulla ostetulla 30 tuhannen euron autolla. Toki itsekin ostaisin uuden auton, jos olisi rahaa. Ehkä.

Toitsussa on edullinen vakuutus, vanha kun on, ei kannata enää täysiä vakuutuksia maksella. Toitsu ei ole juurikaan hajoillut, vaikka vanhus onkin. Tämä tuntuu osalle olevan syy ostaa uusia autoja, koska vanhat ovat koko ajan hajalla. No eivät ole. Tai riippuu, minkä koslan ostat. Viime katsastuksessa tuli korjauskehotus parista ruostepilkusta, joita en ole vielä hitsauttanut. Olisi kyllä pitänyt jo pari kuukautta sitten. Ajelen nykyään niin vähän, etten oikein ole perehtynyt asiaan. Poikani lainasi autoani pariksi viikoksi, ja kehoitin sanomaan mahdollisille poliisi-ihmisille, että mutsi unohti kertoa mokomasta asiasta.

Olen välillä leikitellyt ajatuksella, että myyn autoni pois. Kyllähän sitäkin ilman pärjäisi, mutta mutta.... Tällä hetkellä tarvitsen autoa, koska otan lisätyövuoroja vastaan välillä jopa 80 kilometrin päästä kotoa. Lisäksi poikaystävä asuu niin korvessa, ettei sinne mennä julkisilla. Meidän tapailut on muutenkin vähän haasteellisia, kun tehdään niin epäsäännöllistä työtä molemmat. Kalenteriin merkkaillaan työvuoroja ja vertaillaan niitä. Sitten mietitään, että nähdäänkö viikon vai kahden kuluttua. Niinpä pidän autoni. Kuten aiemmin tuossa mainitsin, että poikani lainasi autoani pariksi viikoksi. Kyllähän siinä huomasi, että onhan se auto helpotus arjessa. Kovilla pakkasilla tuntui salaatin ostaminenkin olevan ylivoimaista :). No kyllähän sitä ilman salaattiakin pärjää, jos niikseen tulee. Mutta kyllä sitä tuli muutaman kerran mietittyä, että menenpä käymään siellä tai täällä, vaan eipä sitten mentykään. Joo, kyllä se auto on ja pysyy. Tuolla se saa olla autotallissa, omassa kodissaan. Ulkoilutan sitä pari kolme kertaa viikossa.

Tajusin muutenkin kuinka paljon autollani on tunnearvoa, kun poikani haki sen käyttöönsä. Katselin, kun hän lähti parkkipaikalta, ja tajusin, että tuossa menee meidän perheen muistolaatikko! Siis tuli ihan tippa linssiin! Auto on kulkenut kodista toiseen, uskollisesti. Se auto on myös kulkenut monet reissut, missä meidän perhe on ollut yhdessä liikkeellä. On ajeltu ristiäisiin, hautajaisiin, häihin, pohjoiseen, päivähoitoon, kouluun, harrastuksiin jne. Olemme Toitsulla ajaneet kolme kertaa pohjoiseen monta sataa kilmometriä. Muistan sen matkan pohjoiseen, kun poika oli isompi ja aloitteli lasketteluharrastustaan. Niinpä tungimme viikon kamat peräronttiin. Lasketteluvehkeet kulki takapenkillä monoineen päivineen. Autoni on tilaihme, vaikkei farmariauto olekaan. Sinne mahtuu todistettavasti yhtaikaa kolme 150 cm tuijan taimea, laatikollinen mansikoita, kolme multasäkkiä ja kolme ihmistä. Kokeiltu on. Aika monta kertaa olen kuskannut kolme kappaletta poikia laskettelemaan lasketteluvehkeineen. Takapenkillä oli aina aika tiivis tunnelma, kun kaksi riskiä poikaa istui takapenkillä, keskellä ja toisessa reunassa. Yksi penkki on kaadettu lasketteluvälineitä varten. Mutta aina ne pojat jaksoivat istua sen vajaan tunnin siellä, kylki kyljessä, ikkunat huurussa :). Kerran olin luvannut viedä poikia mökille. Kuinka ollakaan, Toitsusta meni pakoputki poikki. Oli hieno ajella, kun pärinät olivat sitä luokkaa, että olisi korvatulpat tarvinnut. Mutta huumori kukoisti tässäkin kohtaa, minkäs teet :).

Eli autooni liittyy ihan kamalan ihania muistoja, paljon perhettä yhdistäviä muistoja. En tiedä raaskinko koskaan siitä erota. Autolla on väliä.

SK

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden poismuuttaneen nuoren äiti, erään miehen naisystävä. Oman äitini sanoja lainatakseni: "Sarin elämästä tulee väkisinkin mieleen sana tuulitunneli." Paljon on sattunut ja tapahtunut, hyvässä ja pahassa. 

Kirjoittelen elävästä elämästä, ilman punaista lankaa, asioista suoraan niiden oikeilla nimillä.

 

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat