Nyt ne koulut  taas alkoi, kesä on ohi! Jotenkin tämä koulunaloitusaika aina tuntuu niin syksyiseltä. Tosin kelithän ovat edelleen mainiot. Se minun oma 15-vuotias tyttärenikin sitten aloitti koulunsa uudella paikkakunnalla. Itseäni vähän nauratti, koska olisin oikeasti halunnut saattaa hänet kouluun. Tämä ajatus varmaan johtuu tästä etäisyydestä välillämme (tarkoitan siis kilometrejä), ja olo on vähän avuton. En vieläkään ole sopeutunut, että hän elää nyt omaa elämäänsä, enkä voi olla kaikessa mukana. Mietin itseäni 15-vuotiaana. Ehkä olisin voinut silloin muuttaakin pois kotoa, koska olin niin rämäpää. Eli olisin tehnyt sen noin niinkuin seikkailumielessä. Onneksi tyttärelläni on enemmän sitä järkeä, ja uskon hänen kyllä pärjäävän ja miettineen tämän loppuun asti. Kysyin häneltä, että onko ollut ikävä kotikonnuille. Hän katsoi minua ja kysyi: Minkä vastauksen haluat kuulla? :) :). Pyysin kertomaan totuuden ja ei kuulemma yhtään ikävä. Hyvä, sittehän kaikki on hyvin! Tytär saa totetuttaa unelmiaan, enkä halua olla niiden esteenä.

Vaikka sitä on joskus huokaillut, että muuttaisivatpa nuo jo pois, niin silti sitä haluaisi pitää näistä kiinni kynsin ja hampain.Se kaksiteräinen miekka.... Tuntuu etten ole osannut nauttia tarpeeksi niistä lapsuusvuosista. Poikakin tässä suunnittelee pois muuttamista. Olen miettinyt, että onko näillä ollut niin kauheaa kotona, että täytyy päästä pois. Eräs tuttavani sanoi kyllä nätisti, ja vakuutteli, että lapset ovat saaneet hyvät eväät itsenäiseen elämään. Tähän siis takerrun. Onhan lapset avioerolapsia ja olleet puoliorpojat ala-asteikäisestä asti, joten jonkinlaista itsenäistymistä on valitettavasti tullut pakokin edessä. Toisaalta tässä kulkee taustalla mukana surullisetkin asiat, ja ehkä se tekee meille kaikille hyvää ottaa etäisyyttä toisiimme. En tiedä, kovin tämä kaikki kuitenkin mietityttää.

Nukuin kuulkaa viime yönä 8 tuntia putkeen, sen 4-5 tunnin sijaan. Kuumuus vei nukkumistaidot täysin. Viimeiset kaksi kuukautta olen mennyt tosi vähillä unilla. Nyt otetaan takaisin. Eilen nukuin päiväunetkin, ja silti nukutti yöllä todella hyvin. Aamulla sitten energiaa täynnä siivosin huushollin, kun poika lähti töihin. Siivosin hyvän 80-luvun musiikin tahtiin, mikäs sen mukavampaa. Täytyy siivota, koska poikani täyttää viikonloppuna 18 ja kavereita on kuulemma tulossa etkoille. Minut lähetetään pois :). Saan siis hyvän syyn viettää viikonlopun maalla miesystäväni luona.

Loman lähestyy loppuaan, mutta nautitaan senkin edestä.

SK

ps. kyllä minä vähän olen tuuletellut salaa, tätä lasten pesästä lentämistä nimittäin :)

Kommentit (0)

Seuraa 

Kahden teinin yksinhuoltaja. Oman äitini sanoja lainatakseni: "Sarin elämästä tulee väkisinkin mieleen sana tuulitunneli." Paljon on sattunut ja tapahtunut, hyvässä ja pahassa. 

Kirjoittelen elävästä elämästä, ilman punaista lankaa, asioista suoraan niiden oikeilla nimillä.

 

Blogiarkisto

Kategoriat