Kirjoitukset avainsanalla kesä

Taas vierähti tovi edellisestä kirjoituksesta. Mitään maata mullistavaa ei kai ole tapahtunut sitten tammikuun lopusta. Asunto on edelleen myynnissä. Aika hiljaista taitaa olla asuntomarkkinoilla. Joskos se kevättä kohden vilkastuu. Eihän tässä kiire ole, ainakaan vielä ei ole ulosottomies ollut kintereillä.

Kävin ottamassa tatuoinnin tuossa viikko sitten. Laitettiin piiloon vanha tatuointini. Se oli sellainen 25 vuotta vanha ruusu, mikä oli jo kääntynyt eri asentoonkin. Väritkin olivat jo aivan haaleita. Otin sellaisin retrokukkia ja -palloja tilalle. Tiedättekö niitä sellaisia kukkia ja palloja, mitä löytyy mummolan pöytäliinasta? Tuo poikaystäväkokelas keksi, että ne ovat sellaisia Kylli-tädin kukkia :). Tänään tapasinkin kaupan kassalla tuon tatuoinnin tekijän. Hihkaisin hänelle: "Hyvin hilseilee! Ja kutittaa". Hän vastasi: "Taputtelua ja voitelua vaan". Mietin kyllä jälkikäteen, että mitähän ne muut siellä kaupassa miettivät meidän epämääräisestä keskustelustamme :).

Olimme vähän risteilemässä viikonloppuna, tyttäreni, hänen kaverinsa, poikaystäväkokelas ja minä. Matkatoimiston kuljetuksella lähdimme satamaan. Matkalla tuntui suhahtelevan ja vessan ovi käyvän. Tietenkin, jos juo puoli litraa siideriä, niin kyllähän se rakko ilmoittelee olemassaolostaan. Eräälle rouvalla tarjosin laukustani savettia, kun näin yrityksen juoda siideriä juuri sen tiessä olevan kuopan kohdalla. Tietäähän sen, miten siinä käy. Rouva oli kovin kiitollinen, että sai tahmeat kädet puhtaaksi. Kerroin, että niitä löytyy kyllä lisää käsilaukusta ja matkalaukusta. Olen tällainen savettien kannattaja ja kantaja. Koskaan ei tiedä, missä niitä tarvitsee. Kuuntelin myös, kuinka suuri huoli toisella naisella oli ystävänsä juomisen vähyydestä. Muutaman kerran tuli kommenttia, kuinka toinen nyt juo vaan 0.33 litraa juomaa ja senkin niin hitaasti. Toisaalta, jos itse hörsii sen puoli litraa hetkessä, niin voihan tuo määrä tuntua vähältä. En vain ymmärrä, miksi täytyy toisen juomisen VÄHYYTTÄ ihmetellä? Tunteeko tämä enemmän juova jotain huonoa omaatuntoa omasta juomisestaan?

Se ihmisten seurailu on vaan niin hauskaa. Laivallakin aika meni ihan vain katsellessa muita. Tosin tuo oma poikaystäväkokelas kyllä ilostutti eniten, tappaessaan suuren suurta hämähäkkiä. Mies makoili hytin sängyllä ja katseli seinällä olevaa taulua. Taulun takaa pilkotti jotain. Hän sitten uteliaisuuttaan hiukan irrotti taulua seinästä, jolloin tämä suuren suuri hämähäkki putosi sieltä. En ole niin äkkinäistä liikettä koskaan nähnytkään, kun hän otti hämähäkin ja sadasosasekunnissa huitaisi sen lattialle. Koomistahan tässä on se, että kyseessä olikin sitten karkkipaperi, jonka joku oli tunkenut taulun taakse :) :). En voi vieläkään miettiä sitä näkyä ilman hysteeristä naurukohtausta.

Eilen kyllä nauratti jo pelkästä väsymyksestäkin. Se nukkuminen laivalla ei ole ihan helppoa. Käytävällä oli jos jonkin sortin kulkijaa. Nainen läksytti miestään, kuinka häntä saa kuulemma aina hävetä. Toinen hakkasi nuorten hytin ovea aamuyöstä, huomatakseen olevansa väärän hytin ovella. Aamulla eräs sitkeä juhlija tuli vastapäisen hyttinsä ovelle, kun olimme menossa aamiaiselle. Herralla oli kengät kourassa. Siihen hän tulla hoippui toivottaen klara vappenia. Oven avaus oli niin haparoivaa, että oli pakko tarjota apua. Ensin suoristettiin se taipunut avainkortti suoraksi. Ja koska sihti oli herralla hukassa, avasin hänelle oven puolestaan. Tuli muuten siitä hytistä messevät tuoksut, koska muutama muukin miespuoleinen juhlija siellä "lepäili" :).

Vaalitkin sitten ovat äänestyksen osalta ohi. Monta tuttavaani oli ehdokkaana. Jotenkin on huomattavissa jonkinlainen lievä uusiutuminen ehdokkaiden joukossa. Ehkä se on hyvä, että saadaan uutta verta ja uutta näkökulmaa tuollekin saralle. Itselleni tuo politiikka on mukavuusalueen ulkopuolella. Toki seurasin ehdokkaiden äänimääriä ja puolueitten menestystä. Mutta sen syvemmälle on oikein ole koskaan mennyt.

Keväänkin tietää tässä olevan juuri nurkalla, ellei jo kohdalla. Kesärenkaat on vaihdettu, poikani toimesta. Se on kiva, kun poika auttaa. Golfklubin jäsenmaksukin tuli juuri maksettua. Tosin en tiedä kuinka tässä ehtii pelailemaan kesän aikana. Tyttären rippijuhlatkin lähestyy, pari kuukautta vielä. En vain vielä tiedä, missä ne pidetään. Olen kyllä ajatellut ne ulkoistaa, koska tästä asuntoasiasta ei oikein ole mitään takeita. Mahdollisten muuttolaatikoiden keskellä ei ole oikein intoa juhlia. Ihanaa kuitenkin, että kevät ja kesä taas tulee!

Tässä kuulumisia tällä erää.

Sari Kristiina

 

 

Kommentit (2)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olin viikonloppuna "tuulettumassa" ystävien seurassa. Tarkkailin ihmisiä ja heidän pariutumistouhujaan. Mietin omia kesäaikojani ja tajusin, että vietän sinkkukesää pitkästä aikaa. Olen jotenkin onnistunut edelliset kolme kesää säätämään itselleni mahdollisen kumppaniehdokkaan. No, kahtena kesänä todellakin se on ollut säätämistä. Viimeisin versio kesti kyllä pitkälle talveen.

Olen oikeastaan kauhean tyytyväinen tilanteeseeni. Ensimmäiset viikothan näissä pariutumisrituaaleissa ovat hienot, Viestit kulkee ja perhosia on vatsassa. Mietin kuitenkin, että sitten tulee se hetki, kun mietitään missäs tässä mennään. En taitaisi tällä hetkellä miettiä, mitä se toinen haluaa ja mitä hänen päässään liikkuu. Olen huomannut ajautuneeni nolla-aikaan sinkkukuopassa. Vietän aikani kotona, ystävien parissa ja golfkentällä. Helppoa olemista kuopan pohjalla, ilman mitään ihmettelyjä. 

Tämä töiden loppuminen ja kaikki sen tuoma loppuelämän suunnittelu on myös vienyt energiaa. Isoja päätöksiä on tehtävänä. Sinkkuudessa on se hyvä puoli, että voi tehdä päätökset itse, toista huomioimatta. Tämä on ollut hieno kesä ja toivottavasti jatkuu samaan malliin. Annan ajatusten kulkea omia polkujaan, kenenkään häiritsemättä. Ehkäpä syksyn tullen mieli on jo avoimempi jollekin mukavalle miehelle. Tunneasioita, kun ei voi kontrolloida.

Aurinkoista viikkoa sinkuille ja pariutuneille!

SK

 

Kommentit (0)

Löysin edellisestä blogistani kirjoituksen juhannustaioista vuodelta 2014. Ajattelin sen tässä nyt uudelleen julkaistaa.

Nyt eletään sitä juhannustaikojen aikaa. Oiva mahdollisuus taikoa esiin tieto tulevasta puolisosta. Entisajan taioista on tehty moderneja versioita, jotka kiertävät sosiaalisessa mediassa. Mutta voisi kuvitella, että aikoinaan nuo taiat ovat olleet hyvinkin jänniä ja odotettuja juhannusyönä. Olen kyllä miettinyt, että oikeestiko ne naiset siellä heinäpellolla alasti juoksentelivat. Ystäväni mies tänään juuri totesi, että saan mennä heidän takapihalleen juoksentelemaan alasti. Kaikilla olisi kuulemma ainakin hauskaa. Mitähän mahtoi tuolla tarkoittaa?

Käväsin tuolla Googlessa vähän tutkimassa näitä taikoja, niitä aitoja ja alkuperäisiä. Hienojahan ne olivat, mutta voi olla vähän vaikeita täällä "naapurilähiössä" toteuttaa.

Halkoja kuulemma pitäsi ottaa pinosta sylillinen. Jos määrä on parillinen, pääsee naimisiin. Harmi, halkoni loppuivat jo huhtikuussa, enkä uusia ole vielä hankkinut. 

Sitten pitäisi juosta alasti yhdeksän ojaa ja kiertää pelto kolme kertaa ympäri. Johan pitäisi sulho näkyä. Ojia löytyy, mutta lähimmälle pellolle on sen verran matkaa, että voisi peppu paleltua matkalla, näillä keleillä. (Vuoden 2014 alkukesä oli kylmä!!!!)

Niitä rehuja sinne tyynyn alle, ja näet unta tulevasta puolisosta. Salaatinlehtiä löytyy ruukusta. Luulen, että näkisin unta kaneista. No, onhan tietty siinäkin jotain, mies kuin kani.

Pitäisi kuulemma kaivaa kuoppakin ja sitten täyttää se turpeella. Jos aamulla kuopassa on jotain elävää, pääsee naimisiin. Näillä sateilla siellä olisi monta kastematoa. Mutta ei oikein viitsi kaivella taloyhtiön pihaan kuoppia. 

Käen kukuntaakin täytyisi kuunnella. Niin monta kukuntaa, niin monta vuotta siirtyy naimisiin meno. Taidan etsiä käenpesän ja pystyttää teltan viereen. 

Sitten laitetaankin vasen sukka nurinperin jalkaan ja kolikko sukkaan. Täytyy kuulemma olla ilta ihan hiljaa (ei muuten onnistu!!!) ja unessa näkee tulevan puolison. 

Kaikki muistaa, että jos kurkkaa kaivoon, näkee puolisonsa siellä. Ajaisiko saman asian, jos kurkkaan viinilasin pohjalle? Ei viitsi mennä tuonne sadevesikaivoon kurkkimaan, kun pitäisi alastikin olla.

Virsikirja pään alla kun nukkuu, näkee takuuvarmasti unta tulevasta puolisosta. En kyllä voi  mitään, mutta virsikirjasta tulee mieleen eräs hautajaisvirsi... En taida haluta nähdä unta edesmenneistä ihmisistä puolisoehdokkaana.

Peilin kautta kun katsoo toista peiliä, näkyy siellä se mahdollinen puolisoehdokas. Tämä on kai turha tehdä kotona  yksin vessassa? 

Johan siinä oli taikoja kerrakseen. Nuo kaikki kun tekee, menee juhannus aika sukkelaan. Taidan jättää väliin, kiitos vain. Luotan edelleen siihen kohtaloon. 

Taianomaista juhannusta kaikille!

Kommentit (0)

Onpa ollut mukavan rauhalliset kaksi viikkoa. Eikä Tinder -hässäkkää enää :). Eli hiljaista on miesrintamalla, vaikken pistä pahakseni pienestä säpinästäkään. Kunhan se on livenä! Kirjoitushanakin on ollut vähän tukossa. Olen ollut kovin paljon omissa oloissani, vapaa-ajat pyjamanhousuissa kotona kuljeskellen. Täytyy vain muistaa katsoa peiliin ennen kauppaan menoa, etten löydä itseäni paikallisesta äsmarketista ne lökäpöksyt jalassa. Tämän viikonlopun kohokohta onkin ollut ruokakaupassa käynti. Toki olen töissäkin käynyt, niin kuin joka viikko, maanantaista perjantaihin. Pienellä viestillä tosin muistivat tällä viikolla, YT-asioiden merkeissä. Vähän otti sydämestä, mutta se meni ohi. Avoimin mielin olen.

Tämä kevät on hienoa aikaa, oikeastaan paras vuodenaika. Tänään istuin takapihalla auringosta nauttien, ja äänistä ympärilläni. Enkä nyt tarkoita lintujen viserrystä. Mukava oli kuunnella naapurien jutustelua toisilleen, oksasilppurin surinaa, moottoripyörien pärinää sekä lasten naurua ja huutoa. Nuo eivät näin alkukeväästä harmita yhtään, päinvastoin. Tällaiset äänet ovat musiikkia korville, koska mielestäni on hienoa kuinka Suomi herää kevätauringossa. Eikä nuo äänet harmita muulloinkaan, koska tätä se elämä on rivitalokompleksissa. 

Vähän haravaakin heiluttelin, mutten paljoa, koska postimerkkipiha... En muutenkaan ole mikään puutarhuri (enkä sisustaja), mitta tuli täyteen kahden omakotitalon rakentamisen jälkeen, entisessä elämässä siis. Kesäkukatkin saatan ostaa vasta kesäkuussa, tai sitten en osta ollenkaan. Teen näitä juttuja ihan fiiliksen mukaan. Stressiä niistä ei kannattaisi kenenkään ottaa! 

Nautitaanpa siis kesän lähestymisestä. Palaan asiaan, kun joku ajatuksentynkä taas iskee blondin päähän.

SK

PS. Kävin katsomassa Onnen Onkijat  -leffan. Hauska leffa bloggaajan maailmasta :).

Kommentit (0)

Seuraa 

Kahden poismuuttaneen nuoren äiti, erään miehen naisystävä. Oman äitini sanoja lainatakseni: "Sarin elämästä tulee väkisinkin mieleen sana tuulitunneli." Paljon on sattunut ja tapahtunut, hyvässä ja pahassa. 

Kirjoittelen elävästä elämästä, ilman punaista lankaa, asioista suoraan niiden oikeilla nimillä.

 

Blogiarkisto

Kategoriat