Kirjoitukset avainsanalla työ

En tehnyt tällekään vuodelle mitään isoja lupauksia. Aiempien vuosien tapaan pyrin kaikessa kohtuuteen. Ruokailun ja liikunnan suhde tulee olemaan niin, että syön "polttoainekulutukseni" mukaan. Toki harhalaukauksia tulee, joskus tulee syötyä enemmän kuin kuluttaa. Herkkulakkoja ei tarvitse miettiä, koska niitä syön harvoin. Vaikka täytyy myöntää, että se on lisääntynyt tämän uuden arjen myötä. Nyt kun on vapaapäiviä viikolla, niin on kiva syödä joku suklaapatukka tai keksejä teen kanssa. Saan olla yksin kotona, kun nuoret ovat koulussa. Silloin tuollainen nautinto on ihan tervetullut :).

Liikuntaa ei olisi pahasta lisätä, nyt on menty kävelylenkeillä jo monta kuukautta. Juoksu ei vain kiinnosta talvella, ja sisätiloissa tapahtuvat jumpat, pumpit, fitit yms. ei saa mitään "jihuu"-elämystä aikaiseksi. Jumppamainoksista ei kyllä aina edes tiedä, mitä ne pitävät sisällään. Kaikenlaista pumppia tuntuu olevan tarjolla. Työajat ovat aika epäsäännölliset, joten säännöllistä aikaan sidottua harrastusta ei voi nyt ajatellakaan. Olen vähän kai laiskimuskin, mutta nautin siitä, ettei tarvitse juosta paikasta A paikkaan B. Tuntuu, että tämä arki kuluu niin nopsaan muutenkin.

Voisinhan toki luvata yrittää olla hiljaisempi ja rauhallisempi ihminen. Mutta nääh, ei onnistu :). Sekin on todettu, että en oikein osaa tehdä pitkän tähtäimen suunnitelmia. Tai olen sellaisia tehnyt, mutta ne aina muuttuvat matkalla. Niinpä olenkin todennut, että mitä sitä miettii elämää vuosia eteenpäin. Olen muuttanutkin kai 15 kertaa elämäni aikana, koska tilanteet ovat jotenkin muuttuneet. Muutto saattaa olla taas edessä. Ajattelin siirtyä vuokra-asumiseen 20 vuoden jälkeen. Ajatus velattomasta elämästä tuntuu aika hyvältä, näin osa-aikatyötä tekevän yksinhuoltajan näkökulmasta. Ajattelin ottaa vuokralla aikalisän siihen asti, kunnes nuo nuoret muuttavat pois.

Sitä en usko, että tämäkään vuosi menisi ilman vastoinkäymisiä. Sellaista vuotta ei vielä ole vastaan tullut. Nyt elämä kuitenkin rullaa aika kivasti. Tykkään työstäni, nuorten kanssa menee hyvin, taloudellinen tilanne on peloistani huolimatta ihan kohtuullinen ja onhan tuossa sellainen mukava kumppaniehdokaskin pyörinyt mukana.

Näillä eväillä on hyvä lähteä vuoteen 2017 :).

Mukavaa Uutta Vuotta!

SK

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lueskelin tässä näitä kirjoituksiani, ja täytyy sanoa, että aika tapahtumarikas vuosi on takana. 

Keski-ikää  olen pohdiskellut pariinkiin otteeseen. Johtunee tästä keski-iästä :). Ystäväni täyttää neljäkymmentä lauantaina. Eilen juuri mietin, että VASTA neljäkymmentä, Olen neljäkymmentäseitsemän ja puoli, ja omista nelikymppisistä tuntuu olevan ikuisuus! Vaihdevuodet olivat silloin vielä kaukainen asia, nyt ne ovat selvästi aivan nurkan takana! Lapset ovat täysi-ikäisiä muutamien vuosien päästä, nelikymppisenä vielä pieniä alakoululaisia. Voi miten aika rientää!

Alkuvuodesta jäin sinkuksi, jokusen kuukauden seurustelun jälkeen. Se oli kyllä iso helpotus. Keväällä olenkin pohdiskellut kovasti tätä sinkkuutta. Kirjoitukseni sinkkukuopasta oli aika suosittu :). Tinderiä tuli kokeiltua myös, koemielessä. Tosin tiesin etukäteen, ettei se ole minun juttuni. Jotenkin mittani tuli täyteen miehiin. Kuinka kohdalleni onkin aina sattunut sellaisia "älä tule lähelle" -miehiä. Tosin viimeaikojen kokemuksen perusteella, kyllä niitä "tule vain elämääni" -miehiä on olemassa....Mutta varovaiseksi sitä on tullut, vähän liiankin. Se heittäytymisen taito on taas hukassa...

Keväällä minulla olivat airot hukassa. Nyt ne ovat kyllä löytyneet. Irtisanominen ja uusi työpaikka olivat ne jutut, jotka kolauttivat airot paikalleen. Olen edelleen nauttinut uudesta työstäni. Työttömyyspäiväraha-asioita olen kyllä miettinyt. TE-toimistosta sanoivat kesällä, että heidän tavoitteensa on työllistää ihmiset kokoaikaisesti. Okei, ei huono ajatus. Mutta osa-aikatyöstä kyllä rankaistaan jotenkin oudosti. Tienaa yli kolmesataa euroa, ja sitten alkaa roima laskusuunta päivärahoille. Nykypäivänä kuitenkin osa-aikatyö on todella yleistä, joten pitäisikö tuota laskentamallia vähän ajantasaistaa? Tämä on tietenkin vähän hankala yhtälö, koska on ihmisiä, jotka elävät omasta tahdostaan yhteiskunnan tuella, Sitten on meitä, joilla on pitkä työhistoria takana, ja työmotivaatio on korkealla. Entäpä nuoret, jotka haluaisivat töitä, mutta eivät saa... En tiedä, aikamoinen viidakko tuo tuntuu olevan. Itsellä töitä on joulukuussa lähes täyspäiväisesti, tammikuussa todella vähän. Mutta yritän nauttia molemmista vaihtoehdoista. 

Loppuvuodesta kävinkin läpi nuoruuttani. Nyt on laatikko viety takaisin varastoon odottamaan seuraavaa kertaa. Mitään en vieläkään hävittänyt pois. 

Joulusta olen samaa mieltä kuin ennenkin. Joulu tulee ilman mitään hössöttämistä. Olen koko ensi viikon aika tiiviisti töissä, 23.12. työt loppuu klo 20.30. Siitä alkaa joulunvietto, mikä tänä vuonna tarkoittaa erittäin rauhallisia ja helppoja päiviä rentoutuen. En leivo pakastinta täyteen, enkä tee jouluruokia. 

Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, ensi vuonnakin on jotain uutta tiedossa.

Palataan taas uusin kujein jossain vaiheessa. 

SK

Kommentit (0)

Aloitin uudessa työpaikassa muutama viikko sitten. Olen tykännyt työstäni todella paljon. 10 toimistovuoden jälkeen on hieno palata nk. "face to face" asiakaspalveluun. Edellisessäkin työssäni tapasin asiakkaita satunnaisesti, yleensä tapaamiset kestivät noin tunnin. Nyt asiakkaita tulee ja menee, palvelutilanne kestää suurin piirtein muutaman minuutin, joskus enemmän. Kassalla ihmisiä menee tasaisena virtana, hyllyjen välissä sitten jutellaan hivenen pidempään. Olen myös uudessa työssäni tavannut monen monta tuttua vuosien takaa. Ja ette usko kuinka nautin hyllyjen täyttämisestä, fyysisestä työstä. Aiemmin istuin 7,5 tuntia tietokoneen ääressä, vasta turvoksissa. Fyysinen työnteko on todella tervetullutta. Sanoinkin esimiehelleni, kun veimme pahvilaatikoita poistoon, että voikohan kukaan uskoa, että nautin pahvilaatikoiden heittelystä puristimeen :). Uusien asioiden oppiminen tuntuu myös hyvältä!

Töitä minulla on muutama vuoro viikossa 4-6 tuntia/vuoro. Aiemmin työaikani oli ma-pe klo kahdeksan ja viiden välillä. Nyt työpäivät sijoittuvat ma-la, välille klo 8.30-20.30. Voitte vain uskoa, että olen kyllä aika pihalla päivistä ja työvuoroista. Tarkistan moneen kertaan, että koskas nyt pitikään mennä töihin ja mihin aikaan. Tulevaisuudessa täytyy miettiä myös, kunhan olen sisäänajettu uuteen työhön, että mihin olen menossa töihin.

Vapaa-aikaahan nyt on runsaasti. Minulla oli suuret suunnitelmat, mitä teen kaikella tällä vapaa-ajalla. Jäin edellisestä työstä pois heinäkuun alusta. Ikkunat ovat edelleen pesemättä, samoin asunnon perusteellinen siivous, papereiden läpikäyminen, vaatteiden lajittelu, varaston siivous, terassin öljyäminen... jne jne. Jaa, mitäkö sitten olen tehnyt. Myönnettäköön, että golf on vienyt ison osan vapaa-aikaa (ensimmäinen kerran sitten golfin aloittamisen). Lisäksi olen laiskotellut, tavannut ystäviä sekä kerrankin keskittynyt rauhassa ruoanlaittoon ja kaupassa käyntiin. Toisaalta on hieno mennä töihin vasta neljän jälkeen illalla. Päivän aikana on ehtinyt tehdä kaikenlaista kotihommaa ja sen sellaista.

Olen ollut aika tarkka kodin siisteydestä ja ulkoisista puitteista. Edellinen työni oli aika suorituspaineista ja -keskeistä. Jotenkin se taisi jäädä kotonakin päälle. Nyt kun on aikaa, tuntuu ettei paljon purista tekemättömät työt. Onko minusta tullut laiskimus? Ei, vaan olen saanut nämä elämänlaadun mittasuhteet kohdilleen, kenties? Olen myös huomannut, että nuorisokin nauttii kotonaolostani, vaikka eivät sitä myönnä. Onhan se hieno, että on ruoka joka päivä valmiina. Nuorten ei ole juuri tarvinnut tehdä kotihommia, kun olen ollut kotona. Olen sen heille suonut, koska tiedän heidän jo osaavan nämä siivoushommat :). Tosin olen kyllä muistuttanut heitä aina välillä, kuinka helpolla ovat päässeet aiempaan verrattuna. Jälkikasvu on saanut ottaa vastuuta arjen pyörittämisestä aika pienestä pitäen....

Olen miettinyt sitäkin, että pitäisi tienata, koska eläke... Mutta kuka hitto tietää, olenko hengissä eläkeiässä. Työt tulevat lisääntymään minulla tulevaisuudessa, mutta nyt nautin tästä runsaasta vapaa-ajasta. Olen mielestäni tämän ansainnut, töitä olen tehnyt kakarasta asti.

Tänään taputtelen edellisen työn päätökseen läksiäisteni merkeissä. Yhdet kahvitukset on jo juotu kesällä, mutta tänään sitten juhlitaan pitkän kaavan mukaan. Menee varmaan myöhään.... tai aikaiseen ;)!

Mukavaa viikonvaihdetta!

SK

 

 

Kommentit (0)

Kirjoitin aiemmin irtisanomisestani ja siihen liittyvästä epäsuunnitelmasta. Lomalle jäin 8.7., eikä työt sen jälkeen enää jatkuneet. Aika kiireistä on ollut tämä lomailu ja sen jälkeinen "lomailu". Kuitenkin terveellä tavalla kiireistä. Olen tavannut ystäviä ja sukulaisia. Ja kun säät ovat sallineet, olen viettänyt aikaa golfin parissa. 

Kovasti olen kuullut ohjeita siitä, miksi ei kannata mennä töihin. Saa sitä ja sitä päivärahaa, ja sitä tukea, ja sitä korotettua tukea.... Olen ollut aivan pökerryksissä niistä ohjeista. En kuitenkaan ole aiheeseen perehtynyt, koska työsuhteeni on edelleen voimassa. Kuten aiemmassa tekstissäni kirjoitin, olen ollut innoissani tästä mahdollisesta uudesta alusta.Tavoitteena on kyllä ollut työllistyminen, ei päivärahojen ja tukien laskeminen. Voi olla, että olen tyhmä, kun en osaa näitä ajatella syvällisemmin. 

Loma meni pohdiskellessa, että mitähän sitä haluaisi tehdä. Sen verran asia aukeni, että toimistotyöt eivät oikein nappaa. Sitten sattuikin niin, että erääseen myymälään avautui kaksi osa-aikaisen myyjän paikkaa. Olen ko. liikkeeseen joskus aiemminkin "haaveillut" pääseväni töihin. Laitoinpa sitten hakemuksen, ja pääsin työhaastatteluun. Tulin myös valituksi, 130 hakijan ja 5 haastateltavan joukosta. Olen siis onnekas. Nyt pääsen aivan uudelle aluevaltaukselle. Hiukan jännittää, koska kaikki tulee olemaan ihan uutta. Tulotasoni laskee aika roimasti, mutta sekään ei haittaa. Kaikkea ei voi mitata rahassa. Teinpä myös päivän opettajansijaisuuden edellisviikolla, ja mahdollisesti myös tulevaisuudessa lisää. Sekin oli uusi kokemus, hyvin positiivinen sellainen. Kaikenlaisia mahdollisuuksia voi tulla, kun tuo esiin olevansa vapailla markkinoilla. Olen kyllä aika kovasti asiaa mainostanutkin, koskaan ei tiedä, mistä se paikka aukeaa. Suosittelen rohkeaa heittäytymistä uudelle alalle, jos oman alan työtä ei ole tai se muuten kiinnosta.

Se, mikä on tullut aika selväksi viime viikkojen aikana, että 47-vuotias ei ole liian vanha työmarkkinoille. Olen muutaman yksityisyrittäjän kanssa keskustellut aiheesta. Kaikki ovat järjestäin sanoneet, että jos saa valita, niin uusi työntekijä on yli 40-vuotias. Elämänkokemusta arvostetaan, työkokemuksen lisäksi.

Olen onnellinen, että olen saanut nauttia kotona olosta, mutta vielä onnellisempi, että sain töitä!

SK

ps. Voi olla, että kohta olen ihan eksyksissä niissä päiväraha- ja verotusasioissa :).

Kommentit (4)

Arja - Kodin Kuvalehti
Liittynyt12.8.2014
1/4 | 

Kiitos postauksesta ja onnea! Kiva kuulla sekä uudesta työstäsi että siitä, mitä tapaamasi yksityisyrittäjät ovat sanoneet yli 40-vuotiaiden palkkaamisesta. Laitan tämän jakoon KK:n Facebook-kavereille.

Seuraa 

Kahden poismuuttaneen nuoren äiti, erään miehen naisystävä. Oman äitini sanoja lainatakseni: "Sarin elämästä tulee väkisinkin mieleen sana tuulitunneli." Paljon on sattunut ja tapahtunut, hyvässä ja pahassa. 

Kirjoittelen elävästä elämästä, ilman punaista lankaa, asioista suoraan niiden oikeilla nimillä.

 

Blogiarkisto

Kategoriat