Kirjoitukset avainsanalla Joulu

Lueskelin tässä näitä kirjoituksiani, ja täytyy sanoa, että aika tapahtumarikas vuosi on takana. 

Keski-ikää  olen pohdiskellut pariinkiin otteeseen. Johtunee tästä keski-iästä :). Ystäväni täyttää neljäkymmentä lauantaina. Eilen juuri mietin, että VASTA neljäkymmentä, Olen neljäkymmentäseitsemän ja puoli, ja omista nelikymppisistä tuntuu olevan ikuisuus! Vaihdevuodet olivat silloin vielä kaukainen asia, nyt ne ovat selvästi aivan nurkan takana! Lapset ovat täysi-ikäisiä muutamien vuosien päästä, nelikymppisenä vielä pieniä alakoululaisia. Voi miten aika rientää!

Alkuvuodesta jäin sinkuksi, jokusen kuukauden seurustelun jälkeen. Se oli kyllä iso helpotus. Keväällä olenkin pohdiskellut kovasti tätä sinkkuutta. Kirjoitukseni sinkkukuopasta oli aika suosittu :). Tinderiä tuli kokeiltua myös, koemielessä. Tosin tiesin etukäteen, ettei se ole minun juttuni. Jotenkin mittani tuli täyteen miehiin. Kuinka kohdalleni onkin aina sattunut sellaisia "älä tule lähelle" -miehiä. Tosin viimeaikojen kokemuksen perusteella, kyllä niitä "tule vain elämääni" -miehiä on olemassa....Mutta varovaiseksi sitä on tullut, vähän liiankin. Se heittäytymisen taito on taas hukassa...

Keväällä minulla olivat airot hukassa. Nyt ne ovat kyllä löytyneet. Irtisanominen ja uusi työpaikka olivat ne jutut, jotka kolauttivat airot paikalleen. Olen edelleen nauttinut uudesta työstäni. Työttömyyspäiväraha-asioita olen kyllä miettinyt. TE-toimistosta sanoivat kesällä, että heidän tavoitteensa on työllistää ihmiset kokoaikaisesti. Okei, ei huono ajatus. Mutta osa-aikatyöstä kyllä rankaistaan jotenkin oudosti. Tienaa yli kolmesataa euroa, ja sitten alkaa roima laskusuunta päivärahoille. Nykypäivänä kuitenkin osa-aikatyö on todella yleistä, joten pitäisikö tuota laskentamallia vähän ajantasaistaa? Tämä on tietenkin vähän hankala yhtälö, koska on ihmisiä, jotka elävät omasta tahdostaan yhteiskunnan tuella, Sitten on meitä, joilla on pitkä työhistoria takana, ja työmotivaatio on korkealla. Entäpä nuoret, jotka haluaisivat töitä, mutta eivät saa... En tiedä, aikamoinen viidakko tuo tuntuu olevan. Itsellä töitä on joulukuussa lähes täyspäiväisesti, tammikuussa todella vähän. Mutta yritän nauttia molemmista vaihtoehdoista. 

Loppuvuodesta kävinkin läpi nuoruuttani. Nyt on laatikko viety takaisin varastoon odottamaan seuraavaa kertaa. Mitään en vieläkään hävittänyt pois. 

Joulusta olen samaa mieltä kuin ennenkin. Joulu tulee ilman mitään hössöttämistä. Olen koko ensi viikon aika tiiviisti töissä, 23.12. työt loppuu klo 20.30. Siitä alkaa joulunvietto, mikä tänä vuonna tarkoittaa erittäin rauhallisia ja helppoja päiviä rentoutuen. En leivo pakastinta täyteen, enkä tee jouluruokia. 

Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, ensi vuonnakin on jotain uutta tiedossa.

Palataan taas uusin kujein jossain vaiheessa. 

SK

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nyt on taas se aika vuodesta, kun ihmiset juoksevat ruuhkaisissa kaupoissa lahjojen perässä. Porkkanoita ja lanttuja kuoritaan sormet verillä sekä vaihdetaan jouluverhoja. Puolison kanssa neuvotellaan (tai tapellaan), kumman vanhempien luona joulu vietetään. Osalla iskee kova ahdistus siitä, että ehtiikö siivoamaan kaikki komerot ennen joulua. Kauheaa hössötystä muutaman päivän takia.

Tuota minäkin joskus tein, vaan en enää. Aiemmin tein noin, koska se vaan tuntui kuuluvan asiaan. Koskaan en ole nauttinut jouluvalmisteluista. Ja sittemmin, lasten kasvaessa, olenkin kaiken tämän jättänyt vähemmälle. Olen hyväksynyt, että olen epäjouluihminen. Toki hiukan joulua laitan, tytärkin parhaillaan leipoo piparkakkuja, jotka on syöty arvatenkin huomiseen mennessä. Jouluruokaa en laita, koska sitä ei kukaan syö kuin ihan vähän. En tajua sitä järjetöntä ruokien määrää, mitä ihmiset tekevät. Sitten ollaan ähkyssä ja heitetään ruokaa kauheat määrät pois. 

Suvussamme on sovittu, ettei aikuisten kesken ostella lahjoja. Tämä on pätenyt jo vuosia. Ja hyvä niin. Mikäli juttuihin on uskominen, eilinen oli aikamoinen ostopäivä. Kauppakeskukset turvoksissa väkeä. Minua ei olisi sinne saanut millään ilveellä. Hoidan vähät lahjaostokset mieluummin hiljaisena arki-iltana. Lahjojen määränkin pidän omille lapsilleni kohtuullisena, heidän toiveitaan kuunnellen.

Meillä on suvun kesken sovittu, että jokainen saa viettää joulunsa omissa oloissaan. Olenkin pari jouluaattoa viettänyt yksin, kotisohvalla löhöten. Ei tuntunut lainkaan pahalta sekään. Lasten kanssa olemme pari joulua viettänyt matkoilla, ja minä viettäisin varmaan aina, jos olisi siihen mahdollisuus. Äitini on yleensä laittanut ruoan joulupäivänä, jolloin tapaamme suvun kanssa. Tosin tämänkin saa jättää väliin, ilman huonoa omaatuntoa. Mutta kivahan tuo on ollut kokoontua yhteen, koska harvemmin niitä tilaisuuksia on.

Nostan hattua näille superihmisille, jotka jaksavat tehdä töitä joulun eteen viikkotolkulla. Mutta tuleehan se joulu vähän vähemmälläkin hössäyksellä. Joskus vain tulee tunne, että ihmiset pitävät kynsin ja hampain kiinni perinteistä ja tavoista. Ja tämän takia joku joutuu taipumaan niihin perinteisiin, vaikka ei tahtoisikaan. Miniä ei halua anopin luo, eikä anoppi miniän luo... 

Joka tapauksessa se joulu tulee, vaikka mikä olisi. Meillä se vietetään tänä vuonna kotona, vähän kynttilöitä poltellen ja kohtuudella syöden.

Sari Kristiina

Kommentit (0)

Seuraa 

Kahden poismuuttaneen nuoren äiti, erään miehen naisystävä. Oman äitini sanoja lainatakseni: "Sarin elämästä tulee väkisinkin mieleen sana tuulitunneli." Paljon on sattunut ja tapahtunut, hyvässä ja pahassa. 

Kirjoittelen elävästä elämästä, ilman punaista lankaa, asioista suoraan niiden oikeilla nimillä.

 

Blogiarkisto

Kategoriat