Kirjoitukset avainsanalla Jouluruoka

Nyt on taas se aika vuodesta, kun ihmiset juoksevat ruuhkaisissa kaupoissa lahjojen perässä. Porkkanoita ja lanttuja kuoritaan sormet verillä sekä vaihdetaan jouluverhoja. Puolison kanssa neuvotellaan (tai tapellaan), kumman vanhempien luona joulu vietetään. Osalla iskee kova ahdistus siitä, että ehtiikö siivoamaan kaikki komerot ennen joulua. Kauheaa hössötystä muutaman päivän takia.

Tuota minäkin joskus tein, vaan en enää. Aiemmin tein noin, koska se vaan tuntui kuuluvan asiaan. Koskaan en ole nauttinut jouluvalmisteluista. Ja sittemmin, lasten kasvaessa, olenkin kaiken tämän jättänyt vähemmälle. Olen hyväksynyt, että olen epäjouluihminen. Toki hiukan joulua laitan, tytärkin parhaillaan leipoo piparkakkuja, jotka on syöty arvatenkin huomiseen mennessä. Jouluruokaa en laita, koska sitä ei kukaan syö kuin ihan vähän. En tajua sitä järjetöntä ruokien määrää, mitä ihmiset tekevät. Sitten ollaan ähkyssä ja heitetään ruokaa kauheat määrät pois. 

Suvussamme on sovittu, ettei aikuisten kesken ostella lahjoja. Tämä on pätenyt jo vuosia. Ja hyvä niin. Mikäli juttuihin on uskominen, eilinen oli aikamoinen ostopäivä. Kauppakeskukset turvoksissa väkeä. Minua ei olisi sinne saanut millään ilveellä. Hoidan vähät lahjaostokset mieluummin hiljaisena arki-iltana. Lahjojen määränkin pidän omille lapsilleni kohtuullisena, heidän toiveitaan kuunnellen.

Meillä on suvun kesken sovittu, että jokainen saa viettää joulunsa omissa oloissaan. Olenkin pari jouluaattoa viettänyt yksin, kotisohvalla löhöten. Ei tuntunut lainkaan pahalta sekään. Lasten kanssa olemme pari joulua viettänyt matkoilla, ja minä viettäisin varmaan aina, jos olisi siihen mahdollisuus. Äitini on yleensä laittanut ruoan joulupäivänä, jolloin tapaamme suvun kanssa. Tosin tämänkin saa jättää väliin, ilman huonoa omaatuntoa. Mutta kivahan tuo on ollut kokoontua yhteen, koska harvemmin niitä tilaisuuksia on.

Nostan hattua näille superihmisille, jotka jaksavat tehdä töitä joulun eteen viikkotolkulla. Mutta tuleehan se joulu vähän vähemmälläkin hössäyksellä. Joskus vain tulee tunne, että ihmiset pitävät kynsin ja hampain kiinni perinteistä ja tavoista. Ja tämän takia joku joutuu taipumaan niihin perinteisiin, vaikka ei tahtoisikaan. Miniä ei halua anopin luo, eikä anoppi miniän luo... 

Joka tapauksessa se joulu tulee, vaikka mikä olisi. Meillä se vietetään tänä vuonna kotona, vähän kynttilöitä poltellen ja kohtuudella syöden.

Sari Kristiina

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden poismuuttaneen nuoren äiti, erään miehen naisystävä. Oman äitini sanoja lainatakseni: "Sarin elämästä tulee väkisinkin mieleen sana tuulitunneli." Paljon on sattunut ja tapahtunut, hyvässä ja pahassa. 

Kirjoittelen elävästä elämästä, ilman punaista lankaa, asioista suoraan niiden oikeilla nimillä.

 

Blogiarkisto

Kategoriat