Kirjoitukset avainsanalla muutto

Olen ollut kyllä laiska kirjoittelemaan tänne blogiini. Suurin syy taitaa olla epäkiinnostus istua tietokoneen äärellä. Päässä kyllä usein pyörii kaikenlaisia ajatuksia (niiden laadukkuudesta ei tosin ole takeita) :). Tein töitä tietokoneen ääressä reilu kaksikymmentä vuotta, joten kiintiö taitaa olla täynnä. Nykyisessä työssä tietokone esittää todella pientä roolia, jos kassakonetta ei lasketa tietokoneeksi.

Tämä nykyinen arki on niin.... miten sen sanoisi.... leppoisaa. Tykkään työstäni, enkä edes kaipaa suurempia haasteita. Riittää kun näin 47-vuotiaana opettelee ihan perusasioita uudessa työssä. Luin jostain jutun vähän vastaavanlaisesta tapauksesta kuin minä. Henkilö oli irtisanottu nk. "oravanpyöräammatista", ja hän opiskeli uuden ammatin (sellaisen ihmisläheisen ammatin). Joku kommentoi aika kärkkäästi, että kuinka joku voi tyytyä olemaan vain lähihoitaja tai kaupankassa uravuosien jälkeen... Täh?! Kyseinen henkilö myös paasasi, kuinka hän vielä yli viisikymppisenä tähtää korkeammalle pallille jne. Aika kapeakatseinen ajattelutapa sanoisin. Jokainen tehköön kuten haluaa! Onneksi kaikki eivät ole niin urakeskeisiä, muuten meiltä puuttuisi monta arvokasta työtä tekeviä Tekijöitä, Tekijöitä isolla T:llä! Hatunnosto siis kaikille ammattikunnille.

Oma elämäni on ollut aika pyörityksessä viimeiset puoli vuotta. Vanhan työn loppu, uusi työ, uudet työajat. Jotta muutokset eivät loppuisi, laitoin juurikin asuntoni myyntiin. 108 neliön rivitaloasunto on siis tarjolla. Olen saanut ihmettelyä, kuinka raaskin myydä asuntoni. Emme lasten kanssa koe surumielisyyttä, vaan olemme innoissamme uusista tuulista. Koti on siellä, missä ihmiset ja tietyt tavarat. Jotenkin vain koen, että nyt on taas oikea hetki päivittää asuntoasiakin ajantasalle, elämäntilanteen mukaan. Olen muuttanut niin monta kertaa, etten koe näitä muutoksia niin maata mullistavaksi.

Muuttamisesta tulikin mieleen se konmarittaminen vai mitä se on. Kun muuttaa usein, ei kerry niin kauheasti tavaraakaan. Toki päivitystä tavaroihin pitää tehdä säännöllisesti. Olen kovasti kaikkea taas hävittänyt myymällä ja lahjoittamalla. Tosin nyt olen miettinyt, että jos muutamme johonkin pienempään, hävitettävää tulee taas lisää ja lisää ja lisää... Mutta tavarankerääjä en ole. Juuri ostin kaksi laukkua ja sitä ennen myin viisi.... Jos uutta ostetaan, vanhaa hävitetään. Toimii ja aika helkkarin yksinkertaista. En siis tarvitse oppaita noinkin yksinkertaiseen asiaan. Mitä tulee näihin vanhoihin muistoihin, varastossa on kolme muovilaatikkoa, joihin tulee mahtua kolmen ihmisen muistot. Lapset saavat sitten omat laatikkonsa mukaan, kun muuttavat pois. Lasten laatikoissa on piirroksia, askarteluja, jotain lapsuusvaatteita yms. Itselläni säilössä ovat ne päiväkirjat, teinarit, runovihkot yms.

Rahasta puheenollen. Luin jostain tekstin, liittyen siihen, että pitääkö omaisuus säästää lapsille perinnöksi. Kirjoittaja oli sitä mieltä, että rahat on tehty tuhlattavaksi. Kommentit olivat puolesta ja vastaan. Oma mielipiteeni on siltä ja väliltä. Koen, että kyllähän ihmisen täytyy nauttia omista tuloistaan ja saavutuksistaan. Kuuntelin tässä kerran erään eläkeikäisen rouvan jutustelua, kuinka hän aikoo jatkaa työelämässä, koska lapsi (n. 40-vuotias)  tarvitsee rahaa. Tässä kyllä mennään väärillä urilla. Tällä kyseisellä lapsella on  vakituinen työ, asuu vanhempiensa omistamassa asunnossa ja silti hänellä on aina rahat loppu.... Tässä tapauksessa lasta on elätetty koko elämän ajan, ja hänhän ei ole koskaan oppinut rahaa käyttämään. En oikein näe itseäni jakamassa rahaa kotoa poismuuttaneille lapsille. Kyllä heidän täytyy opetella itse pärjäämään. Täytyy opetella, mitä se asuminen/eläminen, auton ostaminen ja pitäminen maksaa. Toki joskus on varmasti kiva lahjoittaa isompi summa rahaa. No omasta omaisuudestani ei juuri ole jakamistakaan. Enkä ole ajatellut elää vain tehdäksi rahaa perinnöksi.

Tästä päästää vielä tuohon jälkikasvuun. En tajua, mihin tämä aika menee. Vanhempi lapsi täyttää 17 vuotta ja nuorempi 14 vuotta. Kyllä niistä vaikuttaa tulevan ihan täysijärkisiä. Nuoret ovat käyneet läpi avioeroprosessin ja menettäneet isänsä ala-asteikäisinä. Siinä on jo aika paljon tuon ikäisille pureskeltavaa. Kovin reippaita ja huumorintajuisia nuo kyllä ovat. Ei meillä enää juuri tapellakaan, eikä paiskota ovia. Mitä nyt tiukkaa keskustelua joskus vähän käydään.

Parisuhderintamallakin on nyt ollut tässä yksi kokelas kuviossa. Hän tuossa kyseli, että kuinkas kauan kokelasaika oikein kestää. Mietin asiaa, ja totesin, että kyllä se on se neljä vuodenaikaa, minkä se kestää. Puoli syksyä ja puoli talvea on nyt menty. Ja tämä kokelasaika koskee molempia osapuolia.

Näillä eväillä tätä viikkoa eteenpäin.

SK

 

Kommentit (2)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden poismuuttaneen nuoren äiti, erään miehen naisystävä. Oman äitini sanoja lainatakseni: "Sarin elämästä tulee väkisinkin mieleen sana tuulitunneli." Paljon on sattunut ja tapahtunut, hyvässä ja pahassa. 

Kirjoittelen elävästä elämästä, ilman punaista lankaa, asioista suoraan niiden oikeilla nimillä.

 

Blogiarkisto

Kategoriat